”Tuleeko sustakin niin iso kuin siitä, äiti muistatko sen miehen telkkarissa?” kysyi 10-vuotias pikkusiskoni minulta. Hän tarkoitti Jutta & Superdieetti -ohjelmassa näkyvää Jari ”Bull” Mentulaa.

Massakauteni on nyt kestänyt vajaat  yhdeksän kuukautta ja vartalo on muuttunut radikaalisti. Onneksi se on muuttunut tavoittelemaani suuntaan, vaikkakin muutaman extra-fläsäkilon saattelemana. Muutos vuoden takaiseen Fitnessmalli-kilpailuihin tähtäävään tyttöön on suuri, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Painoa on noin plus kymmenen kiloa. Kymmenen, se kuulostaa hurjalta. En kuitenkaan vielä lähentele (enkä varmasti lähitulevaisuudessakaan) Bullin kokoluokkaa – hyvä niin.

Läheiseni ovat huomanneet muutoksen, jotkut ottavat sen paremmin kuin toiset. Kukaan ei tuomitse, mutta kyseenalaistavat. Iso muutos on tapahtunut sisälläni siinä etten hirveästi välitä muiden mielipiteistä enää. Valmentaja, perhe, Miko ja ystävät ovat eri asia sillä those who matter don’t mind. He auttavat eivät arvostele. Ainoa henkilö, joka minua huolettaa on pikkusiskoni. Miten hän näkee projektini ja matkani? En halua hänen saavan sen kautta vääristynyttä mielikuvaa minkälaiselta tulisi näyttää. Media hoitaa paineiden asettamisen puolestani. Tiedän olevani hänelle tärkeä roolimalli. Haluankin olla järkevä sellainen.

Peilikuvani ei valehtele. Alavatsa ja jenkkakahvat kasvavat – naisten parhaat kaverit! Jännä ettei minun kiintymykseni niihin kasva samalla tavalla? Ne häiritsevät, mutta ovat asia jolle en voi tällä hetkellä mitään. Alueet, joihin minun extrani kerääntyvät. Kuten rakas ystäväni eilen totesi läskillä on varaa valita. Välillä tuntuu kovin epäreilulta kuinka muilla rinnat suurenavat ja itselläni levenee vain lantio. Olen kasvanut henkisesti, mutta huomaan pilkahduksia ylipainoisen-Jannin ajattelutavasta.

On pelottavaa olla samaan aikaan niin kriittinen vaikkakin niin tyytyväinen omaan vartaloonsa. Ajattelen olevani todella iso kokoinen, mutta mahdun tuumakoon 28 farkkuihin. Se ei ole minun mittarillani iso. Huomaan myös puhuvani itsestäni alentavasti. Se on asia, josta Miko on näpäyttänyt minua useaan otteeseen. Miksi sätit itseäsi. Mitä enemmän hoet näitä negatiivisia asioita sitä enemmän niitä uskot, näet ja ajattelet. Niinpä.

Minun pitäisi jokapäivä muistaa se fakta, että olen valitsemallani tiellä. Voin lopettaa milloin vain, mutta en halua. Koska valitsen niin. Haluan treenata kovaa, rakastan itseni haastamista. Kehityn kokoajan eteenpäin. Teen sitä mitä rakastan ja jahtaan unelmaani todellisesta itsensä ylittämisestä. Kaikista tärkeintä on, että minulla on hyvä olla. Viihdyn vartalossani vaikka välillä epäilyttää mihin tämä kaikki johtaa?

Tällä hetkellä uskallan vain pienellä äänellä kuiskata, minä rakastan vartaloani. Sen myöntäminen on hankalaa kun on koko elämänsä ollut sitä vastaan.

xxo,
Janina