Huokaus. Oohh. Olisin voinut istua siinä minuutteja, vartteja, tunteja. Näkymä lumosi, hiljaisuus rauhoitti – niiden yhtälö puhdisti. Kiitos maailma!
Herättyämme laitoimme kamoja hieman kasaan, jotta voisimme nauttia rauhallisen aamupalan ennen autoon siirtymistä ja matkan jatkumista. Söimme runsaasti sillä päivä tulisi olemaan pitkä emmekä suunnitelleet pysähtyvämme muuta kuin evästauoille – lämmin ruoka saisi odottaa hotellille pääsyä. Eväinä toimivat loistavasti riisi-/maissikakut, leikkeleet, porkkanat, kirsikkatomaatit, omenat ja pähkinät. Jäädytimme yhden vesipulloistamme hotellien pakkasessa, laitoimme sen mieheni reppuun ja tadaa meillä oli kylmälaukku. Ei patenttia, olkaa hyvä.
Lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, sillä omaan tapaamme emme olleet kovinkaan tarkkaan tutustuneet tulevaan reittiin saati siihen sen aikatauluun. Tiesimme haluavamme pysähtyä useissa Panorama Routen kohteessa sekä matkan aikana, joten ei muuta kuin silitykset hotellin lemmikki-undulaatille sekä rapsutukset koirille nokka kohti pohjoista. (Postausta kirjoittaessani tarkistelin paikkojen oikeinkirjoitusta ja kävi ilmi, että Panorama Route on suurempi kokonaisuus kuin ymmärsimme ennen reissuamme – myös tämän postauksen vesiputoukset ja luonnon paljut kuuluvat kohdelistaan.)
Meidän kohteinamme olivat Pinnacle, God’s Window, Bourke’s Luck Potholes, Blyde River Canyon & Three Rondavels. Jokaisen nähtävyyden porttimaksu oli noin R5-R20 eli 0,30-1,5€ per henkilö – tähän suosittelen varaamaan käteistä. Eiköhän lähdetä katsomaan minkälaisissa maisemissa huokailtiin, vaelleltiin ja rauhoituttiin. Olimme tänäkin päivänä onnellisessa asemassa sillä muita turisteja ei alueella kuhissut muurahaisten tapaan. Pinnaclella vaihdoimme läpsystä toisten kanssa, God’s Windowlla pitkä ylämäki vähentää ylös asti kipuajia, Potholes- ja Three Rondavels -kohteilla oli eniten porukkaa, sillä satuimme turistibussien kanssa kohdalle, mutta alueet ovat isommat, joten henkilömäärä jakautui tasaisesti ja hyviä turistittomia kuvauspaikkoja löytyi melkein mistä tahansa suunnasta.
PINNACLE
Ensimmäinen stoppimme oli heti isolta tieltä kääntymisen jälkeen. Parkkipaikalta on selkeä ja hyväkuntoinen polku aidatuille näköalapaikoille, jotka sijaitsevat aivan kielekkeiden reunoilla. Tarkkasilmäinen voi huomata vasemmalle lähtevän maastopolun, joka johtaa kävelijän parhaille maisemapaikoille.
Edessä avautuva maisema on henkeäsalpaava, ajomatkalla metsien läpi ei pysty ymmärtää olevansa niin korkealla. Pinnacle seisoo yksinään keskellä kallionkielekkeitä – se on kuin last man standing, jonka ympäriltä voi bongata vesiputouksia. Pinnacle nousee yli 30 metrin korkeuteen ja nostaa mieleen kysymyksiä; miten se voi olla vielä pystyssä kun muut ovat vuosien varrella kaatuneet sen ympäriltä?
GOD’S WINDOW
Matka Pinnaclelta perille Jumalan ikkunalle oli silmiä hivelevä. Nopeusrajoitukset ovat alueella mielestäni yllättävänkin kovat, mutta me emme niitä aina noudattaneet sillä kuskina, minäkin, halusin kyetä nauttimaan maisemista enemmän kuin epämääräisinä ohiviuhahtavina vihreinä viivoina. Suosittelen nauttimaan myös matkasta päämääriin.
