Se on taas täällä. Ihana arki sekä omat rutiinit. 

Herätyskello soi seitsemän pintaan, se on mieheni – hän on tänään avausvuorossa. Olemme järjestäneet makuuhuoneen uudestaan eilen illalla, haluaisin jatkaa levollisia uniani. Laitoin kahvia, nousetko ylös? Joo, ihan just. Maista tätä tein pommi-smoothien! Joo, ihan just. Aurinko paistaa, siellä on melkein kymmenen astetta lämmintä! 

Minulla on liiankin usein tapana lötkötellä sängyssä. Olen mahdottoman hankala nousemaan ylös niinä päivinä kun saisin nukkua. Kippaan jalat sängyn laidalta, ne eivät kosketa maahan. Nukun ikkunan puolella, noustessa saan nauttia auringon hellimistä puiden latvoista. Venyttää niskaa ja rauhoittua hetken. Vihaan kiireaamuja. Siksi olenkin tottunut nousemaan jopa kaksi tuntia ennen lähtöä, tarkoitti se sitten puolikuuden tai seitsemän herätystä. 

Aamupala on itselleni melkein pyhäasia. En pysty hotkimaan sitä. Puuron keiton ja kananmunien paistamisen lomassa juon ison lasin vettä. Olen yrittänyt muistaa pitää siitä kiinni, vesi maistuu hyvältä! Kahvi valmistuu taustalla, Moccamasterin turvallinen porina rauhoittaa. Rasvattoman maidon sijasta kahviin lorahtaa soijamaitoa – ehkä vielä jonain päivänä juon mustana? Aamupalan aikana tarkistan instagramin, facebookin ja sähköpostit. Notificaatiot hyppivät punaisena ja oranssina jokaiseen suuntaan. Multi-tasking, aamusta iltaan asti. 

Lähden koululle kahdeksaksi, myöhempinä aloitusaikoina suuntaan treenaamaan ennen koulua. Ruuat kulkevat mukana ihan jokainen päivä. Poikkeuksetta. Oli kyse sitten yhdestä tai neljästä ruuasta. Aikaisemmin teimme meal prepin aikana kaikki annoksetkin valmiiksi, mutta olemme huomanneet etteivät kahden hengen kolmen/neljän päivän eväsrasiat mahdu jääkaappiimme muiden asioiden lomaan. Kasaan evääni valmiiksi joko edellisenä iltana tai samana aamuna – fiiliksen mukaan. 

Aamusta salilla, päivästä koululla ja illasta töissä. Näin kuluvat arkeni. Kotiin tultaessa edessä on usein kouluprojekteja, mutta vaikka olen hyvä ennakoimaan olen myös hyvä toteamaan why would you do something today if it can be done tomorrow? Onneksi olen oppinut tuosta tavasta pikkuhiljaa pois, sillä mikään ei ole inhottavampaa kuin joutua kieltäytymään ystävän näkemisestä koulutöiden (jotka olisi voinut tehdä eilen!) takia. 

Arkeen pitäisi myös sisältää bloggausta, joka vie hurjan paljon aikaa. Mutta antaa sitäkin enemmän. Se on tuonut arkeeni loistoa, iloa ja mahdollisuuksia. Kuten muutama viikko sitten pääsin Akvamariinin showroomilla tutustumaan urheilumerkkien kevätmallistojen värikirjoon! Mieltäni jäi kutkuttelemaan monen muunkin blogissa tavattu Haglöfsin ulkoilutakki. Mukaani lähti arkeani helpottamaan niin Footbalancen minun jalalleni muotoillut pohjalliset sekä Zero Pointin säärystimet että polvisukan pituiset kompressiosukat – pitkän ajan käyttöön. Olin aivan innoissani sillä muutaman viikon päästä lennämme Jenkkeihin ja olin suunnitellut ostavani nuo kevyemmän kompression sukat lennolle. 24 tuntia matkustusta ei varmasti ole koskaan tuntunut niin helpolta! 

Arkeeni kuuluu myös ystävät. On ihanaa löytää yhteinen sävel toisten bloggaajien kanssa, kuten Ainon. Kuinka hyväsydäminen ja aito voi ihminen olla. Kävimme showroomilla yhdessä eikä muutama tunti riittänyt kuulumisten vaihtoon alkuunkaan. Ystäville pitää olla aina aikaa ja jos muutama päivä sitten olisitte kysyneet osaanko yhdistää kiireen ja ystävät – olisin vakuuttavasti, hymy huulilla, nyökännyt. Nyt olen kuitenkin toteamassa itsestäni toista. Kiire on syömässä minulta pään vaikka kuinka käytän kalenteria.

Onnekseni olen löytänyt ympärille ihmisiä, jotka pysyvät vierellä vaikka viimeisestä mitä kuuluu -viestistä olisi kuukausia. Kuten Heidi. Sielunsisko. Ihminen, jonka kanssa olemme omilla taajuuksilla juttujemme kanssa. Ihminen, jonka puolesta olisin valmis tekemään ihan mitä vain. Ihminen, joka asuu tuhansien kilometrien päässä ollen silti lähempänä kuin moni muu. Tiedän, että olet siellä ruudun takana. Kiitos, että olet olemassa. <3

Arki ei ole tylsää eivätkä edes maanantait ole kamalia. Arki on ihanaa. 

xxo,
Janina