Avainsana-arkisto: Haaga-Helia

MARKKINOINNIN POIKAMIES MURSKASI SEN!

Seuraa paljon tekstiä, tunteita ja hieman aiheesta toiseen hyppelyä, mutta kevennetään tunnelmaa aluksi huikealla vitsillä. Toisaalta, se vitsi myös hyppii otsikossa.

Valmistuin joulukuisena, pimeänä maanantaina virallisesti tittelillä Marketing Bachelor of Business Administration. Käytän paljon englantia somessani, sillä se on ympäri maailmaa siunattujen ystävieni yhteinen kieli. Postasin Facebookissani kuvan valmistujaisseremonian jälkeen nopealla tekstillä ”CRUSHED IT! MARKETING BACHELOR!”, joka oli sitten Suomessa kääntynyt sujuvasti ”MURSKASI SEN! MARKKINOINTI POIKAMIES!” = täydellistä postauksen otsikkoainesta. Saadessani kaveriltani tämän viestin nauroimme pöytäseurueeni kanssa valmistujaisdinnerillä. Käännös kuvaa hyvin fiiliksiäni opintojeni loppuvaiheessa kun kolmen englanniksi opiskellun vuoden jälkeen minua pyydettiin kirjoittamaan kypsyysnäyte suomeksi – käyttäen oikeita liiketaloudentermejä suomeksi. Loogisuutta siinä on yhtä paljon (ellei vähemmän) kuin tuossa lauseessa.

Kolme vuotta, 213 opintopistettä, tuhansia kahveja, liian monia valvottuja öitä, ylitsepääsemättömiltä tuntuvia aikoja, kyyneleitä ja laskematon määrä kirosanoja. Vuodet olivat kuin vuoristoratakyyti, jossa tekniset viat melkein heittivät laidan yli ja saivat tippumaan kyydistä. Mutta samaan aikaan olen istunut kyydissä, nostanut kädet ilmaan ja kiljunut ilosta – olen rakastanut näitä vuosia, niiden opetuksia ja kaikkea mitä ne ovat pitäneet sisällään.

Kolmeen opiskeluvuoteen mahtui paljon muutakin kuin opintoja. Opintojen ensimmäisen puoliskon ajan valmistuin bodyfitness-kilpailuihin ja toisen puoliskon yritin palautua niistä. Iso virstanpylväs, joka oli alitajuntaisesti läsnä kaikki hetket. Opinnot eivät olleet itselleni koskaan prioriteetti. Edelle on vähintäänkin mennyt niin työt, treenit kuin ystävät. Loppua kohden ymmärsin kuitenkin varata muutamat viikonloput vain minulle ja opinnäytetyölle – ah, niin romanttista. 

Olen saanut paljon onnitteluja, paljon miten sä teit sen -kyselyitä sillä painoin samaan aikaan täysillä töitä. Taakse päin katsoessa en itsekään tiedä miten sen tein. Valmistumista edeltäneet kuukaudet olivat täyttä sumua itselleni – yksi pitkä syyskuu loppui vasta jouluun. Täyspäiväinen työ piti kiireisenä arjet, opinnäytetyö ja viimeiset kurssit ottivat vallan viikonloppuisin. Opintoja verrataan usein töihin, tarkoittaen että olin koko syksyn putkeen töissä – ei täysin simppeli yhtälö jaksamisen kannalta.

Minä valmistuin, mutta en olisi pystynyt siihen yksin. Sitä toistelin eilenkin kun kokosin rakkaat läheiset kotiini. Jokainen heistä on siivittänyt minua opintopolulla eteenpäin omalla tavallaan ja siksi järjestin juhlat yhtälailla juhlistamaan yhtä isoimmista saavutuksistani, mutta myös kiitokseksi heille. 

Janina Michaela, Haaga-Helia, tradenomi, valmistuminen, BBA, Bachelor of Business Administration, markkinoinnin tradenomi, tapahtumatuottaja, mitä opiskella, jatko-opiskelu, ammattikorkeakoulu

En olisi pärjännyt ilman ystävieni huumoria, pitkiä halauksia ja heidän kanssaan itkettyjä itkuja. He ovat yksi elämäni tukipilareista, pitävät pystyssä. En olisi myöskään pärjännyt ilman lähisukuani ja perhetuttuja, jotka omassa päässäni kuuluvat sukuun; sydämin höystetyt tsemppiviestit ja tieto siitä, että mitä vain elämässä tulee vastaan mulla on ihmisiä, joille soittaa ovat olleet korvaamattomia. On ehkä turhaa edes yrittää laittaa sanoiksi, mitä oma perheeni ja mieheni vuoristoradassa ovat tehneet, mutta yritän silti.

