Tiedättekö sen tunteen kun olette vuosia tienneet mihin tulette suuntautumaan opinnoissanne? Olleet niin varmoja siitä, että, kysyttäessä, vastausta ei ole tarvinnut edes miettiä. Se on automatisoituneena huulillasi. Ilman kyseenalaistusta.
Kunnes. Yhtenä päivänä, keskustelet tuttusi kanssa. Puhutte elämästä, yrittämisestä, unelmista ja tulevaisuudesta. ”Mitä sä haluat tehdä kun valmistut?” kysytään. Menet lukkoon, vaikka tiedät mihin haluat suuntautua. ”Ei se mitään, kaikki käy läpi tuon vaiheen.” Hengähdät, ehkä se on niin. Kertaat keskustelua kotona ja yhtäkkiä vastaus tuntuu olevan sylissäsi.
Voiko se olla näin? Mä olen ollut aina hukassa. Juuri äsken sanoin, että haluan toista. Olen halunnut sitä jo vuosia. Ollut aivan varma, että siellä on minun vahvuuteni. Taisin muutama vuosi sitten vain päättää, että HR eli henkilöstöjohtaminen olisi tieni. Rakastanhan ihmisiä.
Herätykseni tapahtui lauantaina. Olin uskomattomien, inspiroivien ihmisten ympäröimänä juhlimassa. Minusta tuntui, että jokaisella heistä oli selkeä tie, jota haluavat kulkea. Selkeä asia, jota haluavat toteuttaa ja tehdä töitä sille, sen parissa.
Tänään, tiistaina, hyppäsin nopeasti tunteeni virtaan. Vaihdoin suuntautumistani henkilöstöpalveluista markkinointiin. Miksi? Sosiaalisen median ja internetin voima kiinnostavat. Niissä on maagisia mahdollisuuksia, jotka haluan hallita – ja auttaa yrityksiä niiden kanssa. Ehkä itsekseni, ehkä ystävieni kanssa tai ehkä jonkun palkkalistoilla.
Olen innoissani. Sydämeni pamppasi kun soitin äidilleni kertomaan päätöksestäni. Jännitin vastausta – ”onneksi olkoon, päätit nyt tehdä sen!” Olen tunnettu pikaisista päätöksistäni. Syteen tai saveen, mä uskon tähän ja itseeni!
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 