Minun pääni on hieman pyörällä tällä hetkellä. Olen rakkaan työkaverini kanssa sumplinut, miettinyt, käännellyt ja väännellyt tilannetta. Jenkkifutis-kärpänen nimittäin puraisi alkeiskurssin aikana kovaa. Sen levittämä innostuminen tuntuu vain leviävän sisälläni. Vähän meinaa jopa harmittamaan, että itselläni on Body Fitness -kilpailut tavoitteena.

Olen miettinyt pääni puhki kuinka saisin nämä lajit ottamaan toisiaan kädestä, mutta se ei 95% varmuudella toimi. Kuten yksi lukijoista kommentoikin, tavoitteellinen jenkkifutis ja tavoitteellinen fitness eivät sulaudu toisiinsa – millään tavalla. 

Olen aina ollut hurjan kilpailuhenkinen, lähden helposti mukaan kisaan kuin kisaan. Olen myös suurimmaksi osaksi ollut enemmän joukkue- kuin yksilökilpailija. Tämän viikon aikana aivoni ovat olleet päällä non-stoppina – olen miettinyt kovasti tulevaisuuttani, tavoitteitani. Itse olen tieni valinnut ja tuolle fitness-lavalle haluan nousta. Mutta mitä jos teen väärän päätöksen? Pitäisikö kuitenkin miettiä vielä? Pää on sekaisin. 

Sunnuntaina pääsen vielä bonus-kerralla pistämään kamat päälle. Tapaamaan rämäpää-Jannia, jota ei tunnu meno pelottavan tai osumat pysäyttävän. Pelaamaan asenteella, joka pitäisi myös saada sovitettua kentän ulkopuoleiseen elämään – puskemaan esteiden läpi, kiertämään ohi tai hyppäämään yli. 

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä muutakin kuin mustelmia? 

xxo,
Janina

PS. Jännä, että molemmissa kontaktitreeneissä paidannumeroiksi valikoitui 7 & 23 – molemmat onnennumeroitani. Sattumaa? Hehe.