Sain ensimmäisen kosketuksen kevääseen kun matkustimme Tukholmaan helmikuun alussa. Hotellihuoneemme ikkunasta näkyi merelle, joka heijasti puolipilvisen taivaan auringon säteitä. Ilma oli kirpeä, mutta lumettoman talven jälkeen kovin piristävä. Rauhallinen kävely kauniissa vanhassa kaupungissa sai stressin häviämään.
Olimme liikkeellä koko suvun voimin, juhlimassa serkkuni 30-vuotis synttäreitä – ruokailuteema vain parasta sopi itselleni valittamatta!
NYTORGET 6
Hieman hämyinen tunnelma, kotoisa sisustus, ihanan isot nojatuolimaiset tuolit! Nytorget 6 on yksi Tukholman suosituimmista ravintoloista. Kaksikerroksisen ravintolan yläkerrassa voit nauttia lasillisen, tapasten kokoisia ja tyylisiä pieniä suupaloja nauttien samalla miellyttävästä puheen sorinasta ja ystävällisestä palvelusta. Ravintolan alakerta on tarkoitettu menu-asiakkaille – tila on käytetty mahdollisuuksien mukaan hyödyksi ja kellarissa olevalla entisellä hyvin pienellä esiintymislavallakin voi nauttia kahden istuttavissa pöydissä, omasta rauhasta. Harrastaen yhtä mun lempijutuistani eli ihmisten seuraamisesta. Menu oli laaja ja jokaisen ruokalajin saadessa veden kielelleni valinta ei ollut helppo. Alkupalana söin talon falafelit (spot on!) ja pääruuaksi raikkaan salaatin lankkupihvillä (myohmy!)
Ravintola oli liitoksiaan täynnä, jo saapuessamme ulko-ovelle oli muodostunut jono – niin varauksen tehneitä kuin onneaan kokeilevia. Osa seurueestamme sai alkujuomia odottaessamme, mielestäni erittäin tärkeä ele, sillä olimme varanneet pöytämme ja he olivat myöhässä. Tilaus, ruuan saapuminen ja kaikki muukin sujui sulavasti – myös rollaattorin kanssa liikkuva ah, niin nuorekas, isoäitini otettiin todella hyvin huomioon, vaikka hän puhuikin tarjoilijoille suomeksi.
Aivan huikea ilta täynnä naurua ja maittavaa ruokaa!
BROMS
Lauantai oli synttäreiden vieton pääpäivä, serkulleni oli järjestetty James Bond -etsivätehtäviä ympäri Tukholmaa, joka päättyi BROMS:in illalliselle.
Jos Nytorget 6 oli kotoisa, Broms oli tyyliltään minimalistisempi. Ravintolaan tullessa meidät vastaanotti Broms:n oma puoti, jossa he myyvät samoja raaka-aineita, joita he käyttävät – leivistä juustoihin, hedelmistä kastikkeisiin. Tämäkin ravintola oli jokaista tuolia myöten täynnä, syöjiä oli jopa baaritiskillä! Ikkunoissa roikkuvat suuren valokuvat olivat omistajien käsialaa ja saivat katseeni vangittua.
Ruotsin kieli ei ole vahvuuteni, mutta tunsin tällä reissulla olevani vahvimmillani – ehkä elämäni parhaimman ruotsin maikan kertauksista olikin jäänyt jotain mieleen. Käänsin menu:ta pikkusiskolleni. Muut olivat saaneet käsiinsä englannin kieliset listat ja heidän jo tehdessä päätöksiä, olin päässyt alkupaloissa puoleen väliin – ei epäilystäkään emmekö olisi nopeasti luntanneet englanninkielisestä. Heh.
Tilasin silti ruotsiksi ja olin siitä kovin ylpeä, tarjoilija suurimmaksi osaksi huvittunut. Huvittunut ehkä myös siksi, että vilautin kyseiselle miespuoliselle reippaasti – istuessani hiukan väljä mekkoni oli avautunut kaulasta napaan. Voiko sitä enää vilautukseksi kutsua?
Herkullisia ja monipuolisia vaihtoehtoja tämäkin lista täysi, mutta päädyin alkupalana ottamaan hashbrownsit mädillä (suurinta herkkuani; smetanalla ja punasipulilla!) ja pääruuaksi ankkaa. Ankka oli herkullista, mutta rasvakerrosta ei oltu valmistettu kuten ankassa kuuluisi vaan ne olivat liian ”raa’at”.
Viihdyimme ravintolassa pitkään ja lähdimmekin illan viimeisinä asiakkaina. Ruokailut kuin matkakin oli ikimuistoinen – se aloitti meidän suvulle uuden perinteen: suuret juhlat juhlitaan ulkomailla. Seuraava reissumme on viimeistään kesällä 2017 – kohteenamme, yksi unelmieni kohteista, Italian Como-järvi. Ruokailu on, ja tulee aina olemaan, yksi meidän intohimoistamme, asia johon me panostamme.
Suosittelen ehdottomasti tekemään varaukset näihin ravintoloihin, ennemmin kuin kokeilemaan onneaan, nälkäisenä ei ole kiva etsiä ravintolaa!
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 