Aihearkisto: haaste

Kun seinä tulee vastaan

…. ei auta kuin tehdä 30 burpeeta. 

Minun seinäni oli 5,5 metriä korkea. Ylitsepääsemätön.

Viime lauantaina moni meistä kohtasi tuon samaisen seinän. Eikä kovinkaan moni siitä ylitse selviytynyt. Ihaillen katsoin niitä harvoja, jotka kovan kiihdytyksen ja jaguaarimaisen loikan jälkeen saivat ”helpotusnarusta” kiinni sekä kammettua itsensä paraatipaikalle. Omalla kohdallani naru jäi muutamista kymmenistä senteistä kiinni, mutta olisiko se loppupeleissä merkinnyt esteen ylittämistä? Voi olla, sillä ylätasanteelle päässeet kilpailijat pitivät yllä tapahtuman yhteishenkeä auttaen seuraavia kilpailijoita ylös vetämällä jaloista ja käsistä.

Tough Viking. Matkana 12 kilometriä on itselleni paljon, olen yhden ainoan kerran juossut niin pitkän matkan (kilpailua edeltävällä viikolla). 21 estettä pilkkovat matkan helpompiin osuuksiin, joiden aikana mietit vain seuraavaa estettä. Osallistujia oli tänä vuonna paljon, ehkä jopa hieman liikaa, johtaen esteillä jonottamiseen. Läpimärkänä paikoillaan seistessä kymmenenkin minuuttia on paljon. Tuli kylmä, fiilis tapahtumaan laski. Onneksi minulla oli seuranani mitä mahtavin tiimi. Barely Lethal. Tarkoituksenamme oli lähteä pitämään hauskaa, siinä onnistuen.

Oikeasti hyppäsin.

Kun toinen suorittaa esteen ongelmitta, on ainoa vaihtoehto laittaa sakkoburpeen tekijöihin vauhtia!

161+162

Rakastan rymyämistä. Rakastan tällaisia tapahtumia, ne ovat kuin aikuisten leikkikenttiä! Ne laskevat viralliset muurit ja antavat luvan vapauttaa sisäisen lapsen. Vaikutuksen huomasi esimerkiksi ystävässäni, joka heittäytyi täysillä mukaan hyppien jokaiseen vesi- sekä mutalammikkoon. Itse liukastuin mutamäessä tyylillä, josta kanssakilpailija antoi minulle 12/10 pisteestä! Kädet mutasina piirsin poskilleni taisteluviivat. Tällä radalla ei hienostella.

Viimeisenä – rymyämisten, kiipeilyjen, roikkumisten ja uimisten – jälkeen häämötti se kaikista kutkuttavin este. Sähköeste. Olin aikaisemmin kuullut, että toisen maan esteradalla samainen este oli yhdeltä kilpailijalta vienyt neljä kertaa jalat alta. En varmasit ollut ainoa, jota samaan aikaan jännitti mutta innosti! Vesialtaasta noustessa nappasin ystävääni kädestä kiinni ja spurttasin. Nopeasti läpi – ei yhtään osumaa! Toisin oli miehelläni, jolta osuma niskaan vei sekunniksi tajun. Miko havahtui huutooni ja pääsi iskujen saattelemana ryömimään loppumatkan. Yhdessä startattiin, yhdessä ylitettiin maaliviiva.

Kaveria ei jätetä.

Loppuun asti yhdessä.

Nuo 30 burpeeta kesken matkan eivät olleet mukavia. Varsinkaan kun niitä joutui tekemään yhteensä 90. Hampaankoloon jäivät ramppi, köysikiipeäminen sekä monkey bars. Kokeilin, mutten onnistunut. Ensi vuonna aion onnistua. Onko sulla vinkkejä treeneihin? Maaliin tultiin joukkueena, juuri kuten startattiinkin. Yhdessä suusta huudettiin Elastiselta lainattu toteamus NYT SAA TUULETTAA!

