JANINA MICHAELA

Dieetin loppumisesta on nyt kaksi viikkoa. En ole stressaillut syömisistäni ollenkaan, toki perusasiat olen pitänyt kunnossa. Ateriavälit, syön 3-4 tunnin välein. Vettä, pullo kokoajan mukana. Aamusta ja päivästä syödään tuhdimmin ja iltaa kohti himmaillaan. Noh, tuohon viimeiseen pitää vielä kiinnittää huomiota sillä välillä päivät menee kiireessä ja kun illasta pääsee kotiin ateriakoko ei aina pysy ihan kuosissa. Ruokaövereitä on siis muutamat syöty ja taas muisteltu miksi ne ateriakoot ovat niin tärkeät.

Aloitin tuon dieetin polvileikkauksen sairasloman loputtua. Olin lössähtänyt liikuntakiellossa oikeaksi pullakasaksi, oma fiilis oli ainakin tällainen – erittäin epämukava. Kaipasin hieman kiristelyä ja kunnolla ruotuun palaamista. Sain siitä motivaatiota ja energiaa. Kropassa näki nopeasti muutoksia ja fiilis ensimmäisten viikkojen jälkeen oli lentoon lähtevä, eli erittäin kevyt.

Viimeisten päivien aikana oma fiilis oli edelleen todella hyvä, mutta polven kuntoutus alkoi hieman kärsimään. Puhuin tästä myös ortopedini kanssa ja hän suositteli ettei hiilareita ihan nollille vetäisi sillä kroppa tarvitsee nyt energiaa ja ”rakennusvälineitä” kun vahvistellaan vasenta jalkaa.

Dieetti meni paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, koska tiesin mitä oli odotettavissa. Myös suhtautumiseni oli hieman erilainen. Alkuvuodesta herkuista luopuminen kuudeksi viikoksi tuntui hullulta – nyt, erittäin järkevältä ja helpolta. Dieetin viimeinen viikko hieman jännitti, sillä hiilareita oli vain treenipäivinä. Siinä hetken mietittyäni huomasin tosiasian: treenaan melkein jokainen päivä, joten eipä ollut hankalaa loppupeleissä. Heh. Mieleni pelaa välillä, oikeastaan aika usein, omia pelejään.

Tosiaan, kuusi viikkoa hyvin simppeliä. Kropalla oli hyvä olla sen jälkeen. Alkuvuodesta tartun varmasti uudestaan tuohon dieettiin tai johonkin muuhun. Kiristelyä tulee tapahtua Fitnessmalli-kisoja ajatellen todella paljon. Vaikka siihen on vielä puoli vuotta aikaa, se lentää siivillä. Ei auta starttailla huomenna tiukemmin vaan se on parempaan ruotuun NYT. Tavoite siintää niin kirkkaana mielessä, ettei siitä luovuta. Tuli mitä tuli, henkinen puoli alkaa olemaan nyt oikeasti mukana – täysin.

Taisi siis olla hyvä juttu, että polvileikkaus esti tämän vuoden kisaan osallistumisen. On taas opittu ja nähty uusia asioita. Välillä tuntuu jopa hölmöltä puhua henkisestä kasvusta, mutta nyt puhun. Sitä on oikeasti tapahtunut ja läheiseni huomaavat sen. He sekä kokoajan kasvava tukiverkko ovatkin auttaneet suuresti. Te, lukijat, olette myös osa sitä verkkoa. Kommentit jeesaavat eteenpäin, olipa sitten kehuja tai kritiikkiä, jokainen laittaa miettimään ja avaa uusia näkökulmia.
Olen kertonut tavoitteistani ja unelmistani avoimemmin, joka on saanut suurimmaksi osaksi pelkkiä positiivisia reaktioita aikaan. En ikinä olisi osannut kuvitella, että ystävät, sukulaiset ja kaverit voivat uskoa mun tekemiseen niin paljon. Heidän tukensa vahvistaa omaa uskoani itseeni ja mahdollisuuksiini. Eli ei muutakuin isompi vaihde silmään ja täysillä eteenpäin! ;)

Miltä loppuvuosi dieetin suhteen näyttää?
Herkut ovat taas pannassa, viimeisten kahden viikon aikana tosiaan tullut syötyä aikapaljon. Hyviä muistutteluja taas miksi niitä en syö, en tykkää siitä olosta niiden jälkeen. Eikä hirveästi tarvitse kerralla syödä. Aamupalalla ja lounaalla hiilareita, loppupäivä mennään ilman. Tarkoitan tässä pastasta ja riisistä saatavia hiilareita. Vihannekset ja kasvikset eivät poistu mihkään. Marjoja vähintään kaksi kertaa päivässä, pähkinöitä aamulla ja välipalalla.
Omat synttärit ovat 20.12. Silloin saattaa napaan mennä hieman herkkua. Joulu yritetään pysyä mahdollisimman tiukkana. Muuten ollaankin perus arkiruuassa eikä se muutu mihinkään.

Tällähetkellä mennään ilman valmentajaa/ammattilaista. Jos (tai KUN) kisoissa finaalipaikka aukeaisi, astuisi myös valmentaja kuvioihin. Silloin ei säästeltäisi rahassa. Tämä nyt on tällaista jossittelua. Vaikka usko on kova ja tavoitteet tietysti finaalissa, en todellakaan pidä sitä itsestään selvyytenä. Vastassa tulee olemaan varmasti tiukka rivi entistä timmempiä mimmejä, joten ei tässä ole yhtään varaa hölläillä. Valmentajan kanssa tai ilman.

Kiitos, että olette jo tähän asti kulkeneet mukana ja mahdollisesti tulevaisuudessakin :).

xxo,
Janina

Tänään tulee vielä postausta UPEASTA treenivaatelöydöstä. Nyt jos koskaan on sellaisia juttuja joita ei varmana tule ihan heti vastaan! ;)