I’ll have your back. Niin mä olen aina ystävilleni luvannut ja tiennyt olevani sanojeni mittainen nainen. Koskaan ennen en ole kuitenkaan joutunut tällaiseen tilanteeseen. Tai päässyt, ”joutunut” kuulostaa kovin negatiiviselta eikä tämä sitä ole.
Olen kannustanut ystäviäni tekemään rohkeita päätöksiä. Saattanut lentokoneen kyytiin, ollut olkapäänä kun maailma ei ole ollut reilu, pitänyt kädestä toivoen parasta, potkaissut persuksille päätösten reunalla ja innostunut jokaisesta onnistumisesta. Ja nyt myös majoittanut ystävän, jotta hän pääsee tavoittelemaan unelmiaan.
Olen aina ajatellut, että se mikä on mun on myös ystävieni. Ei suoraan, mutta ajatuksen tasolla. Oli kyseessä sitten tapahtuma, kontakti, vaate, rahapalkinto – kaikki se on parasta jaettuna. Täydellinen win-win -situation.
Nyt jaamme kotimme kolmen kuukauden ajan ja vaikka se aluksi jännitti, ehkä välillä myös laittoi miettimään kaksi kertaa, niin päädyin aina samaan tulokseen. Multa on kysytty ”miksi?”, mutta miksi ei? Miksi en auttaisi ystävääni kun mulla on siihen mahdollisuus, joka ei ole multa pois millään tasolla?
Ystäviä ei pysty ylikorostamaan, ei heidän merkitystään pysty kirjoittamaan sanoiksi. Heihin kiteytyy kaikki. Ja sen takia I’ll have your back. Every single day.
Isolla lovella!
xxo,
Janina