Perillä Jumalan ikkunalla iski hurjia tuulenpuuskia ja muutamia viekkaita paviaaneja näkyi hiippailemassa. Parkkipaikalta näyttää lähtevän kolme eri polkua, mutta jokainen yhdistyy samaan reittiin – valitse siis huoletta yksi ja tule toista pois. Polku on hyvin tasainen ja kivetetty, joten myös liikuntarajoitteiset pääsevät jonkin matkaa ylös ja ihailemaan matalammalla olevalle näköalapaikalle. Noin kolmas osaa matkasta eteesi tulee kylttitolppa, jossa oikealle osoittaa God’s Window ja ylös Rain Forrest. Käy molemmissa, sillä vaikka “the” God’s Window on alempana kuin näköalapaikka, joka aukeaa läpäistyäsi sademetsän. Se sai itseni ajattelemaan jo edesmenneitä läheisiäni; jos ja kun tältä näyttää taivaassa niin läheisilläni on hyvä olla.
BOURKE’S LUCK POTHOLES
Kohde oli meille yllättävä, sellainen, jonka bongasimme vasta hotellilta ostamastamme kartasta. Minä rakastan paperikarttoja sillä näen isomman alueen tarkemmin kuin millään karttasovelluksella, pystyn merkitsemään paikkoja ja ajatuksia kätevämmin sekä suunnittelemaan reittejä monipuolisemmin. Karttasovelluksella navigoidaan ei suunnitella samalla tavalla.
Etsi kuvasta käsiään levittävä nainen.
Bourke’s Luck Potholes on iso kallioalue, jossa vesiputous yhdistää kaksi jokea, sillat ylittävät rotkoja sekä luonnon altaat tarjoavat mahdollisuuksia viilentymiseen. Parkkipaikalta lähtee Potholes-polun lisäksi myös uskomattomia maisemia tarjoava vaellusreitti, johon pitää erikseen hakea lupa. Polkujen alkupäässä saimme nauttia afrikkalaisperheen tanssiesityksestä, jossa aikuiset soittivat varjoista ja lapset tanssivat paikalliseen tapaan samanlaisissa asuissa keräten rahaa. Myös yksi turisteista intoutui tanssimaan lasten kanssa ja siitä riemu repesi jokaiselle, myös katsojalle.
Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, Etelä-Afrikan teillä potholet ovat yleisiä – kuoppia on isoja, pieniä, tiheästi, harvasti, näkyvästi ja ansamaisesti. Bourke’s Luck Potholes oli kuitenkin jotain muuta. Saimme taas kerran ihmetellä tätä uskomatonta maapalloamme ja sen historiaa, mihin luonto kykenee ja miten se muokkaantuu. En tiedä miten kuvailisin näkemäämme, joten antaa kuvien puhua puolestaan. Mainittakoon vielä, että täältä löydät parkkipaikalta “ravintolan” sekä paikallisia kojuja.
BLYDE RIVER CANYON & THREE RONDAVELS
Tätä olin odottanut. Blyde River Canyonin jylhiä, henkeäsalpaavia, maisemia. Eivätkä ne pettäneet odotuksiani, ei vaikka olin nähnyt lukuisia upeita kuvia paikanpäältä.
Kulkeminen oli täälläkin helppoa, kaikki kohteet ovat siis hyvin turistiystävällisiä – paitsi jos menee hieman kauemmas näköalapaikalta… Suosittelen, siten pääsee hieman karkuun isompia turistiryppäitä.
xxo,
Janina
Lue myös näistä Panorama Routen kohteista:
APINOIDEN PIIRITTÄMÄNÄ ETELÄ-AFRIKAN METSÄSSÄ
MAC MAC POOLS – ETELÄ-AFRIKAN LUONNON PALJUT
JANINA MICHAELA 