Herään aamulla rauhassa. Pötkötän hetken yksin, pidän silmät kiinni ja nautin hiljaisuudesta. Vapaudesta. Tälläistä hetkeä ei ole ollut, tiedä milloin viimeksi. Pitkät yöunet painavat vielä hiukan silmiä, mutta nousen ylös. Aamupalaksi vakioksi muodostunut protskupannari ja verigreippi. Kun päivä alkaa niillä, ei mikään voisi mennä vikaan. 

Valmistaudun salille lähtöön normaaliin tapaani. Kaiuttimista pauhaa hyvä biittinen musiikki, laulan kovaa (ja korkealta) sekä pakkailen kamoja. Edessä on jalkatreeni. Olen innoissani. Jalkatreenit ovat sujuneet todella hyvin lähiaikoina ja voimatasot kasvavat kertatoisensa jälkeen. 

Ensimmäinen setti kyykkyä sujuu hyvin, mutta sitten iskee kiukku. Alaselkä on jumissa, en tunnu saavan siihen minkäänlaista kontrollia. Tuntuu voimattomalta. Toisen setin vedän jo irvistäen läpi. Nyt ei nappaa. Haluan kotiin.

Fiilis treeniin katosi täysin. Ajatukset täytyisi nyt saada kokoon ja mieli takaisin sängynpohjalta. Tuijotan itseäni peilistä, silmästä silmään. Nyt ei ole luovuttamisen paikka. Joudun tekemään todella töitä pääni kanssa, minne se lataus katosi? Muutama huikka juotavaa ja hupun alta tuijottaa takaisin tiukkasilmäinen katse. Raivo on löytynyt. Tanko niskaan ja taas mennään. 

Treenin jälkeen poljen parikymmentä minuuttia pyörää, extraa. On outo olo. Tyytyväinen, mutta hieman tyhjä. Vaikka rakastan treenaamista ja itseni haastamista, eivät kaikki treenit suju aina parhaiten. Ainoa asia, joka silloinkin pitää muistaa on jatkaa vain. Vähän kevyemmillä painoilla, pitemmillä sarjoilla. Uskallan väittä, ettei kukaan ole jokaisessa treenissä täysenergioilla. 

Saman raivon jouduin kaivamaan eilisenkin treeniin. Takaolkapäitä tehdessä ei tuntumaa tuntunut löytyvän, selkä teki töitä ja niska oli jäykkänä. Meinasi leikki loppua lyhyeen. Edessä on kolme päivää, jolloin olen salilta pois, mutta tekemistä riittääkin sitten aamusta-yöhön ja takaisin.

Miten te selviätte huonoista treeneistä? Jätättekö kesken vai miten keräätte keskittymisenne takaisin?

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

xxo,
Janina