Tiistai oli toivoa täynnä sillä yksi pitkäaikaisista toiveistani, unelmistani, kävi toteen!
Olen pienestä pitäen hyppinyt harrastuksesta toiseen. Ollut utelias kokeilemaan uutta etsien paikkaani sitä löytämättä. Nyt paikka on löytynyt raudan parista, mutta uteliaisuus ei ole kadonnut – ennemmin lisääntynyt! Pistän usein kiinnostavia lajeja korvan taakse, mielikuvitukselliseen listaan, josta voin niitä sitten muistella ja viivata yli. Tuolla listalla tankotanssi on keikkunut pitkän aikaa. Niin pitkään, etten edes kunnolla muista milloin kiinnostukseni heräsi.
Muistan kyllä, mikä tai kuka herätti mielenkiintoni. Ystäväni, joka tuohon aikaan harrasti tankotanssia. Minulla oli monesti suunnitelmissa lähteä hänen mukaansa kokeilemaan, mutta jostain syystä emme päässeet suunnitelmia pitemmälle. Olen saanut kunnian olla osana aivan huikeata Green Street Action Crew:ta, joka sisältää hyväntuulisia uniikkeja ihmisiä! Viimeksi miettiessämme seuraavaa actionia, heitin ilmoille tankotanssin – ja näin heitosta päästiin tositoimiin!
Kokeilutunti pidettiin raikkaissa Vertical Clubin tiloissa. Saapuessani paikalle jännitti (kuten mua näköjään joka tilanteessa! Heh). Tangot nähdessäni jännitti vielä vähän enempi. Tuo jännitys oli pehmeää, kutkuttelevaa. Perhosia vatsanpohjassa. Alkulämmittelyn jälkeen harjoittelimme tangon ympäri pyörähtämistä. Tavoitteena oli tehdä se mahdollisimman sulavasti, pumpulisin ottein. Muutama peräkkäinen kierros saivat pään sopivasti pyörälle – parempi nojata tankoon hetki. Pyörähdystä eteen, pyörähdystä taakse. Joutsen. Jalkaterien ojennus. Viuhka!
Tunti vierähti tehdessä ja nauraessa todella nopeasti. Mielelläni olisin jäänyt toiseksikin tunniksi temppuilemaan. Siltä se itseäni katsellessa muistutti. Käsissä alkoi tuo pyöriminen tuntumaan, joten ehkä oli parempi lopettaa kun tekeminen oli vielä hauskaa. Harmikseni olin pitkillä trikoilla liikkeellä mikä hankaloitti (=teki mahdottomaksi) pidoissa pysymistä. Olin positiivisesti yllättynyt omista kyvyistäni päästä ylösalas -asentoon, mutta kuvia katsomalla en ollut läheskään siinä asennossa missä kuvittelin. Vai mitä olette mieltä, olenko kovin sulavan suorana? Haha.
Onko teistä kukaan kokeillut aikaisemmin tai saanut tästä itselleen uuden harrastuksen? Miltä mun yritykset näyttävät? Hih.
Kiitos höpsö Johannes, missä ikinä tällähetkellä oletkaan – silittämässä karhuja vai nauttimassa raakapizzoja. Kiitos GreenStreet & Vertical Club!
