Olin unelmoinut Etelä-Afrikan matkasta jo vuosien ajan. Rakastan luontoa, korkeita vuoria, vaeltamista ja mahdollisuuksia kiivetä jylhiin maisemiin nauttimaan seesteisestä tunnelmasta. Korkealla ei (yleensä) ole häiriötekijöitä vaan kaiken keskittymisen voi antaa maailman ihmeyksien ymmärtämiseen ja sisäistämiseen. Mieli tyhjenee ja elämän pienet ongelmat – first world problems – unohtuvat.

Käytän Instagramia hyödykseni matkakohteisiin tutustumisessa, sillä niistä saa hyvinkin todellisen kuvan. On monipuolisempaa tutustua paikkaan tuhansien turistien eri näkökulmien kuin tietyn kaupungin markkinointikoneiston kuvien kautta. Olin jonkin verran kerennyt selailemaan Etelä-Afrikan kuvia ja törmäsin useampaan otteeseen toinen toistaan upeampiin maisemiin Panorama Routelta, joten yllättäen tämä kyseinen alue merkattiin meidän roadtrip-kartalle – olihan se myös kätevästi matkan varrella Joburgista Krugeriin.

Käänsimme nokkamme kohti Sabieta ja Hazyviewta, joiden väliin meidän seuraavien öiden majapaikka sijoittui. Ajomatkalla ei juurikaan tuntunut että olisimme Afrikassa jos radiojuontajan puhetyyliä ei oteta huomioon. Ympärillämme oli tasankoa, jota olemme nähneet niin Australian kuin Yhdysvaltojenkin roadtripeillä, pientä mäkeä ja kukkulaa kuten Suomessakin. Ainoa erikoisuus oli vasemmanpuoleinen liikenne, mutta sekin oli tuttua vuosien takaiselta Aussi-reissulta.

Ajomatkamme kesti noin kuusi tuntia, sillä pysähtelimme siellä täällä hetkeksi katsomaan maisemia sekä haukkaamaan jotain pientä. Ajoimme suoraan majapaikkaamme, sillä check-in aika oli umpeutumassa. Nälkä painoi molemmilla ja sormet ristissä toivoimme lähellä olevan jonkin ravintolan. Emme olleet tutustuneet alueeseen juurikaan, joten jälleen kerran annoimme tilanteen universumin hoidettavaksi. Elämä kantaa, niinhän minä aina sanon uskovani.

Majapaikkamme, Idle & Wild, oli viihtyisä jo ensi metreistä lähtien. Ajoimme porteista sisään kuitattuamme vartijalle tietomme. Pitkä puubulevardi johti perille paratiisiin. Parkkeerattuamme kolme hauvaa vilistivät luoksemme ja pitkän matkan rasitus alkoi unohtua. Raitis ilma ja villinä kasvava luonto loivat turvapaikan – iso kontrasti muutaman tunnin takaisiin Joburg-kokemuksiin. Meille oli varattu Honeymoon-sviitti; omassa rauhassa lammen rannassa. Ah, yllätykseksemme meiltä löytyi myös oma poreamme. Kahden kylpijän sydämet pakahtuivat.

Olimme varanneet tänne kahden yön majoituksen, jotta voisimme ensimmäisenä kokonaisena päivänä tutustua alueen vesiputouksiin sekä käydä vaeltamassa ja seuraavana päivänä lähteä rauhassa kohti Panorama Routea, God’s Windowta sekä seuraavaa hotelliamme. Saavuimme siis nälkäisinä ja heti sisään chekatessamme kysyimme ruoasta: 1,5 kilometrin päässä olisi Bush Bar, joka kirjaimellisesti oli baari puskassa. Pitkään autonpenkeillä hikoneet kankkumme olisivat halunneet kävellä paikalle, mutta siihen emme saaneet lupaa. Alueella liikkui villi-virtahepoja, joita emme kuulemma haluaisi tavata kasvotusten ne kun juoksevat kovempaa kuin ihminen. En vieläkään voi ymmärtää miten lyhyillä tukkijaloilla juoksee minua kovempaa? No, emme halunneet ottaa asiasta selvää vaan kiitimme vinkistä ja hyppäsimme autoon.

Bush Bar oli omanlaisensa kokemus, olihan se nyt erilaista istua keskellä villiä luontoa vain pressukatoksessa syömässä illallista. Paikallisten lähiöbaari, jossa yllä olevan kuvan henkilöt ovat kanta-asiakkaita – juoma virtasi ja askeleet huteroituivat. Tilasimme omat burgerit ja Miko maistoi paikallista olutta tuomiolla ihan ok. Illallinen maksoi vajaa 17 €, nälkäisenä ja väsyneenä ihan hyvin toimiva kombo. Ruokailumme aikana aurinko vajosi horisontin taakse ja säkkipimeys valtasi ympäristön – ei siellä tunneta katuvaloja. Ajoimme reippaasti alle 100 km/h -nopeusrajoituksen, sillä pimeällä, tuntemattomalla tiellä oli kaiken lisäksi afrikanvitsauksia eli potholeja eli isoja kuoppia tiessä. Emme halunneet rikkoa renkaita vaan liu’uimme rauhassa autiolla tiellä.

Saavuttuamme takaisin majapaikkaamme, täytimme ammeen, nappasimme juomat minibaarista ja rentouduimme hetken verran ennen nukkumaan menoa. Aamupalalla haastattelisimme hotellin työntekijää ja tekisimme uuden päivän suunnitelmat. Niistä seuraavassa postauksessa!

xxo,
Janina

Lue myös:
PIKAVISIITTIEN JOHANNESBURG
TAIANOMAINEN ETELÄ-AFRIKKA