Kuvittele itsesi aurinkoisena päivänä, tuoreen vihreälle nurmelle makaamaan. Olet rentoutunut ja vapaalla. Vieressäsi solisee alkukesän iloinen puro, kivipohjan yli, pehmeästi. Virtaava vesi näyttää raikkaalta, ehkä pulahdat sinne jossain vaiheessa. Olet kaukana kaupungin hälinästä, mutta jostain kantautuu gongien äänet. Haparoivina ääniväreinä ne tunkeutuvat korviisi. Ne tuntuvat rauhoittavan kehoasi. Hymyilet vienosti ja kehosi rentoutuu hieman enemmän. Avaat silmäsi ja katsot taivaaseen….
Paitsi, että katseesi ei löydäkään sinisenä avautuvaa taivasta, vaan katosta roikkuvan kynttelikön, jonka valot välkehtivät kevyesti. Havahdut todellisuuteen – olet Vantaalla. Miten tuollainen mielenmatka voi olla mahdollista? En itsekään oikein ymmärrä. Kelluin Flamingo Span kuuma-altaassa. Olin juuri lopettanut yhdeksän ja puolen tunnin työpäivän. Olin väsynyt. Suljin silmäni ja kelluin, humahdin villin mielikuvitukseni mukaan. Päädyin Aasiaan. Mut enhän mä siellä oo koskaan aikasemmin käynyt.
Tällä kertaa sain avitusta kelluvilta gongeilta, joiden veteen luomat värähtelyt rentouttavat. Äänikylpy, viime viikon Feel Good Fridayn -teema, oli itselleni aivan uutta, mutta kiehtovaa – veihän se mieleni aivan uusiin maisemiin. Ihmisen mielellä on omalaatuiset voimat. Kun sen valjastaa oikein, pystyy mihin vain – näköjään myös matkustamaan vieraisiin paikkoihin.
”Vantaan suurin salaisuus” – siltä se vähän tuntuikin. Ainakin stadilaiselle. Mielikuvaani Vantaasta ei yhdisty rauhallisuus ja nauttiminen. Siltikin, hämmentyneenä, juuri noilla sanoin kuvailisin olotilaani. Yllätyin.
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 