Kun lauantai-aamuna havahduin herätyskelloon en ymmärtänyt minkälaiseen tilanteeseen olin itseni saanut. Koko viikonlopuksi päävastuuseen FAST:n ständistä Nordic Fitness Expossa. Olin alintajuntaisesti jännittänyt viikonloppua paljon ja perjantaina vielä puolenyön aikaan pyörin energisenä olohuoneemme lattialla kokeillen erilaisia käsilläseisontoja.
Syödään kun keritään!
Saavuin Lahden messukeskukseen hyvissä ajoin, jotta kerkeisin tutustumaan huikean suureen ständiimme. Ennen kuin kerkesin edes tavaroita alas laskemaan sain syleilyyni rakkaan ystävän sekä Fitnessmalli 2014 -finalistin, Annikan, joka muuten sijoittui upeasti kolmanneksi! Samaan hengen vetoon löytyi vierestäni ihana Fitnessmalli-kilpailua hostannut Emmi kuin loputkin finalistit. Voi sitä hetkeä kun nuo kuvankauniit tytöt tapasin, yhtä hymyä ja puheensorinaa. Työpaidat päälle ja aisaparini Renatan kanssa kuulemaan nopeaa briiffausta toiminnasta. Jännitykseni katosi kuin tuhka tuuleen kiitos Renatan ja minun hölösuiden – ei siinä menossa kerennyt jännittämään!
Lauantai meni kuin siivillä; juoksin vessan ja ständin väliä, söin ruuat ständimme ”verhojen” välissä, välillä lattialla istuen välillä seisten. Vaikka kiirettä piisasi, tunnen olevani parhaimmillani niinä hetkinä. Pystyn paineen alla parempiin suorituksiin kuin hiljaisella tahdilla. Eniten meininkiä oli kookosvesi-maistatuspisteellämme, jolla varsinkin välillä yksin painaessa sai kyllä leikkiä supernaista! Kävijät olivat kaikki ymmärtäväisiä, hymyileviä sekä kärsivällisiä – vitsit sekä jutut lensivät. Aika monelle tarttui kätevä pikkucooleri mukaan! Kuvia ei lauantailta juurikaan kerennyt tarttua, mutta halauksia ja high fiveja sitäkin enempi. Kuinka paljon tuttuja voikaan yhden viikonlopun aikana tavata ja saada?
Olimme saaneet aitiopaikat messulavalla käytäviin kilpailuihin, sillä FAST:n ständi oli suoraan lavan edessä. Lauantai-aamuna pidetyt Nicole Wilkins Championship -alkukarsinnat hiljensivät asiakasvirtaa, joten kerkesin vilkaisemaan toinen toistaan upeampia kilpailijoita. Tämä oli vain tyyntä myrskyn edellä, sillä katsomon purkauduttua saimmekin tehdä tuplavauhdilla töitä ja mä henkilökohtasesti nautin paljon! Kun rohkeasti höpöttää ja aloittaa keskusteluja saa vastineeksi leveitä hymyjä ja boostattua myyntiäkin. Päivä vilahti ohitse nopeasti ja kotimatkalla vain mietin kuinka onnellisessa asemassa olenkaan. Iltaa paransi vielä broidin tiukka rutistus sekä ystävän hakeminen bussilta!
Rakkaat ystävät.
Messut ryöppysivät motivaatiota. Vasemmalla IFBB Bikini Pro Margret Gnarr & oikealla Jenkkien suurlähettiläs, Bruce Oreck.
Vasemmalla IFBB Bikini Pro Aly Garcia, joka halusi minun kanssani kuvaan! Normi päivä. Heh. Oikealla loistavan kisadebyyttinsä tehnyt tiimikaverini, Elina.
Sunnuntai menikin hieman hitaammin kuin lauantai, sillä SM-kisat vetivät porukkan tiiviisti saliin. Eikä ihme, samalla tavalla olen itse istunut siellä kahdet kisat ja juossut tunnissa messupuolen ympäri. Tänä vuonna aikataulutusta oli ymmärtääkseni hieman muutettu ja tauon pituus oli yllättävät kolme tuntia! Tuon kolmen tunnin aikana meno oli meilläkin vilkkaampaa, josta kertoo mm. maistatusmukien sekä intran & aminojen loppuminen. Hiljaisen hetken keskeytti IFBB Bikini Pro, Aly Garcia, joka yhtäkkiä minut huomatessaan pyysi yhteiskuvaan. Olen tietysti niin tunnettu jo Jenkeissäkin! Heh. Muistutin niin kovasti hänen tuttuaan Floridasta, että yhteiskuva oli vähintäänkin must.
Molempina päivinä saimme ständiapua FAST:n urheilijoilta; Hannalta (Bodyfitness SM Overall -voittaja), Peteriltä (Bodybuilding +90 kg SM-kultaa), itse Hulkilta eli Utti Hietalalta sekä muutamilta muilta. Fiilis tiimissä oli korkealla vaikka osa oli toisilleen ennaltaan tuntemattomia. Messujen hiljentyessä aloimme valmistautumaan ständin purkamiseen siivoten roskia, sekä järjestellen tuotteita oikeisiin paketteihin ja kelmuttaen laatikkokasoja lavoilla. Viimeiset tunnit menivät nopeaan tahtiin ja kuin sormia napsauttamalla messut olivat ohi. Siinä me seisoimme Renatan, Utin ja Peterin kanssa vielä kun verhoneliötämme laskettiin. Ei auttanut muutakuin kiittää ja poistua paikalta – todella väsyneenä, kaikkensa panostaneena ja nälkäisenä.
Herrat pitivät huolen ettei hymy hyytynyt keneltäkään!
Itse kisoja en kerennyt messulavan vilkaisuja lukuunottamatta katsomaan ja onkin hullua tiedostaa, että seuraavissa kisoissa minä astelen lavalle. Aika on kulkenut siivillä ja nyt on aika focusoitua sinne – täysin. Maanantai-aamuna en halunnut herätä. Olin toki väsynyt n 20 tunnin työrupeamasta, kun siihen lisää vielä n kuusi tuntia autolla ajoa – kuuden tunnin yöunilla – on valmiina poikki oleva neito. En halunnut herätä tuosta viikonlopun hyvän mielen kuplasta karuun totuuteen; edessä olisi tenttiviikko ja hurjasti velvollisuuksia.
Päällimmäisenä mielessäni on kuitenkin nuo samanhenkiset ihmiset, tiedän löytäneeni itselleni oikean lajin – ainakin tähän elämänvaiheeseen. Minusta oli mahtavaa kuitenkin huomata, että messukävijöitä oli vauvasta vaariin – alottelijoita, kannustusjoukkoja, pro-tason kisaajia sekä kaikkea näiden välistä.
Olitteko te katsomassa kisoja ja kurkkimassa messuja? Mitä mieltä olitte uusista järjestelyistä? Löytyikö lempi näytteilleasettajaa ja huikeita tarjouksia?
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 