Kun päivämme päämatka lyhenikin neljännesosaan oletetusta, vapautui useita tunteja käyttää muutamassa muussa valitussa kohteessa. Olimme katselleet Sabien alueen nähtävyysvalikoimaa ja valinneet edellisessä postauksessa esittelemäni Mac Mac Pools -alueen että heti Sabien länsipuolella olevien vesiputousten keskittymän. Sabien ja Graskopin ympäriltä löytyy tosiaan niin monta vesiputousta ettei keskittymisestä puhuminen ole yhtään värikynää = kahdeksan vesiputousta noin 30-35 kilometrin säteellä. Koitappa siitä valita sitten.
Me kuuntelimme tässäkin valinnassa majapaikkamme työntekijän suosituksia, sillä hän oli käynyt useammissa ja suositteli näitä niiden erilaisuuden takia. Valitsimme reitillemme saman isomman tien varrella sijaitsevat Lone Creek Fall sekä Bridal Veil -nimiset putoukset. Paikalle löytäminen ei tuottanut ongelmia kiitos puhelimen karttasovelluksen sekä melkoisen hyvin sijoiteltujen kylttien.
LONE CREEK FALL
Otimme ensimmäisenä suunnaksemme kaukaisemman vesiputouksen. Odotuksemme eivät olleet suuret sillä, vaikka vesiputoukset ovat parhaimmillaan mielettömiä, olemme monilla reissuillamme nähneet laajan kattauksen. Siltikin itseäni jaksaa ne edelleen yhtälailla kiinnostaa sillä luonnon monimuotoisuus ja veden voima ovat pysäyttäviä.
Ymmärtääksemme käynti on aikaisemmin ollut maksuton, mutta me maksoimme siitä vajaan muutaman euron. Näitä pieniä porttimaksuja varten kannattaa olla käteistä, sillä lähes jokaisessa paikassa pääset maksamaan pienen maksun (R5-R30 eli 0,3-2€). Parkkipaikka on tasainen ja siisti, josta kävelymatkaa putoukselle on noin 200 metrin verran. Tuo polku on tasainen ja päällystetty, joten myös liikuntarajoitteiset pääsevät ongelmitta perille asti.
Huokaus. Kipusimme pusikkoportaita ylemmäs ja oksien lomasta avautuva näkymä pysäytti liikkeemme. Olimme ainoat paikalla, otimme näkymää sisään suut ammollaan. Aurinko häikäisi siniseltä taivaalta niin ettemme nähneet mistä vesi tulee, laskeeko se suoraan sinisestä taivaasta? Näinä hetkinä luonnon arvostus nousee taas muutamia leveleitä ylemmäs, sen voima on mahtava. Kahlasimme vesiputouksen alaosan lammessa, nautimme kuuman päivän viilennyksestä vesihippujen leijaillessa ympärillämme. Maapallomme, kotimme, on uskomaton paikka.
Matkan varrella mietitytti missä pääsee vessaan, mistä saa juotavaa ja syötävää – tietoa ei ollut suunnattomasti. Tässä siis tiivistyksenä, mitä Lone Creek Fallin parkkipaikalta löytyy:
- Vessa
- Piknik-pöytiä ja puugrilli
- Paikallisten myyntikojuja
- Isoja käpyjä! :D Äitini on tuonut matkoiltaan ja matkoiltamme mielettömiä, erilaisia ja isoja, käpyjä jo yli 15 vuoden ajan, joten täältä nappasin muistoksi yhden.
BRIDAL VEIL
Kyseinen vesiputous tuli valikoiduksi näillä sanoin: “you can walk behind the water fall.” Emme muiden vesiputousten kanssa ole kokeneet samaa mahdollisuutta, joten olihan tämä käytävä kokemassa. Mielikuvissani näin elokuvistakin tuttuja kohtauksia kallion syvennyksistä, jonka edessä vesi valuu valtoimenaan. Mielikuvitukseni ja todellisuus eivät aivan kohdanneet, mutta saimmekin kokea jotain paljon yllättävämpää – apinoiden piirityksen.
Bridal Veil ei ole liikuntarajoitteisystävällinen sillä ylös vesiputoukselle tulee kävellä noin 1,5 kilometrin matka epätasaista kivien, kantojen ja juurien päällystämää polkua. Olimme melkein perillä vesiputouksella kun mieheni pysähtyi ja päästi suustaan ulos hätäisen litanjan kirosanoja. Sidenote: hän ei viljele kirosanoja, joten tiesin tilanteen olevan päällä. “Niitä on joka puolella. Apinoita. Tossa, tossa ja tuollakin!” Oma reaktioni oli pienehkö paniikki; nappasin lippalakit sekä omasta että mieheni päästä ja tungin ne aurinkolasiemme kanssa reppuun – apinathan nappaavat useiden blogipostausten perusteella kaiken mikä irtoaa enkä varsinkaan vahvuuksin varusteltuja arskojani ollut valmis luovuttamaan.