Voisiko tuota 30 burpeen tekniikkaa soveltaa jokaisella elämän osa-alueella? Kun opintotyössä tulee seinä vastaan, mitä jos tekisikin burpeita. Pieni paussi ja aineenvaihdunnan herätys tekisi varmasti koneella istujalle hyvää.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , ,

Minä & urheilu

Sain sunnuntaina haasteen aina yhtä pirtsakalta Monnalta, joten eiköhän vastata tuohon vapaapäiväni kunniaksi. :)

1. Onko liikunta kuulunut aina elämääsi? Jos ei, niin miksi?
Pienenä olen harrastanut lajeja laidasta laitaan; jalkapallo, koripallo, taitoluistelu, telinevoimistelu, uinti, tennis, kuntonyrkkeily.. Uinti ja tennis olivat loppupeleissä ne jotka veivät mukanaan tuonne 13-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen en voi sanoa harrastaneeni oikeastaan mitään. Ystävät tulivat tärkeiksi tuolloin ja heidän kanssaan vietinkin kaiken vapaa-aikani. Toki pelasimme kesäisin korista, ultimatea jne. 14-vuotiaana jouduin ensimmäiseen polvileikkaukseeni, joka tyssäytti loputkin liikunnat siihen. 16-17 -vuotiaana aloin jo olemaan sen verran isokokoinen, että jättäydyin kaikista muista, paitsi pakollisista, liikunnoista, häpeämisen takia pois.
Onneksi 2010 toi muutoksen tähän ja nyt liikunta on täysillä mukana, varmasti jäädäkseen.

Penkkiurheilija olen kuitenkin ollut koko pienen elämäni. Varsinkin jääkiekko on laji, jonka seuraamisesta nautin erittäin paljon. Yhdysvalloissa rakastuin Amerikkalaisen jalkapalloon, jonka kanssa olinkin paljon tekemisissä vuoteni aikana. Rakkaan ystäväni isä oli lukiomme jenkkifutis sekä koripallo couchi, joten melkolailla jokainen treeni tuli seurattua sivusta ”huoltajan” roolissa. Hehe, voi noita vuosia. Peli kuin peli, laji kuin laji, jos mahdollisuus on olen varmasti lähdössä mukaan.

2. Suurin motivaattorisi liikunnan kanssa? (asia, tavoite tai joku henkilö)
Hyvä olo. Kehitys. Nautinto. Muiden auttaminen ja motivointi.
Tähän on todella hankala nimetä vain yhtä asiaa. Motivaatio on niin monen asian yhteissumma.
Kaikista tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että oikeasti nautin tekemisestä. En mene treenaamaan naama nurpeana, en mieti miksi TAAS pitää treenata, vaan priorisoin ne tekemislistani kärkeen. Toki on päiviä jolloin laiskottaa tai ei kiinnosta, se on normaalia.

Saan treeneistä niin paljon korvaamattomia asioita ja kokemuksia. Opin itsestäni melkein päivittäin jotain, sillä itsensä haastamisesta on tullut melkein päivärutiinia. Treeneissä itsensä ylittäminen on tärkeää kehityksen kannalta, on pakko mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle edetäkseen. Oppiessani sen, olen ymmärtänyt sen tärkeyden myös muilla elämänalueilla.

Tavoitteet ovat omalla tavallaan itselleni asettamiani haasteita. Fitnessmalli-kilpailuihin hakeminen on ollut pitkä projekti, joka on motivoinut antamaan itsestään enemmän. Myös pienemmät tavoitteet kuten miesten punnerrusten määrän nosto & ensimmäisen leuan tekeminen motivoivat.

Saan paljon innostusta, ideoita ja motivaatiota kuvista ja kliseiltä tuntuvista lauseista. Olen monesti ”hukkunut” esimerkiksi Pinterestin sivuille löytäen hyvin motivoivia kuvia. Tekstejä, jotka herättävät ajatukseni juoksemaan. Seuraan myös tiiviisti esimerkiksi unelmakroppani omaavaa Nicole Wilkinsiä.
Myös lähipiiristäni löytyvät isot motivaattorini; ystävät, tutut sekä treenibloggaajat.

Suurimpana motivaattorina on kuitenkin treeneistä saatava olo. Se, että tänäänkin paukuttelin ennätyksiä selkä-takareisi-hauis treenissä antoi itselleni enempi energiaa kuin mikään suklaapatukka – koskaan.

Ennätykset paukku tänään!

3. Mitkä hetket tai asiat tekee treeniin lähtemisen haastavaksi? Vai onko sellaisia?
Tämä pisti miettimään pitempään. Olen nauttinut jo pitempään jokaisesta treenistä, ilman hankaluuksia. Haastavia päiviä on kuitenkin lukeutunut mukaan. Vaikka olen teillekin kertonut rakastavani aamutreenejä ja kuinka päivä niillä alkaa parhaiten. Niinä aamuina kun nukkumaanmeno on lykkääntynyt myöhäiseksi tai muuten vain laiskottaa, ei lämpimän peiton alta nousu ole se mukavin asia. Silloin käyn puoliksi hereillä olevan itseni kanssa keskustelua siitä mikä fiilis tulee olemaan jos jään nukkumaan – morkkis. Tunne jota inhoan vielä enemmän. Laiskotus-hetkiä on varmasti meillä kaikilla, pitää vain löytää ne omat keinot tsempata sohvan pohjalta treenireleisiin. Olen myös miettinyt nukkumaan menoa lenkkivaatteissa, jotta lähtö sujuisi ilman isompia ongelmia.

Tuloksia tuloksia!

4. Paras herkkusi?
Olen miettinyt tätä asiaa viimeisen viikon ajan. Dieetillä en syö mitään ylimääräistä ja itselleni sopii tarkan ruokavalion noudattaminen. Herkkujen unelmointi ei onneksi ole kiellettyä, joten muutaman kerran on niitä tullut mietittyä. Olen yrittänyt keksiä vastausta samaiseen kysymykseen; mikä olisi se herkku jota syön kun saan.
En oikein osaa vastata. Kaipaan ruisleipää. Enkä mitä tahansa leipää, vaan jälkiuunileipää valko-oranssissa rapisevassa pussissa myytävää neliötä! Superleivälle kalkkunat, juustot, saldet, kurkut, paistettu kananmuna ja ripaus suolaa! Nam.
Tietenkin kirpeät salmiakit on myös pyörineet mielessä myös – ne kun on suurta herkkuani. Toinen terveellinen herkkuni; raakasuklaa. Ystävämme valmistaa ihania raakasuklaakookosneliöitä, joista vinkkasin teille täällä, niitä löytyykin nyt jääkaapistamme valmiina herkkupäiväni varalle. :) Mikalta pystyy tehdä tilauksia esimerkiksi netin kautta, suklaakeisari.fi ;)

Aikaisemmin olivat palloina! NAM & SLURPS!

5. Pahin pelkosi liittyen omaan vartaloosi?
Suurimmat pelkoni liittyvät jo kaksi kertaa leikattuun polveeni. Pelkään, että vuosien saatossa se ei paranekkaan täysin ja ottaa itseensä. En tiedä miten henkinen kantti kestäisi uudet takaiskut ja mitä ne merkitsisivät polvelleni. Jokapäivä läsnä oleva huoli häiritsee välillä menoakin. Kuntoutus ja polven kehittäminen jatkuu vielä seuraavat 1,5 vuotta – tuolloin leikkauksesta on kulunut 2 vuotta ja polven kuntoutuskehitys tyssää suurimmaksi osaksi. Siihen asti teen kaikkeni, jotta tulevaisuus näyttäisi valoisalta. :)

Rakastan vartaloani ja siksi pidän siitä huolta. 

xxo,
Janina

11 x 4 faktaa & vastausta !

Sain haasteen kolmelta bloginpitäjältä samaan aikaan. Kiitos EnsoilleEmilia sekä Elina. Pitkään mietittyjä vastauksia, miten voikaan olla niin hankalaa keksiä itsestään faktoja? :) Noh, tässä ne tulevat!

