Tiedättekö mikä on minusta yksi maailman parhaista tunteista? Kotiin palaaminen. Kotiovea avatessa turvallinen ja lämmin tuulahdus ottaa kulkijan vastaan. Toivottaa tervetulleeksi. Samanlaista olotilaa, joka tulisi edes lähelle, saa hakea kaukaa. Vaikka kahden viikon poissaolon aikana on kerennyt jo tottumaan uuteen paikkaan ja tilanteeseen, on tuttuun ja turvalliseen ihana palata.

Pidin vuoden lopussa alkuperäisistä suunnitelmista poiketen kaksi lepoviikkoa putkeen. Kroppa tuntui tarvitsevan lepoa, olihan viimeiset kuukaudet menty paikasta toiseen unimäärästä karsien. Älä kokeile tätä kotona. En kysellyt valmentajalta lupaa, tämä ei ollut laiskuutta. Otin päivän kerrallaan kuulostellen vireystilaani – se oli täysin tiessään. Lenkit kirpeässä ilmassa ja monien minuuttien seisomiset auringonvalossa auttoivat jonkin verran. Kunnes maanantai ennen uuden vuoden aattoa koitti.

Tunsin sen hyvin. Löysä olo oli tulossa jäädäkseen. Aivoni halusivat minun käpertyvän lämpimän villaviltin alle sohvan nurkkaan, samalla kroppani huusi kovaa treeniä. Se halusi herätä syväkoomasta ja niin halusin minäkin. Tuona maanantaina kävellessäni kuntosaliani kohti tuntui silmiä särkevän ja jalkoja painavan. 

Päästessäni sisään kuntosalilleni hymy alkoi hiipimään kasvoilleni. Ihan kuin lämpöinen aalto olisi hyökynyt ylitseni. Tunsin olevani kotona. Toisessa kodissani. (Välillä tuntuu, että asun myös koululla, mutta sen ovien avaaminen ei luo samanlaista tunnelmaa). Sellaisessa paikassa, jonne voi tulla minkä näköisenä vain ja ähistä naama punaisena kyykkytangon alla.

Saan viikottain kyselyitä missä sä treenaat? Missä on noin halpa kuukausimaksu? Mitä, mitä, mitä? Olen aikaisemminkin kirjoittanut teille kuntosalistani, EVO Fitneksestä. Tuo postaus pompahtelee edelleen paljon esiin, kokemuksia salista siis kaivataan. 

Polvileikkauksen aikaan olin ilman kotisalia. Jäsenyyteni Elixian kanssa oli vihdoin loppunut ja olin vapaa kokeilemaan – valitsemaan uudestaan. EVO oli avannut ensimmäisen salinsa muutamia kuukausia aikaisemmin Leppävaaraan, aivan kotimme viereen. Ystävämme liittyessä sinne olimme ensin epäileväisiä, miten noin pieni sali toimisi ruuhka-aikoina? Pysyisikö se hyvässä kunnossa ilman respaa, työntekijöitä, jotka katsoisivat kävijöiden perään.

Ehdot kuulostivat kuitenkin lupaavilta, joten päätimme aloittaa siellä treenauksen kunhan saisin fyssarilta puhtaat paperit lihaskunnon parantamiseen. Salilla käynti oli omien sairaslomapäivieni piriste, odotin niitä hetkiä paljon. Vaikka aloitinkin polkemalla kuntopyörää 5 minuuttia, olin taas matkalla kohti parempaa kuntoa. 

Olen ollut EVO:n jäsenenä kohta kaksi vuotta – ilman pakollista sitoutumista! Olen saanut itse valita treenaavani siellä, en ole umpikujassa. Tämä sali palvelee omia tarpeitani: en käy ryhmäliikuntatunneilla, en tarvitse lastenhoitohuonetta, en solariumia, en aamupalaa enkä respaa. Ainoa joka salilta puuttuu on sauna – se olisi mukava lisä, mutta ilmankin pärjää. Kuukausihinta 39,90€ ei opiskelijankaan päätä huimaa.

EVO laajentaa Suomessa toimintaansa kokoajan. Liittyessäni kuntosalit löytyivät ainoastaan Vantaalta ja Leppävaarasta. Nyt heiltä löytyy seitsemän salia ympäri Suomea – keskukset löydät täältä. Jos kiinnostus heräsi, EVO:lle pääsee yhden kerran ilmaiseksi kokeilemaan lähettämällä ”EVO TREENIKERTA” numeroon 18200. 

Aikaisemmat postaukseni EVO:sta löydät täältä & täältä. 

Missä te treenaatte? Oletteko tyytyväisiä kotisaliinne vai haluaisitteko jo vaihtaa? Mitä vaatimuksia teillä on?

Treeni-intoista viikonloppua!

xxo,
Janina

Postaus toteutettu yhteistyössä Evo Fitneksen kanssa.