JANINA MICHAELA

Sain sunnuntaina haasteen aina yhtä pirtsakalta Monnalta, joten eiköhän vastata tuohon vapaapäiväni kunniaksi. :)

1. Onko liikunta kuulunut aina elämääsi? Jos ei, niin miksi?
Pienenä olen harrastanut lajeja laidasta laitaan; jalkapallo, koripallo, taitoluistelu, telinevoimistelu, uinti, tennis, kuntonyrkkeily.. Uinti ja tennis olivat loppupeleissä ne jotka veivät mukanaan tuonne 13-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen en voi sanoa harrastaneeni oikeastaan mitään. Ystävät tulivat tärkeiksi tuolloin ja heidän kanssaan vietinkin kaiken vapaa-aikani. Toki pelasimme kesäisin korista, ultimatea jne. 14-vuotiaana jouduin ensimmäiseen polvileikkaukseeni, joka tyssäytti loputkin liikunnat siihen. 16-17 -vuotiaana aloin jo olemaan sen verran isokokoinen, että jättäydyin kaikista muista, paitsi pakollisista, liikunnoista, häpeämisen takia pois.
Onneksi 2010 toi muutoksen tähän ja nyt liikunta on täysillä mukana, varmasti jäädäkseen.

Penkkiurheilija olen kuitenkin ollut koko pienen elämäni. Varsinkin jääkiekko on laji, jonka seuraamisesta nautin erittäin paljon. Yhdysvalloissa rakastuin Amerikkalaisen jalkapalloon, jonka kanssa olinkin paljon tekemisissä vuoteni aikana. Rakkaan ystäväni isä oli lukiomme jenkkifutis sekä koripallo couchi, joten melkolailla jokainen treeni tuli seurattua sivusta ”huoltajan” roolissa. Hehe, voi noita vuosia. Peli kuin peli, laji kuin laji, jos mahdollisuus on olen varmasti lähdössä mukaan.

2. Suurin motivaattorisi liikunnan kanssa? (asia, tavoite tai joku henkilö)
Hyvä olo. Kehitys. Nautinto. Muiden auttaminen ja motivointi.
Tähän on todella hankala nimetä vain yhtä asiaa. Motivaatio on niin monen asian yhteissumma.
Kaikista tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että oikeasti nautin tekemisestä. En mene treenaamaan naama nurpeana, en mieti miksi TAAS pitää treenata, vaan priorisoin ne tekemislistani kärkeen. Toki on päiviä jolloin laiskottaa tai ei kiinnosta, se on normaalia.

Saan treeneistä niin paljon korvaamattomia asioita ja kokemuksia. Opin itsestäni melkein päivittäin jotain, sillä itsensä haastamisesta on tullut melkein päivärutiinia. Treeneissä itsensä ylittäminen on tärkeää kehityksen kannalta, on pakko mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle edetäkseen. Oppiessani sen, olen ymmärtänyt sen tärkeyden myös muilla elämänalueilla.

Tavoitteet ovat omalla tavallaan itselleni asettamiani haasteita. Fitnessmalli-kilpailuihin hakeminen on ollut pitkä projekti, joka on motivoinut antamaan itsestään enemmän. Myös pienemmät tavoitteet kuten miesten punnerrusten määrän nosto & ensimmäisen leuan tekeminen motivoivat.

Saan paljon innostusta, ideoita ja motivaatiota kuvista ja kliseiltä tuntuvista lauseista. Olen monesti ”hukkunut” esimerkiksi Pinterestin sivuille löytäen hyvin motivoivia kuvia. Tekstejä, jotka herättävät ajatukseni juoksemaan. Seuraan myös tiiviisti esimerkiksi unelmakroppani omaavaa Nicole Wilkinsiä.
Myös lähipiiristäni löytyvät isot motivaattorini; ystävät, tutut sekä treenibloggaajat.

Suurimpana motivaattorina on kuitenkin treeneistä saatava olo. Se, että tänäänkin paukuttelin ennätyksiä selkä-takareisi-hauis treenissä antoi itselleni enempi energiaa kuin mikään suklaapatukka – koskaan.

Ennätykset paukku tänään!

3. Mitkä hetket tai asiat tekee treeniin lähtemisen haastavaksi? Vai onko sellaisia?
Tämä pisti miettimään pitempään. Olen nauttinut jo pitempään jokaisesta treenistä, ilman hankaluuksia. Haastavia päiviä on kuitenkin lukeutunut mukaan. Vaikka olen teillekin kertonut rakastavani aamutreenejä ja kuinka päivä niillä alkaa parhaiten. Niinä aamuina kun nukkumaanmeno on lykkääntynyt myöhäiseksi tai muuten vain laiskottaa, ei lämpimän peiton alta nousu ole se mukavin asia. Silloin käyn puoliksi hereillä olevan itseni kanssa keskustelua siitä mikä fiilis tulee olemaan jos jään nukkumaan – morkkis. Tunne jota inhoan vielä enemmän. Laiskotus-hetkiä on varmasti meillä kaikilla, pitää vain löytää ne omat keinot tsempata sohvan pohjalta treenireleisiin. Olen myös miettinyt nukkumaan menoa lenkkivaatteissa, jotta lähtö sujuisi ilman isompia ongelmia.

Tuloksia tuloksia!

4. Paras herkkusi?
Olen miettinyt tätä asiaa viimeisen viikon ajan. Dieetillä en syö mitään ylimääräistä ja itselleni sopii tarkan ruokavalion noudattaminen. Herkkujen unelmointi ei onneksi ole kiellettyä, joten muutaman kerran on niitä tullut mietittyä. Olen yrittänyt keksiä vastausta samaiseen kysymykseen; mikä olisi se herkku jota syön kun saan.
En oikein osaa vastata. Kaipaan ruisleipää. Enkä mitä tahansa leipää, vaan jälkiuunileipää valko-oranssissa rapisevassa pussissa myytävää neliötä! Superleivälle kalkkunat, juustot, saldet, kurkut, paistettu kananmuna ja ripaus suolaa! Nam.
Tietenkin kirpeät salmiakit on myös pyörineet mielessä myös – ne kun on suurta herkkuani. Toinen terveellinen herkkuni; raakasuklaa. Ystävämme valmistaa ihania raakasuklaakookosneliöitä, joista vinkkasin teille täällä, niitä löytyykin nyt jääkaapistamme valmiina herkkupäiväni varalle. :) Mikalta pystyy tehdä tilauksia esimerkiksi netin kautta, suklaakeisari.fi ;)

Aikaisemmin olivat palloina! NAM & SLURPS!

5. Pahin pelkosi liittyen omaan vartaloosi?
Suurimmat pelkoni liittyvät jo kaksi kertaa leikattuun polveeni. Pelkään, että vuosien saatossa se ei paranekkaan täysin ja ottaa itseensä. En tiedä miten henkinen kantti kestäisi uudet takaiskut ja mitä ne merkitsisivät polvelleni. Jokapäivä läsnä oleva huoli häiritsee välillä menoakin. Kuntoutus ja polven kehittäminen jatkuu vielä seuraavat 1,5 vuotta – tuolloin leikkauksesta on kulunut 2 vuotta ja polven kuntoutuskehitys tyssää suurimmaksi osaksi. Siihen asti teen kaikkeni, jotta tulevaisuus näyttäisi valoisalta. :)

Rakastan vartaloani ja siksi pidän siitä huolta.

xxo,
Janina