Avainsana-arkisto: minä

Rakastunut itseeni

Mitä näet katsoessasi peiliin?

Mä olen alkanut näkemään kaikkea hyvää. Olen huomannut hymyileväni meikittömille kasvoilleni. Se on suuri saavutus, melkein kuin ihme. Moni teistä tietääkin, että olen aina kärsinyt iho-ongelmista, aknesta. Se pirulainen on verottanut itsevarmuuttani pitkään, mutta viime vuonna alkanut vauvanaskelin tapahtuva paraneminen on saanut itseni varmemmaksi.

Viihdyn ilman meikkiä. Oloni on huolettomampi ilman kerroksia. Olen monesti miettinyt tuleekohan koskaan sellaista päivää, että olisin töissä ilman meikkiä. Nyt olen alkanut olemaan siellä ilman meikkivoidetta, koska ihoni tuntuu paljon kevyemmältä ja terveemmältä. Tunnen olevani täysin itseni, enkä kaihda katsekontakteja peläten toisen arvostelevan ihoni kuntoa. Ripsiväri ja aurinkopuuteri, niillä olen pärjännyt muutaman kuukauden – valmistautuminen minne vain on nopeutunut.

Peilistä näkyy muutakin kuin kasvot. Sieltä näkyy vartalo, joka ei ole täydellinen. Ei ole täysin sellainen jossa parhaiten viihdyn, mutta tiedän päivittäin tekeväni valintoja paremman olon suhteen. Se riittää minulle. Arvostus kroppaani kohtaan on noussut kohisten. Olen pistänyt sen läpi hurjien vaellusten ja myrskyjen, siltikin se seisoo vahvana ja suorana paikallaan. Se pitää minut liikkeessä, suojaa osumilta ja jaksaa enemmän kuin uskon.

Moni, kuten minäkin aikaisemmin, toivoin kapeita jalkoja. Kirosin monesti leveät reiteni, mutta kuinka ollakkaan rakastan reisiäni – isoja ja vahvoja tukkeja, jotka jaksavat ponnistaa mieheni maasta useaan otteeseen. Vahvat jalat ovat kuin vartalon perusta, voimanlähde, ja niiden avulla kykenen mm kantamaan ja nostamaan painavia asioita. Olen onnellinen ja kiitollinen kropastani, josta olen nyt oikeasti alkanut pitämään myös huolta, sillä sitä se ansaitsee enemmän kuin koskaan.

Olen rakastanut itseeni uudemman kerran – sen parempaa tunnetta saa etsiä.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Kultainen keskitie

Tämän vuoden Blog Awardsit on nyt pidetty. Palkintoja on jaettu inspiroiville ja näyttäville blogeille. Kaikki tunnustuksen saaneista ei ole suurimpia blogeja, mutta minusta se on hienoa. Ei lukijamäärät mielestäni kerro kaikkea. Se kuinka paljon blogi inspiroi, vaikuttaa tai auttaa ovat kaikki tärkeitä asioita.

20150620_140901

Aloittaessani bloggaamisen olin hyvinkin epävarma itsestäni ja se heijastui myös blogiini. Kirjoitin ja tein sillä se kiinnosti minua, toimien samalla sairaslomani viihdykkeenä. Kirjoitin paljon vinkkipostauksia, tökerösti. Avasin myös omaa elämääni, elämänmuutostani ja ajatuksiani – hyvin pinnallisesti. Yritin viilata mielipiteistäni terävimmät kulmat pois, jättäen jälkeensä tylsän ympyrän. Pelkäsin arvostelua, mitä jos en uskaltaisikaan seisoa sanojeni tai kirjoittamieni mielipiteiden takana.

Muutaman vuoden olen blogannut on-off -tyylillä. Olen löytänyt aikaa kirjoittamiselle ja tekosyitä kirjoittamisen jättämiselle. Jokaisena off-hetkenä kaipasin blogini pariin, mutta samalla koin riittämättömyyden tunteita. Mitä pieni blogini voisi tuoda blogimaailmaan? 

Menneen kesän aikana tapahtui kasvamista. Etsiskelin itseäni ja samalla löysin myös blogi-minäni, jos sitä siksi voi edes kutsua sillä se onkin täysin sama henkilö kuin minä. En tiedä olenko aikaisemmin yrittänyt olla jotain muuta kuin oikeasti olen. Kirjoittaa eri tavalla kuin oikeasti kirjoittaisin ja sen takia bloggaus on tökkinyt. Olenko vain yrittänyt liikaa kun vain tekeminen olisi riittänyt?

20150620_140401

Olen blogannut kolme vuotta ja nyt voin rehellisesti todeta, että blogini on minunlaiseni. En enää yritä kategorisoitua tai keskittyä yhteen aiheeseen. En kirjoita vain fitness-, sportti- enkä terveys-blogia. Elämässäni on enemmän osa-alueita kuin treenaus ja luonteeltanikin olen sekava, hieman all over the place – tunteella elävä ripaus ylivilkkautta. Se mikä tuntuu hyvältä, se tehdään. 

Tällä hetkellä mulla on hyvä näin. Mutta toki toivon, että tekin viihdytte!

xxo,
Janina

PS. Tänään iski kuvauspaineet aivan yllättäen. Aloin miettimään mitä laitan päälle, jotta kuvista tulisi mahdollisimman kivat ja homma päättyi siihen, että emme kuvanneet mitään. En tiedä mikä reaktio itselleni tuli, noloa hei. Ensi kerralla sitten.

Avainsanat: , , , , , , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: