Published by
Ehdottomasti intohimo on vastaus noihin kaikkeen :D Ja hyvä olo mikä tulee sekä visuaalinen muutos kun lihakset kasvaa/muokkautuu. Ja tietenkin se kehityskun jaksaa nostaa raskaampaa rautaa xD
TykkääTykkää
Erittäin hyvä vastaus! Mikään ei tosiaan oo parempaa ku nähä hivenen enemmän olkapään erottavuutta tai vatsalihasta, onnistumiset puskee eteenpäin! :)
TykkääTykkää
Treenin jälkeinen hyvä olo, tulokset ja se kun kaikki on päin p*rsettä ja kaikki huolet unohtuu kun liikkuu :)
TykkääTykkää
Liikkuminen on ilmaista terapiaa, totta! :) Ennen treeniä voi olla vaikka kuinka kurja olo, mutta varmasti kääntyy mieli ympäri!
TykkääTykkää
Mua motivoi ehdottomasti treenin jälkeinen hyvä olo – sitä vaan ei voi sanoin kuvailla. Ja tietysti tuloksien huomaaminen omassa kropassa auttaa pitään motivaatiota yllä :)
TykkääTykkää
Monelle tuntuu olevan tuo treenin jälkeinen olo yksi syistä, mikä on todella hyvä asia! :) Sitä jaksaa aina lähteä havuttelemaan vaikka olisi hieman väsynyt.
TykkääTykkää
Joukkueurheilussa on jotain maagista. Ei tehdä pelkästään itselle hommia vaan myös kaikille muille. Yksilö jutuissa se tunne kun täydellinen tappotreeni loppuu ja se valtava superfiilis jyrää päälle. Hengästyttää ja tekee pahaa, mutta silti vain hymyilee.
TykkääTykkää
En voisi olla enempää samaa mieltä! :) Kiitos summauksesta.
TykkääTykkää
Pitääkseni yllä omaa terveyttäni ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta sen kaa. : ) Urheilu on antanut miulle aina vaan hyvää niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mieluimmin tarttuu tankoon tai lähtee zumba tunnille kuin murehtii omista kivuistaan sun muista elämänsä asioista roskaruuan äärellä. ; )
TykkääTykkää
Well said ! Tunnesyöminen on ollu oma ratkaisu aikaisemmin, eikä se auta. Eikä aina tarvitse urheilla itseään piippuun, ripeä kävelylenkkikin riittää! :)
TykkääTykkää
mulla toimii se, et nousee vaa ylös pukee lenkkivaatteet päälle ja lähtee sinne ulos! ja se et menee peilin etee kattelemaa epätäydellistä itteää. Ku lähen lajireeneihin ni ei oo ongelmii koska joukkue odottaa siellä :)
TykkääTykkää
Mitä lajia harrastat? Toi on totta, omaa joukkuetta ei jätetä – hyvä motivaattori sekä pieni painostus on terveellistä! ;)
TykkääTykkää
Syöminen pysyy mulla paremmin kontrollissa kun tekee jotain fyysistä. Punttitreeni rauhottaa levotonta oloa, salilla kun tulee vedettyä naama irvessä, täysillä. Ne onnistumisen ilon tunteet, se tunne kun sydän hakkaa rinnassa voimakkaasti, kävely ontuu, kädet tärisee tai menee pumppiin. :P Kestävyys treeni (juoksu, hiihto, pyöräily jne.) taas selkiyttää mulla pään, stressi kaikkoaa. Nautin luonnosta ympärilläni ja sään tuomista aistimus fiiliksistä (sade, pakkanen, aurinko jne.) Pitkäkestoisessa kestävyys treenissä myös itsensä psyykkaaminen tai ajoittaiseen transsiin pääsy on myös ihan mahtavaa. Siis jo treenin aikana saan iloa ja nautintoa. Ja juuri sen treeni nautinnon takia tulee lähdettyä lenkille tai salille. Mulle treenin jälkeiset fiilikset on vaan bonusta kaiken päälle! ;) -EdorphinAddict
TykkääTykkää
Mulla on sama mentaliteetti, syömistä miettii omalla tavallaan enemmän kun treenaa aktiivisesti.. Vaikka se olisikin tärkeämpää katsoa juuri kun ei treenaa. Treenaaminen on fiiliksille yhtä juhlaa, yleensä. Välillä kyllä miettii koko treenin ”en jaksa” ”miks tää biisi soi” ihme negatiivisia ajatuksia, mutta sitten treenin jälkeen ne on maagisesti poissa ja jäljelle jää ainoastaan hymy ja voitonriemu! :)
TykkääTykkää
Tuokin on kyllä niin totta, siis molemmat! Tosin mulla ei kyllä punttitreenistä, jos fiilikset on huonot tuu yhtään mitään ja olotila ei siitä kyllä treenin jälkeenkään parane, ottaa vaan päähän kun treeni meni niin huonosti! xD Mutta kestävyystreeni taas auttaa surkeaan mielialaan kääntäen sen positiiviseksi. :)-EndorphinAddict
TykkääTykkää
JANINA MICHAELA 
Jätä kommentti