Mä tiedän henkilökohtaisten ponnistelujeni kautta kuinka hankalaa hyvän kampaajan löytäminen on. Oon laittoman monta kertaa maksanut itseni kipeäksi, saaden vastineeksi jotain aivan muuta kuin olin toivonut. Siinä vaiheessa olisi kaikille hyvä, jos asiasta pystyisi sanomaan suoraan ettei nyt mennyt aivan nappiin. Vaikka koenkin olevani riittävän rohkea sanomaan mielipiteeni, kartan viimeiseen asti tälläisen palautteen antamista.
Luottokampaajan löytäminen on meidän naisten elämäntehtävä. Se on yhtä mahdotonta kuin löytää hymyilevä suomalainen talvella, mutta kohdatessaan sen koko maailma kirkastuu. Maailmasta tulee kertaheitolla parempi paikka elää. Tiedän kohtalotovereitani, jotka ovat jo luovuttaneet. On stressittömänpää värjätä hiuksia kotona ja saada halvemmalla sen laatuista tulosta.
Hiukset ovat kuin valttikortti. Niiden kunto ja huoltaminen on mielestäni tärkeämpää kuin meikkaaminen. Ne kiinnittävät huomion ensimmäisenä. Omat hiukseni ovat hieman haastavat, luonnonkiharat, erittäin karheat. Mitä lyhyemmät niistä leikkaa, sitä varmemmin otsallani pyörii korkkiruuveja. Kukaan ei ollut ymmärtänyt sitä. Mä tarvitsen melkoisesti ohjeistusta siihen, miten saan ne pysymään siistin näköisinä sillä muuten näytän hamppupäältä.
Se Helsingin paras kampaaja on mun kampaaja. Oona. Kuinka monta kertaa olen ollut täysin tyytyväinen freesattun lookkiin? Harvemmin. Kuinka monesti olet hypännyt kampaajan tuolista toiseen? Jok’ikinen kerta ennen Oonan ilmestymistä elämääni.
Oon käynyt Oonalla kaksi vuotta. Kaksi rauhaisaa vuotta. Olen seurannut häntä kampaamosta toiseen, koska en ota riskejä. Hinnat ovat muuttuneet, mutta maksan mielelläni mielenrauhasta ja työkaverin sanoja lainaten ”J.Lo tukasta”. Näiden vuosien aikana olen istuutunut kampaamotuoliin nauraen. Ei huolen häivää eikä tietoa siitä, mitä hiuksilleni tullaan tekemään. Olen luottanut Oonalle vapaat kädet joka kerta. Kertonut vain, että pituudesta ei lyhennetä paljoa. Pitkäksi kasvanut tukkani kuuluu identiteettiini – ainakin vielä. Jos sen nyt lyhentäisi, niinä päivinä kun en jaksaisi suoristaa, näyttäisin Anita Hirvoselta.
Oona on taikuri, kuten yllä olevasta kuvasta näätte. Hänet löytää oman tuolinsa takaa Hair Design Helsingin pisteestä, Uudenmaankadulta. (Vastapäätä mun uutta työpaikkaa, hirveä tsägä!)
Oletteko kokeneet kauhun hetkiä kampaamotuolista noustessa? Miten olette käsitelleet ne hetket?
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 
Bbbaaaa Oona on ihan paras mut se ku se vaihto työpaikkaa jätti ison aukon mun elämään mitä ei oo vieläkään täytetty koska mulla ei oo varaa maksaa perushintoja byhyyyy! Itseasiassa oon just sen takii käyny viime kerran kampaajalla viime heinäkuussa koska silloin se viel oli unikal hahha! Oliskohan aika taas… Mä avasin tän postauksen vaan sen takii ku toivoin et vinkkaisit mulle jonku uuden huipun mut väänsitki vaa veistä haavassa :D t. työtön=rahaton
TykkääTykkää
Voi ei Miia! :D Anteeeksiiiii. Mä käyn itsekin pari kertaa vuodessa, sillä opiskelijana ei ihan 3kk välein ole varaa maksaa – Oona tietää sen ja sen takia tehdäänkin sellaisia järkeviä ratkaisuja. Värjätään niin ettei tyvi hyppää ensimmäisinä silmille ja että pituus on helpompaa pitää siistinä. :) Eli suosittelen kyllä menemään jos vaikka pystyt karsimaan muusta, tai laittamaan muutaman kympin sivuun per kuukaus. Mut älä huoli, mullakin on ollu yli vuoden taukoja kampaajista. :D Life happens.
TykkääTykkää