Joulu on ensi viikolla. Ei yhtäkään joululahjaa hankittuna. Miten tästä selvitään?
Tenttiviikko on vihdoin takana. Eilen illalla tanssahtelin kihlattuni paidassa ja lauloin omia sanoituksiani – aivan tavallinen ilta meidän kotona. Erikoisen tästä teki ymmärrys siitä, ettei edessä ole yhtäkään deadlinea seuraavaan kuukauteen! Pääni on samaan aikaan yhtä tyhjä kuin täysi. Niin paljon olisi kirjoitettavaa ja tehtävää, mutta sanat unohtuvat ja lauseet sotkeutuvat. Silti olohuoneen matolla maatessani hymyilyttää – elämä on todella ihanaa!
Jos pystyisin tuon olotilan purkittamaan, tekisin sen. Olen kuitenkin päättänyt ohjata nämä tunteet luomiseen – joululahjojen kirjoittamiseen ja askarteluun.
Lapsena minulla oli kirjekavereita, joiden kanssa kirjoiteltiin milloin mistäkin. Suoraa puhetta ja värien kirjoa. Missähän he lienevät nyt? Yksi tärkeimmistä kirjekavereistani oli Puerto Ricossa tutustumani Julia. Osa noista kirjeistä on varmasti tallessa isoissa lapsuuden laatikoissani, joihin olen tallettanut kaiken lempi-pehmoleluista lähtien.
Kirjoittaminen on aina ollut minulle tärkeää. Olen kirjoitellut omia kirjoja, rakastunut tietokoneen näppäinten ääneen. Sen takia varmasti oman blogin perustaminen oli pitkään unelmanani.
Nykypäivänä ihaillaan kiireistä elämää ja olen samassa pyörässä itsekin. Tekemistä riittää, mutta yritän parhaani tasapainoittaa kiireen ja vapaa-ajan. Pelkään kuitenkin, että en kerkeä sanomaan rakkailleni kuinka upeita he ovat. Kuinka kiitollinen olen saadessani heidät elämääni. Ystävät eivät ole itsestäänselvyys, joten nuo asiat pitäisi pystyä sanomaan mahdollisimman usein.
Olen päättänyt muistaa lähimpiä ihmisiä kirjeillä. Ei koneella näpyteltynä vaan käsin kirjoitettuna. Ne tulevat olemaan todella henkilökohtaisia ja aitoja. Sisältämään tunteita ja muistoja, joihin on mahtavaa palata vuosienkin päästä.
Samalla kun kirjoitan kirjeitä muille, selvitän omia ajatuksiani ja tunteitani. Ensimmäisen kirjeen aikana vieritin muutaman kyyneleen, hymyilin ja nauroin – yksin. On uskomatonta kuinka upeita ihmisiä olen saanut lähipiiriini.
Joulu on läheisten ihmisten aikaa. Muistetaan heitä, kerrotaan tärkeimmillemme kuinka paljon he oikeasti merkitsevät. Minun parhaista ystävistäni puolet asuvat toisella puolella maapalloa. On upeaa huomata ystävyyden aitous, sillä vaikka välissämme on tuhansia kilometrejä – ystävyys sen kuin vahvistuu.
xxo,
Janina
PS. Asiasta kukkaruukkuun, en pysty olemaan kertomatta teillekin kuinka innoissani olen aloittamassa ensi vuotta ryminällä – nimittäin ystäväni pyysi minua jenkkifutiksen alkeiskurssille. Arvatkaa, olenko menossa? Kyllä! Upeista ystävistä puheenollen, minulla on huikeita, kaikesta innostuvia ystäviä – nimittäin muutama rakas mimmi on liittymässä seuraani kurssille! Tästä tulen kirjottamaan paljon tammi-helmikuussa!
JANINA MICHAELA 