xxo,
Hylje & tanko aka Janina
JANINA MICHAELA 
Mä olin eilen Rock the Polella testaamassa ja oli kyllä ihan HUIKEAN hauskaa! Siis hurahdin ihan täysin ja haluisin tänään uudestaan! Näyttääpä hauskalta tuo ylösalaisin roikk…poseeraaminen ;)
TykkääTykkää
Toivottavasti pääsit menemään uudestaan jo tai ainakin lähiaikoina! :) Itsekin haluaisin päästä uudestaan kokeilemaan, shortseilla kylläkin jotta pystyn kokeilemaan pitoja kunnolla! :)
TykkääTykkää
Sain tästä itselleni uuden harrastuksen, aloitin syyskuussa ja koukkuun jäin. Juu, mustelmia, ruhjeita, ennenkuulumatonta kipeyttä (kun löytynyt uusia lihaksia eritoten yläkropasta) ja välillä tuntuu ettei omat voimatasot riitä mihinkään. Sen verran huvittavaa (ja epäsulavaa :D) homma aluksi on että kyky nauraa itselleen ja olla ottamatta itseään liian vakavasti on tarpeen. Mutta jotain siinä on, että tykästyin kaikesta huolimatta hulluna ja tahdon kehittyä. Haastaa itseäni jollain sellaisella mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Ja ihanaa huomata se kehitys, kun joka kertaa onnistuu vähän edellistä paremmin :)
Omissa ylösalaisin poseerauksissa näytän edelleen melko samalta kuin noissa postaamissasi kuvissa :D Mutta tuosta kun saa vielä lantion tempaistua ylemmäs tankoa vasten niin voila. Ja sitten kun osaisi liukua sieltä sulavasti pois.. Mulla ei oo erityisen sulavaa vielä alastulo :D
TykkääTykkää
Ihanaa! Oliko koukutus selvää heti ensimmäisestä kerrasta lähtien vai kävitkö muutaman kerran ennenkuin teit lopullisen päätöksen? Ja ootko tottunut jo siihen ihon poltteeseen kun liukuu tankoa pitkin? :D
Mullakin tuo teoria oli jotenkin ymmärryksessä mutta, no kuten kuvasta näät, tekeminen meni vähän hutiin. Sulavuus varmasti linkittyy tuohon poltteeseen, itselleni se oli ainakin pahin ja enköhän tullut sieltä alas juuri niin kuin ei saanut tulla. :D
TykkääTykkää
Kyllä mä taisin koukuttua heti kerrasta. Ei niin että olisin ollut luonnonlahjakkuus, joissakin jutuissa on mennyt helposti kolmekin kertaa ennenkuin alkanut yhtään onnistua. Tangolle kiipeäminen yksi niistä, mikä voittajafiilis olikaan nyt kun viimein kiipesinkin kerralla kattoon saakka :D Alkutilanne oli että etenin siinä ehkä 10cm.. Mutta jotenkin se on vaan niin erilaista ja kiinnostavaa ja ihana tehdä ja pystyä oppimaan jotain sellaista minkä tapaista ei ole koskaan aiemmin elämässään harrastanut. Saman asian takia on ollut myös vieroitusoireita sillon kun ei oo treenejä ollut tai niihin päässyt – kun ei oikeen ole mitään muuta vastaavaa millä voisi tuon korvata..
En ole tottunut poltteeseen, enkä hiertymiin enkä nahan rullautumiseen enkä mustelmiinkaan, mutta onneksi varsinkin jälkimmäiset huomaa vasta jälkeenpäin eikä siinä tehdessä (ainakaan heti :D). Mulla sulavuutta ehkäisee myös se että yläkropasta on puuttunu voimaa pidellä itseään. Sekin on onneksi semmoinen asia joka on kehittynyt koko ajan, kerta kerralta, mutta että sitten kun siellä tangolla kunnolla alkaa kestää pysyä niin voinee enemmän ja enemmän kiinnittää huomiota siihenkin miltä näyttää :D Jos sitten keväällä olis jo soljuvampaa? Edes perusliikkeet!
TykkääTykkää
Kuulostaa juuri niin motivoivalta kuin salitreenaaminen on itselleni. Tuosta oikein paistaa kuinka olet löytänyt oman lajisi, fantastista! :)
Kuten itsekin totesit, kerta kerralta sitä paranee tekemisessä. Yläkroppa vahvistuu, oppii käyttämään vartaloa hyödyksi uusilla tavoilla ja hommaan löytyy varmasti sulavuutta! Se saattaa ottaa muutaman tai kymmeniä treenejä, mutta jossain vaiheessa se klik-hetki tulee niin homma lähtee rullaamaan aivan eri tavalla! ;)
TykkääTykkää