Vanhempani ovat olleet kovin ylpeitä, sillä kolmen välivuoteni aikana kävimme lukuisia kiivaitakin keskusteluita tulevaisuudestani. En ollut vakuuttunut, että jatko-opiskelu olisi itselleni oikea tie. Minä vain tein töitä, mutta kauppis oli isäni järkkymätön mielipide, olinhan aina ollut lahjakas matikassa sekä yrittäjähenkinen. Alle 10-vuotiaana perustin omaan huoneeseeni elokuvavuokraamon. Kaikki Disneyn elokuvat olivat aakkosjärjestyksessä, oli vihko, johon merkata mikä elokuva kenellekin meni. En muista vuokrasinko yhtään elokuvaa oikeasti, mutta olin innostunut omasta busineksestä!

Vanhempani ovat maksaneet laskuja kun tili on ollut yksi numeroinen, tuoneet Heinon Tukusta 180 kappaleen kananmunalaatikoita varmistuakseen ruoan riittävyydestä, kuunnelleet ränttätänttää. Kaikista tärkeimpänä he ovat pyyteettömästi rakastaneet ja tukeneet, mutta myös pysyneet rehellisinä ja sanoneet suorat sanat.

Miehelläni ei ole ollut helpoin tehtävä pysyä kyydissä myöskään. Hän on elämäni läheisin ihminen, joten saa myös kaiken suodattamattomana. Siltikin kaapista sekä pöydästä on löytynyt ruokaa ja kotoota kainalo jonne käpertyä. Mikon viilipyttymäisyys on rauhoittanut ja huolettomuus poistanut stressiä. Hän ei ole pienestä tuulen vireestä kaatunut vaan vain kaivanut juuret syvemmin maahan. Aivan uskomaton ihminen.

Jokainen näistä ihmisistä tekee minut niin kovin onnelliseksi elämisestä. Kesken eilisten juhlien otin pienen oman hetken ihan vain katsellakseni ympärille. Hetki on piirtynyt verkkokalvoilleni; oma turvapaikkani oli kirjaimellisesti täynnä itselleni tärkeitä ihmisiä ja puheensorinaa. Kaikki sulautuivat joukkoon ja puhuivat ristiinrastiin vaikka osa ei ollut tavannut toisiaan ikinä – vältimme inhoamieni porukkajakojen synnyn.

Janina Michaela, Haaga-Helia, tradenomi, valmistuminen, BBA, Bachelor of Business Administration, markkinoinnin tradenomi, tapahtumatuottaja, mitä opiskella, jatko-opiskelu, ammattikorkeakoulu

On tämä ollut ihmeellinen matka. Vanhempani summasivat sen melkoisen tyhjentävästi:

Pohja family proudly presents:

Tyttö, joka ei tahtonut kouluun
valmistuikin nyt jouluun.
Kädessä todistus tutkinnon,
taskussa lippu lennon.
Edessä matka maailman laidalle,
pistetään seuraavat sanat raidalle:

Tulevaisuus kuuluu niille,
jotka uskovat unelmiinsa!

Oodi vapaudelle!

xxo,
Janina

KOMMENTOI

 

Avainsanat: , , , , , , , ,

PÄÄSTÄ IRTI

Hengitä sisään. Tasaa käsiesi tärinä. Paina nappia.

Klik!

Sähköposti lähtee vieden opinnäytetyön viimeiseen arviointiin. Lämmin aalto kulkee varpaista läpi kehon tuoden punan poskille. Suunpielet nousevat väkisinkin ylös, silmäkulmat rypistyvät. Silmät kostuvat. Iso taakka lähti tuon sähköpostin mukana.

Päivistä vapautuu tunteja. Kropasta poistuu stressihormoneita. Naama ehkä tasoittuu. Jaksaminen paranee ja päänsärkykin loppuu. Näitä mä odotan.