Haasteen säännöt ovat seuraavat: 
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

1. Rakastan matkustelua ja jos voisin saada sen parista työpaikan olisin onneni kukkuloilla. En tosin halua matkaoppaaksi, ei sovi minulle. Pienestä pitäen halusin lentoemännäksi, kunnes se vaihtui lentokapteeni-unelmaan. Näköni on valitettava este  tuon unelman toteutumiselle. Ehkä ”oikea” ammattini tulee antamaan mahdollisuuden matkusteluun, kuka tietää. 


2. Yläasteikäisenä lempivälipalani oli nakkipaketti, valkosipulipatonki sekä iso säkillinen irtokarkkeja. Vain yksi henkilö tiesi tästä tuolloin. Ajatuskin tuosta setistä oksettaa. Älkää ottako mallia tästä! 

3. Viimeisten muutaman vuoden aikana elämäni on muuttunut enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Elämäntapamuutos ja Mikon tapaaminen ovat vieneet elämääni suuntaan, josta en edes aikaisemmin osannut unelmoida. Olen oppinut itsestäni ja muista ihmisistä hurjasti, tiedän millainen olen ja uskallan täysin olla juuri sitä. Elämä näyttää valoisammalta kokoajan, uskomattomia asioita on edessä ja ihania ihmisiä mukana päivissä! Nämä asiat antavat motivaatiota jatkaa hankalienkin päivien läpi. 

4. Yksi lempielokuvistani on Shawshank Redemption. Jos ette ole nähneet, katsokaa! 

5. Aikaisempia inhokkejani olivat tonnikala, pavut sekä pelkkä maitorahka. Olen opetellut syömään niitä kaikkia ja ne ovatkin herkkujani nykyään. Kaikkea sitä oppii kun pääsee inho-ajatuksistaan yli. Miko on tehnyt vaikka minkälaisia versioita näistä ruuista, jotta alkaisin syömään niitä. Papuja on ollut erilaisia; vihreitä, pinto, ruskeita, kidney.. Niitä käytettiin jauhelihan seassa eri tavoin, vihannesten seassa.. Tonnikalaa lisättiin pitsaan hieman kerrallaan ja kohta jo söinkin sitä helposti. Kokeilkaa rajojanne, monesta ruoka-aineesta saa helposti tehtyä erilaisia versiota ja mausteilla tekee ihmeitä! :)

6. Pidän jokaisesta vuodenajasta. Vaikka kesä onkin todella, todella ihanaa aikaa! On ihanempaa, että meillä on talvi vastapainona. Ei kokoaikainen kesä voisi mitenkään tuntua kivalta, eihän sitä osaisi arvostaa samalla tavalla. 


7. ”Suomi nutraa” mainos ärsyttää ja ahdistaa. Töissäkin tekisi mieli kysyä Nutrilettia ostavilta asiakkailta etteiväthän ne oikeasti ole mukana tuossa. 

8. Kylmäsavulohi on suurinta herkkuani. Joulunakin syön suurimmaksi osaksi vain kalapöydästä. Nammm!

9. Yllätyn useasti keittiössä kokkaustaidoistani. :) Ei se olekkaan niin vaikeata koota annoksia tai maustaa kanoja, kuin alunperin olin ajatellut. Kokeilee uusia kokkaustyylejä/mausteita rajoitteita niin pikkuhiljaa sitä oppii. 


10. Rutiinit ovat asioita, jotka pitävät aikatauluni kurissa. Aamutreenit toimivat itselleni parhaiten, päivä lähtee kunnolla käyntiin, saan energiaa sekä illalla jää aikaa muuhunkin. Opetellut ruoka-ajat ovat tärkein osa päiviäni; joka aamu katson päivän aikataulun jonka mukaan laitan ruokani valmiiksi eväsrasioihin ja suunnittelen etukäteen milloin ja missä syön. Minun ei tarvitse stressata ruokailuista, koska ne ovat aina mukanani ja etukäteen suunniteltu, ei tule ”mistä saada ruokaa, mitä syödä” -paniikkia automatkoilla tai illanvietoissa jne.

