Mä inhoan rahantuhlausta. Viimeisten opiskeluvuosien aikana olen pistänyt merkille omaa rahan kulutusta ja yrittänyt säästää sieltä mistä pystyn. 

Ruoka on ollut mulle aina rahankäytön prioriteetti. Kaupassa käydessä en mieti voinko ostaa jotain mitä haluan ja tarvitsen, mutta vertailen hintoja. Ostan esimerkiksi muoviin pakattujen kurkkujen tilalla käyriä kurkkuja, jotka eivät ole standardien mukaiset mutta törkeän hyvän makuiset. Puhumattakaan siitä, että ne ei ole turhassa muovikääreessä. Syön satokauden mukaan, monipuolisesti. Ystäväni juuri kommentoi ettei ymmärrä mistä löydän kotiin tuomiani vihanneksia. On oranssihtavaa kukkakaalta, raitajuurta.. Perus kurkkutomaattipaprika-setille on löytynyt törkeän hyviä vaihtoehtoja. Ja ihan vain avaamalla silmät. 

Yksi meidän perheen helpoimmista ja keskeisimmistä kauppareissun säästökohteista on siis sesonkisyöminen. Teemme ostoksemme Prismassa, jossa tämän toteutus ei ole hankalaa. Siellä on viime vuodesta lähtien ollut omat sesonkihyllyt, jotka notkuvat herkullisimmillaan olevia hevi-tuotteita. Tuoreat hevi-tuotteet ovat kuitenkin hankalia tapauksia kauppiaille, sillä suurin osa asiakkaista haluaa aina sen tuoreimman, koskemattomimman ja täydellisimmän hedelmän tai vihanneksen. Hieman tummuneita tai hassun näköisiä yksilöitä kartellaan ihan kuin niiden pelättäisiin olevan B-laatua.

Teen sitä itsekin, en kiellä. Siltikin mua puistattaa fakta, että nämä yksilöt joutuvat tylysti roskiin vain yhdenkin pienen ”vian” takia. Se musta piste omenassa ei ole madon kolo eikä kurkkustandardien ulkopuolelle jäävä käyrä kurkku ei ole mauton mutta kylläkin kilohinnaltaan halvempi kuin se suora, upea ja muoviin pakattu. Voimme jokainen omilla teoillamme vaikuttaa sekä ruoan tuhlaukseen sekä oman kauppakuittimme loppusummaan. 

Moni meistä on luultavammin lukenut uutisia K-kauppiaista, jotka ovat ottaneet euron laatikot käyttöön vähentääkseen hävikkiä. Ymmärrän, mutta kummaksun säädöksiä, joiden takia tuore paistetut tuotteet heitetään päivän päätyttyä roskiin eikä esimerkiksi anneta niitä tarvitseville tai työntekijän matkaan. Tämä euron laatikko olisi mielestäni siis erittäin tervetullut tapa kaikkiin Suomen kauppoihin! 

Nyt se onkin tullut myös meidän lähikauppaamme. Kiitos minun. Täysi itsekehun paikka. Linkitin kauppiaallemme yhden asiaa käsittelevistä artikkeleista ja kysyin oliko hän miettinyt tällaista kokeilua. Toivoin kovasti, että hän ottaisi sen käyttöön vaikka joutuisikin näkemään hieman enemmän vaivaa – toisaalta kaikki voittaisivat. Kauppias saisi myyntiä ja vähentäisi jätettä sekä jätekuluja. Kuluttajan näkökulmasta näen vain positiivista. Viestini lähettämistä seuranneena päivänä kauppias laittoi Facebookiin kuvan euron pussit -kokeiluerästään. Satuin olemaan tuona päivänä vapaalla, joten kipitin suorinta tietä kaupoille. Ostin kolme viidestä pussista ja sain vastineeksi paljon todella laadukkaita tuoretuotteita. 

Voimme siis itse vaikuttaa. Mä nautin siitä, että olen mielestäni saanut jotain hyvää aikaiseksi. Tuoreiden ja maukkaiden tuotteiden lisäksi pidän myös siitä, että voin sanoa olevani supersankari – hedelmien ja vihannesten pelastaja. ;)

xxo,
Janina

KOMMENTOI