Seisoimme paikallamme miettien takaisin autolle lähtöä, mutta hetken punnittuamme tilannetta päätimme jatkaa matkaa. Emme pitäneet ääntä ja liikuimme rauhassa apinoiden istuessa edessä, takana ja yläpuolella olevilla oksilla. Pääsimme jonkinlaisen vesiputouksen eteen eikä se näyttänyt siltä mille majapaikkamme työntekijä sitä oli kuvaillut. Olimme nähneet haarautuvan polun juuri apinoiden välissä ja pohdimme olisiko tuo vesiputous, jonka taakse pääsee vielä ylempänä. Luultavasti.
Lähdimme kiipeämään polkua ylös ympärillä olevan metsän vain tiivistyessä ympärillämme. Polku oli joissain kohdissa vain muutaman askeleen levyinen ja pudotus alas olisi ollut ikävä. Kiipesimme kunnes löysimme vesiputouksen, pienemmän ja mitättömämmän kuin se mistä olimme lähteneet. Istahdimme hetkeksi alas juomaan ja nauttimaan. Pääsimme myös kokeilemaan miltä tuntuu pyykätä vesiputouksessa sillä mieheni luiskahti mutalammikkoon yrittäessä muuttaa asentoaan. Jatkoimme matkaamme pitkälle ja aloimme olemaan epäileviä – missä tuo vesiputous sijaitsee? Työntekijä oli puhunut muutaman kilometrin kiipeämisestä.
Piikkiokaat olivat loistavia kädensijoja – not.
Nousimme niin korkealle, että tiivis metsä loppui. Pysähdyimme ihmettelemään ja katsomaan sporttikelloni näyttämiä lukuja; olimme kiivenneet kaksi kilometriä melkein suoraa vuorenrinnettä ylöspäin ja edessämme avautui upeat maisemat sekä alapuolella pienenä plänttinä parkkipaikka, jolle jätimme auton. Pikkasen huvitti, mutta myös päätöksen teko painoi – kello alkoi olemaan jo paljon, joten meidän olisi pakko tehdä jatkopäätös nopeasti. Alueen portit suljettaisiin tiettyyn kellon aikaan ja mitä tapahtuisi jos emme kerkeäisi autollemme ajoissa?
Ei auttanut kuin lähteä takaisin alaspäin – matka taittui hieman nopeammin, vain 45 minuutissa. Palasimme ensimmäiselle vesiputoukselle, jossa henkeään haukkoi muutama saksalainen turisti. Katsoimme näkymää tarkemmin ja huomasimme, että tämä on ollut se etsitty vesiputous alusta alkaen. Pienen suihkun taakse pääsisi kipuamaan sekä oikealta että vasemmalta. Face palm -momentti.
Toimimme kelloa vastaan, mutta pakko tuon putouksen taakse oli mennä kaiken vaivan jälkeen. Poispäin kavutessamme tuuli tarttui vesiputoukseen ja suuntasi sen suoraan niskaamme. Kiitos universumi. Tuo tilanne on naurattanut meitä useampaan otteeseen – ei sitä aina kaikki asiat mene kerralla nappiin. Yllättävän vaelluksen ja eksymisen jälkeen nälkä söi meitä sisältä ja päätimme pysähtyä ensimmäiseen mahdolliseen ravintolaan. Pizza ja kylmä kivennäisvesi ei ole koskaan maistunut niin hyvältä.
Bridal Veil -vesiputouksen parkkipaikalta löytyy:
- Vessa
- Paikallisten myyntikojuja sekä kylmälaukku, josta ostaa kylmää juotavaa. Tuli meidän hutivaelluksen jälkeen tarpeeseen.
Missä on mielestäsi mahtavimmat vesiputoukset? Ne kiehtovat, joten mielelläni otan täyttöä must visit -listalleni!
xxo,
Janina
Sinua voisi myös kiinnostaa seuraavat kokemukseni:
MAC MAC POOLS – ETELÄ-AFRIKAN LUONNON PALJUT
ETELÄ-AFRIKAN ROADTRIP ALKAA
PIKAVISIITTIEN JOHANNESBURG
TAIANOMAINEN ETELÄ-AFRIKKA
JANINA MICHAELA 