Viime viikon kuumin puheenaihe sportti-blogeissa taisi olla tuo Kukka Laakson kirjoittama mielipidekirjoitukseksi luokittelemani päivitys itsekeskeisistä fitness”boomilaisista”. (Jos et ole sitä vielä lukenut, löydät sen täältä.) Jokainen on tietenkin oikeutettu mielipiteisiinsä ja on hyvä että aihe puhuttaa, jotta jokainen meistä näkisi asioiden kaikki puolet.
Kasvoin itse tuon ”skinny-fat huippumalli-boomin” aikana ala-asteikäisestä lukiolaiseksi. Se oli karmivaa aikaa omalle minäkuvalle. Vartalo muokkaantui kokoajan, hormonit alkoivat hyrrätä ja tehdä töitään. Tuli lantiota, jenkkakahvaa, tissit.. Sisäreidet alkoivat osua toisiinsa. Vieressä luokkatoverit olivat pitkiä, hoikkia ja nättejä. Ihailin taitoluistelijaystävääni, niin siro ja hoikka. Miksen minä voinut näyttää tuolta?
Aamupala jäi syömättä, kouluruoka jäi syömättä. Kotona söin näkkileipää kurkulla. Yritin niin kovasti mahtua muottiin, johon minua ei oltu tarkoitettu. Kun laihdutusyritykset kaatuivat yksi toisensa jälkeen, tuli syömisestä pakotieni. Söin piilossa ja paljon. Yhdellä istumalla saattoi mennä sipsipussi, fazerin sininen sekä jumbo-karkkipussi. Mitäs pienistä?
Oma historiani huomioonottaen ei ole varmasti kenellekkään ihme että seison jykevästi ja ylpeänä nykyisen elämäntyylini takana. Henkilökohtaisesti en hirveästi pelkää tämän aikakauden lasten ja teinien puolesta. Fitness-elämäntyylissä painotus on kuitenki terveellisissä elämäntavoissa sekä elämästä nauttimisesta. Huolta pitää kuitenkin jokaisen vanhemman kantaa, jotta nuoret näkevät selkeästi fitness-elämäntyylin ja kilpailudieettien erot. Itsellänikin on 9-vuotias pikkusisko, jolle olen suuri esikuva, joten painin näiden asioiden kanssa itsekin. Haluan opettaa hänelle terveitä elämäntapoja, jotka sisältävät elämästä nauttimisen.
Omaksuessani fitness-elämäntyyliä, ei elämäni ole ollut ainoastaan kanaa ja parsakaalia. Viimeiset kaksi viikkoa olen pitänyt keittiövaa’an hyllyllä – syönyt ja treenannut mitä haluan. Ilman valmentajan ohjeita. Miksi? Koska tätä elämäni on. Olen saanut elämän punaisesta langasta kiinni ja viiletän pitkin kultaista keskitietä. Elämäntyyli on tuonut mukanaan paljon enemmän kuin vain ”sen siunatun bodyn”.
Omat silmäni ovat auenneet, minun ei tarvitse miellyttää ketään muutakuin itseäni. Olen löytänyt keinot purkaa stressiä muuhun kuin läheisiini tai tunnesyömiseen. Olen saanut upeita ystäviä ja kokoon huikeat – alati kasvavat – taustajoukot. Olen onnellisempi kuin koskaan ennen ja se on tärkeintä.
Ymmärrän kyllä Kukan huolen siitä, mitä jos menee liian pitkälle. Olenhan itsekin tehnyt kyseisen virheen, silloin minut havahdutti rakkaat läheiseni. Heihin luotan edelleenkin, kahta kovemmin. Luotan, että jos alan liian fanaattiseksi ja sokeudun elämälle, ovat he selventämässä päätäni. Osaan nykyään kuitenkin priorisoida elämääni. Mikään treeni tai ruoka-aika ei tule enää koskaan menemään perheen, ystävien tai hyvinvointini edelle. Kilpailutavoite on asetettu ja tulen tekemään kaikkeni sen eteen, niin kauan kun nautin siitä ja voin hyvin. Jos keittiövaaka ja kukkakaali ottavat päähän, otetaan aikalisä. Niin kaikkien pitäisi tehdä, silloin elämä on tasapainossa.
Voiko tällä elämäntyylillä saada miestä/naista/ystäviä? VOI.
Eikö jokaisen harrastuksen/elämäntyylin parista voi löytyä jokaiselle joku? Mikä tekisi fitneksestä poikkeuksen? Itselläni on käynyt onnellisesti löytäessäni vierelleni ihmisen, joka jakaa samat arvot kuin minä itse. Miehen, jonka tiedän pitävän omat jalkani maassa jos omasta peilikuvasta tulee pakkomielle. Voin myös hänen puolestaan sanoa, että hän on löytänyt vierelleen naisen, joka ymmärtää jos yhteinen ilta skippaantuu treenien takia tai jos treenit skippaantuvat koska ystävällä on illanistujaiset.
Treenaamisen kautta olen myös löytänyt elämääni huikeita ystäviä. Ihmisiä, joiden kanssa jaan elämänasenteen sekä -tavan. Ihmisiä, jotka ymmärtävät että vaikka tulen illanistujaisiin mehulinjalla en arvostele muiden valintoja. Se, että en itse välitä makeista siidereistä tai tiukoista shoteista ei ole keneltäkään pois. Eikä heidän juomisensa minulta pois. Kaikki nauttikoon elämästään omilla tyyleillään, yhdessä.
Sportti-bloggareilla on mielestäni iso vastuu kannettavana varsinkin nyt kun boomi tuntuu olevan kuumimmillaan. Kuitenkin jokaisen lukijan on hyvä pitää mielessä, että pidämme sportti-blogeja. Vaikka blogiemme puolella puhumme fitness-painotteisesti, ei se ole elämämme ainoa osa-alue. Minulla itselläni on tietty linja, jonka vedän elämäni ja blogini välille. Olen kuitenkin rehellisesti oma itseni, onnistumisien sekä epäonnistumisien kanssa.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Annetaan ihmisten tehdä virheitä ja epäonnistua, ne opettavat enemmän kuin alati onnistuminen.
Kesäiset moikat! Eilen haettiin kotiin kesän ensimmäiset tuoreet mansikat! 5, 90€/kg! |
xxo,
Janina
Jätä kommentti