Janina Michaela, Janina Pohja, oppari, perfectionismpi, Les Deux Alps, onnellinen, huojentunut, onnistuminen

Opparin työstäminen ei ollut helppoa. Aiheestani ei ollut juurikaan lähteitä. Kävelin tuntematonta polkua.Työ, joka alkoi ”kunhan pääsen läpi” -asenteella muuttui viikkojen myötä tarkkuudeksi ja välittämiseksi. Viimeistelyvaiheessa musta kuoriutui perfektionisti. Hioin, sain palautetta, korjasin ja hioin. Kaikki turhat pisteet, pilkut ja sanat pois. Kirjotin typeriä virheitä, joita onnekseni oikolukemassa oli tärkeä suojelusenkelini, ystävä, varustettuna niin vittumaisen ihanalla tarkkuudella. Kiitos Riikka että olet olemassa! Niin ikkunanpesukaverina kuin oikolukijanakin. Jokaisella meistä pitäisi olla oma Riikka. <3

Viimeistellessä työtä tunsin olevansa maaninen. Mun beibi, mun oppari. Miten mä voisin päästää tästä irti? Pitää vielä korjata tuo ja olisi ehkä hyvä lisätä tuota, ja mites sitten tuo? On vain annettava mennä, ylityöstäminen ei tuo työlle lisäarvoa.

Tekisi mieli tihrustaa pienet onnen ja huojentumisen kyyneleet, mutta istun edelleen koulussa. Odotan, että opintojeni viimeinen tentti alkaisi. Tunteita ja ajatuksia on paljon, mutta paneudun niihin teille isommin myöhemmin, koska totuushan on, että ennen koulun alkua meinasin jättää aloittamatta sillä pelkäsin etten ikinä saisi opparia kirjoitettua.

Se pelko ja ajattelumaailma vaatii jo oman postauksensa, joten jätän tämän vain tähän:

VITTU SAATANA, MÄ VALMISTUN NELJÄN VIIKON PÄÄSTÄ! 

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: , , , , , , ,

Maagiset mahdollisuudet

Tiedättekö sen tunteen kun olette vuosia tienneet mihin tulette suuntautumaan opinnoissanne? Olleet niin varmoja siitä, että, kysyttäessä, vastausta ei ole tarvinnut edes miettiä. Se on automatisoituneena huulillasi. Ilman kyseenalaistusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kunnes. Yhtenä päivänä, keskustelet tuttusi kanssa. Puhutte elämästä, yrittämisestä, unelmista ja tulevaisuudesta. ”Mitä sä haluat tehdä kun valmistut?” kysytään. Menet lukkoon, vaikka tiedät mihin haluat suuntautua. Ei se mitään, kaikki käy läpi tuon vaiheen.” Hengähdät, ehkä se on niin. Kertaat keskustelua kotona ja yhtäkkiä vastaus tuntuu olevan sylissäsi.

Voiko se olla näin? Mä olen ollut aina hukassa. Juuri äsken sanoin, että haluan toista. Olen halunnut sitä jo vuosia. Ollut aivan varma, että siellä on minun vahvuuteni. Taisin muutama vuosi sitten vain päättää, että HR eli henkilöstöjohtaminen olisi tieni. Rakastanhan ihmisiä.

Herätykseni tapahtui lauantaina. Olin uskomattomien, inspiroivien ihmisten ympäröimänä juhlimassa. Minusta tuntui, että jokaisella heistä oli selkeä tie, jota haluavat kulkea. Selkeä asia, jota haluavat toteuttaa ja tehdä töitä sille, sen parissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään, tiistaina, hyppäsin nopeasti tunteeni virtaan. Vaihdoin suuntautumistani henkilöstöpalveluista markkinointiin. Miksi? Sosiaalisen median ja internetin voima kiinnostavat. Niissä on maagisia mahdollisuuksia, jotka haluan hallita – ja auttaa yrityksiä niiden kanssa. Ehkä itsekseni, ehkä ystävieni kanssa tai ehkä jonkun palkkalistoilla.

Olen innoissani. Sydämeni pamppasi kun soitin äidilleni kertomaan päätöksestäni. Jännitin vastausta – ”onneksi olkoon, päätit nyt tehdä sen!” Olen tunnettu pikaisista päätöksistäni. Syteen tai saveen, mä uskon tähän ja itseeni!

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,
%d bloggers like this: