Tavaran vähennys.
Olen tehnyt sitä tietoisesti viime keväästä alkaen. Kaikki alkoi kun saimme uuden vaatehuoneen ja makuuhuoneen vaatekaapit. Siirtäessämme vaatteita ja tavaroita takaisin paikoilleen karsimme rankalla kädellä. Lopputulos makasi eteisessämme: 11 isoa Ikea-kassillista. Mistä helvetistä se määrä oli tullut?! Muutosta toiseen raahautuneita käyttämättömäksi jääneitä tavaroita. Kaupoista halvalla ostettuja vaatteita, tyylejä ja malleja jotka eivät sovi mulle. Veimme kassit kirpputorille ja toimme takaisin vain kaksi, joiden sisällöt lahjoitimme Fida lähetystorille.
Tuntuu puhdistavalta saada raivattua kotiin tilaa. Viihdyn siellä paljon paremmin kun kaapit eivät pursua turhia tavaroita. Koti on kuin turvapaikka, joten siellä tulisi olla helppo hengittää ja rauhoittua. Kun koti on siisti, elämäkin tuntuu olevan selkeämmässä järjestyksessä. Huomasin sen kuormittavalla syyslukukauden viimeisellä kouluviikolla, tunsin kasautuvien deadlinien painon niskassani mutta en pystynyt keskittymään niiden hoitamiseen kodin ollessa sekaisin. Tein nopean siivouksen ja kouluhommatkin rullasivat.
Pieniä tekoja, pieniä päätöksiä. Niitä tekemällä tavaran paljoutta on helpompi kontrolloida, hallita. En myöskään tule ostaneeksi samalla tavalla kuin vuosia sitten. En tiedä yritinkö täyttää jotain elämäni puuttuvaa osaa, korvata sitä vaatteilla ja elokuvilla, vihkoilla ja sisustuskoreilla. Luulen, että ostelu ja itsensä hyväksyminen, itsevarmuus, liittyvät jollain tasolla toisiinsa. Saatankin olla pidetty ilman että kukaan ihmettelee miksi tuolla on sama neule kaksi päivää peräkkäin.
Alennusmyynnit rullaavat kokoajan kovalla vauhdilla. Tuntuuko, että sieltä löytyy aina jotain kivaa kotiinviemisiksi? Niin mustakin. Olen yrittänyt hillitä itseäni työstämällä ajatusta, ostaisinko sen täysihintaisena? Usein vastaus on ei – silloin tuote jää kauppaan. Poikkeuksen tekee tietysti kalliit tuotteet, jotka ostaisin täyshintaisina JOS tililläni olisi muutama extra-numero – sellaisen löydön tullessa alennuksista vastaan, kotiutus on pakollinen. Heh.
Oma hyvinvointi on parantunut huomattavasti karsimisen aikana, joten aionkin jatkaa sitä. Aloitin tammikuun ensimmäisenä päivänä Minimalismi-pelin. Se on kuukauden kestävä haaste, jonka aikana on tarkoitus päästä tavarasta eroon. Kuun ensimmäisenä päivänä yhdestä, toisena kahdesta, kolmantena kolmesta… Niin pitkälle kuin pääsee. Tavoitteeni oli päästä haaste loppuun, se olisi tammikuussa tarkoittanut yhteensä 465 tavaraa – kiire vei voiton, joten tavoite siirtyi helmikuulle.
Haasteessa on sääntö tavaroiden pitää olla ulkona puoleenyöhön mennessä, annettuna, myytynä, kierrätettynä, heitettynä roskiin. Muutan oman haasteeni sääntöä niin, että voin myös siirtää tavaroita kirpparikasseihin, joissa vien ne maaliskuun alussa myyntiin. Projekti helpompi hengittää alkakoon!
Lähdetkö mukaan?
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 