Tiedättekö sen tunteen kun asiat vain loksahtelevat kohdalleen? Viimeisten kuukausien aikana on tuntunut, että olen saanut tehtyä sellaisia päätöksiä, joiden tekeminen on tuottanut harmaita hiuksia, mustia silmänaluksia ja kukkivan naaman.

Toteutin pitkäaikaisen unelmani 2013 hankkimalla itselleni ensimmäisen valmentajani. Sain piiskurikseni toivomani naisen, Satu Kalmin. Aloitimme yhteisen matkamme Fitnessmalli 2013 -kilpailuista, joissa etenin semifinaaliin asti. Olin tyytyväinen tuloksistani ja janosin lisää, jatkoin Fitfarmin kanssa yli kaksi vuotta.

Sopimukseni loppui heinäkuussa ja jo reippaasti ennen sitä, sähköpostiini kolahti pyytämäni jatkosopimus. Alun varmuuteni oli muuttunut epävarmuudeksi. En tiennytkään enää mitä tulevaisuudelta halusin. Kesän kuukaudet olivat kuin kasvukäytävä, jonka jälkeen asiat alkoivat järkeentymään ja päätöksiä tulemaan. Parisuhde-, valmennus-, opinto-, asunto- ja raha-asiat selviytyivät. Ajatukseni kirkastuivat ja löysin valoa kulkemalleni tielle. Olin isossa risteyksessä, jossa jokaisen päätöksen jälkeen piti tehdä uusi päätös, uudesta asiasta.

Lopullinen päätös valmentajan vaihdosta huojensi oloani. Olin pähkäillyt ja pyöritellyt päätöstä, miettinyt vaihtoehtoja. Tiesin, etten halunnut jatkaa ilman valmentajaa, mutta kaipasin myös jotain uutta. Olin myös tullut päätökseen, että reissaaminen saa jäädä. Haluan vähillä vapaapäivilläni nähdä ystäviäni ja levätä – en matkustaa Lahteen tai Tampereelle. Toivoin myös kokonaisvaltaista pakettia. Henkilöä, joka ohjelmien suunnittelemisen lisäksi treenaisi kanssani – näkisimme useammin, jolloin myös suhde syvenisi.

Uusi valmentajani – naurava ja suorasanainen – nainen. Bettina Gräsbeck. Nainen, jolla on karismaa ja se vakuuttaa. Olemme vasta lähtöruudussa, ottamassa pieniä vauvan askelia eteenpäin. Palaamme alkuun, siihen hetkeen kun rakkauteni rautaan leimahti. Miksi mä rakastan treenaamista? Rakastan haastaa itseni treeneissä, epämukavuusalue on paikka, jossa saan parhaimmat fiilikset – itsensä ylittämisestä! Mitä mä rakastan treenaamisessa? Rakastan hikisiä treenejä. ”Fiilikseni nousee hikisyyden kanssa, mitä hikisempi sen parempi!”

En ole kisavalmennuksessa vaan tekemisemme teemana on treeneistä (ja elämästä) nauttiminen. Tulemme sekoittamaan peruspunttia ja toiminnallista tekemistä. Olen monille yrittänyt selittää ajatuksiani, joissa haluaisin pystyä tekemään lihaksillani jotain. Hyppiä korkealle, vetää leukoja, hallita kehoa esimerkiksi käsinseisonnassa. Treenaaminen tulee olemaan erilaista, eri asenteella ja meiningillä. Kovaa, mutta rennosti. Treeneissä saa nauraa. Ja sitähän mä teenkin, varsinkin kun voimat loppuu.

Olen kovin onnellinen, innoissani ja kiitollinen. Puhumme Bettinan kanssa hyvin samaa kieltä, näemme asioita samalla tavalla – ja siksi esimerkiksi niin henkilö- kuin ruokavaakakin saavat jäädä. Ne eivät ole elinehto.

Betskulla on leveet siivet ja niiden suojassa on varmasti hyvä olla.

xxo,
Janina