Olympialaiset ovat vieneet mukanaan. Oon aina ollut penkkiurheilija, mutta nämä pariviikkoiset kisat ovat saaneet mut sohvalle enemmän kuin aikaisemmin. Tai sitten oon vaan vaihtanut muut sarjat Olympialaisiin.
Suomalaiset kisaturisteina. Ehkä yksi kiihkeimmistä puheenaiheista minkä tahansa arvokisojen aikana. ”Miksi nuo lähetetään tuonne kun tulosta ei tule? Millä ne on sinne päässeet? Eihän näistä ole mihinkään! Putoavat finaaleista ja jo välieristäkin pois. Ei mitaleja, vaan turhaan eläteltyjä toiveita.”
Ehkä se olen vain minä, mutta mielestäni on erittäin tärkeää, että, oli tulokset mitä tahansa, suomalaisia on jokaisissa arvokilpailuissa mukana mahdollisimman paljon. Kuvittellaanpas tilanne, jossa kilpailuissa ei olisikaan yhtäkään suomalaista. Eihän meidän urheilijoilla olisi minkäänlaista mahdollisuutta kehittyä tai, rise up to the challenge eli nousta haastetta vastaan. Eivät he ole turisteina siellä, he ovat haastamassa itsensä, kehittämässä itseään ja luomassa tärkeitä suhteita – nimittäin he tarvitsevat ulkomaisia vastuksia kehittyäkseen maailman kärkeen.
Yksi suomalaisista urheilijoista totesi pystyvänsä mihin tahansa. Hänellä on uskoa itseensä, voimiinsa ja taitoihinsa. Suomalaisten reatkio tähän oli lyttäävä. Kuka sä oikein luulet olevasi? Ei susta ole kuitenkaan mihinkään. Mitä helvettiä ihmiset ajattelevat? ”Näillä sanoin tuemme urheilijoita ja vahvistamme heidän henkistä kanttiaan, koko maa on heidän takanaan! Do your best! Anna mennä!”
Suomi on sontainen maa kun puhutaan toisten kannustamisesta, toisiin uskomisesta. Pessimisti kansakunta ei ainakaan pety, mutta onnistumisen tullessa se huutaa yhteen ääneen ”Me niin tiedettiin ja uskottiin, koko kansan oma onnistuja!”
Katsoin aamusta yleisurheilun yön kisoja, joissa oli muutamia suomalaisia edustajia. Kahta suomalaista haastateltiin ja molempien haastattelun alkoivat haastattelijan todetessa ”olet varmasti pettynyt..” Se on täysin suomalainen tapa aloittaa urheilijan haastattelu. Mitäs sitä kysymään toisen fiiliksistä tai ajatuksista vaan päättää jo itse, että urheilijan täytyy olla pettynyt. Juosta nyt henkilökohtainen sekä Suomen ennätys ja edustaa maatamme hyvin, täyspettymys. Kisaturisti.
Kisaturisti on ihminen, joka ei tiedä kuinka kisoissa käyttäydytään. Se on tämän päivän uutisten mukaan brasilialainen katsoja, joka buuaa toisen kansallisuuden kilpailijoille kilpailun sekä mitalien jaon aikana. Siis täysin ääliö.
Seuraavan kerran kun suomalainen lähtee edustamaan meitä, iloitse siitä, että meillä on urheilijoita, jotka pystyvät rikkomaan kisarajoja. Urheilijoita, jotka kaikkien vastoinkäymistenkin jälkeen uskovat mahdollisuuksiinsa. Urheilijoita, jotka kaipaavat jokaisen meistä kannustusta. Yhtenä rintamana meillä on mahdollisuudet parempaan kuin kahlitsemalla muut ennakkoluuloihin.
Rakkautta ja kannustusta.
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 