Tämän vuoden Blog Awardsit on nyt pidetty. Palkintoja on jaettu inspiroiville ja näyttäville blogeille. Kaikki tunnustuksen saaneista ei ole suurimpia blogeja, mutta minusta se on hienoa. Ei lukijamäärät mielestäni kerro kaikkea. Se kuinka paljon blogi inspiroi, vaikuttaa tai auttaa ovat kaikki tärkeitä asioita.

Aloittaessani bloggaamisen olin hyvinkin epävarma itsestäni ja se heijastui myös blogiini. Kirjoitin ja tein sillä se kiinnosti minua, toimien samalla sairaslomani viihdykkeenä. Kirjoitin paljon vinkkipostauksia, tökerösti. Avasin myös omaa elämääni, elämänmuutostani ja ajatuksiani – hyvin pinnallisesti. Yritin viilata mielipiteistäni terävimmät kulmat pois, jättäen jälkeensä tylsän ympyrän. Pelkäsin arvostelua, mitä jos en uskaltaisikaan seisoa sanojeni tai kirjoittamieni mielipiteiden takana.

Muutaman vuoden olen blogannut on-off -tyylillä. Olen löytänyt aikaa kirjoittamiselle ja tekosyitä kirjoittamisen jättämiselle. Jokaisena off-hetkenä kaipasin blogini pariin, mutta samalla koin riittämättömyyden tunteita. Mitä pieni blogini voisi tuoda blogimaailmaan? 

Menneen kesän aikana tapahtui kasvamista. Etsiskelin itseäni ja samalla löysin myös blogi-minäni, jos sitä siksi voi edes kutsua sillä se onkin täysin sama henkilö kuin minä. En tiedä olenko aikaisemmin yrittänyt olla jotain muuta kuin oikeasti olen. Kirjoittaa eri tavalla kuin oikeasti kirjoittaisin ja sen takia bloggaus on tökkinyt. Olenko vain yrittänyt liikaa kun vain tekeminen olisi riittänyt?

Olen blogannut kolme vuotta ja nyt voin rehellisesti todeta, että blogini on minunlaiseni. En enää yritä kategorisoitua tai keskittyä yhteen aiheeseen. En kirjoita vain fitness-, sportti- enkä terveys-blogia. Elämässäni on enemmän osa-alueita kuin treenaus ja luonteeltanikin olen sekava, hieman all over the place – tunteella elävä ripaus ylivilkkautta. Se mikä tuntuu hyvältä, se tehdään. 

Tällä hetkellä mulla on hyvä näin. Mutta toki toivon, että tekin viihdytte!

xxo,
Janina

PS. Tänään iski kuvauspaineet aivan yllättäen. Aloin miettimään mitä laitan päälle, jotta kuvista tulisi mahdollisimman kivat ja homma päättyi siihen, että emme kuvanneet mitään. En tiedä mikä reaktio itselleni tuli, noloa hei. Ensi kerralla sitten.