11. Elän todella paljon tunteella. Innostun helposti asiasta kuin asiasta, pienistäkin onnistumisista pompitaan ilosta, nauretaan ja hymyillään paljon. Tv-ohjelmia sekä elokuvia katsellessa liikutun (naurettavan) helposti, Extreme Home Makeover on esimerkki ohjelmasta joka saa kyyneleet valumaan. Epäonnistumisista suretaan tai itketään, niistä onneksi olen oppinut pääsemään yli melko hyvin. Toisaalta koskaan ei voi tehdä asioita täydellisesti vaan aina on lisää opittavaa. 



1. Mitä haluaisit saavuttaa seuraavan viiden vuoden sisällä?
Haluaisin olla valmistunut Haaga-Heliasta ja saada alani töitä. 
2. Ketä ihailet ja miksi?
Mietin tätä kauan, kenet haluaisin nimetä.. Monet ihmiset motivoivat ja inspiroivat minua, mutta ketä ihailen. Emmi on kuitenkin ihminen, jonka menoa on mahtavaa seurata. Häntä on revitty ja revitään moneen suuntaan ja silti pakka sekä aikataulut pysyvät kasassa. Se on ihailtavaa. Jos asioita haluaa tehdä, ne saa tehdyksi. Emmi on henkilö, josta kaikkien olisi hyvä ottaa esimerkkiä. 
3. Onko sinulla lapsia ja jos on, haluaisitko lisää? Jos ei ole, haluaisitko?
Ei ole. Haluan. 
4. Unelma-ammattisi?
En osaa täysin vastata, mutta työ missä saisi olla ihmisten kanssa sekä tehdä asioita omaan tahtiin.
5. Paras lukemasi kirja?
Paras… En osaa vastata. Yksi todella hyvistä on Anna Perhon Anna Palaa!
6. Mistä pidät eniten itsessäsi?
Silmistä ja jaloista.
7. Mistä pidät vähiten itsessäsi?
Keskivartalo.
8. Lempivärisi vaatteissa?
Pirteät värit! 
9. Seuraatko muotia?
En.
10. Kenen kotia himoitset? 
Omaani.
11.Lempisupersankarisi? :)
Wonderwoman ja Hulk! 


1. Mitä kuuluu?
Hyvää. Jännittää remontin valmistus ja aikataulun riittävyys. Elämä on silti todella hyvällä mallilla tällä hetkellä!
2. Jos sun pitäis valita yks ruoka millä elät koko loppuelämäsi, mikä se olisi?
Tämä olisi se omissa faktoissa mainitsemani kylmäsavulohi! NAMMM. 
3. Menisitkö treffeillä mielummin kahville vai keilaamaan?
Keilaamaan. 
4. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
Nauttimassa elämästäni ihanien ystävien kanssa. :)
5. Mikä oli lapsena sun toiveammatti?
Tämänkin kerroin! Eli lentoemäntä & -kapteeni. Myös eläinlääkäri oli jonkin aikaa suosikeissa.
6. Channing Tatum vai Ryan Gosling?
Ohhoh, mikä kysymys! Kyllä tuo Tatumi taitaisi voiton viedä. 
7. Minkälaisia suunitelmia sulla on kesälle?
Tehdä kaikkeni Fitnessmalli-kisan eteen, jos paikka finaaliin tulee. Jos ei, treenaan edelleen ja nautin elämästä kuitenkin. :)
8. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?
Maksaisin asuntolainan pois, opiskelisin Personal Traineriksi, matkustelisin ja antaisin paljon läheisilleni.
9. Missä maissa olet käynyt?
Yhdysvallat, Australia, Uusi-Seelanti, Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa, Ranska, Espanja, Portugali, Iso-Britannia, Sveitsi, Viro… Eli Euroopassa suurimmaksi osaksi. Maaliskuussa lähden Kap Verdelle, joten Afrikka – here I come! :)
10. Minkä kirjan luit viimeksi?
Fifty Shades of Grey -trilogia. Tällähetkellä kesken on Jillian Michaelsin Unlimited. 
11. Mikä on sun lempparibiisi tällä hetkellä? 
Olly Murs – Oh My Goodness, Will.I.Am – Screm & Shout

1. Mikä on paras lapsuuden muistosi?
Perheen kanssa matkustelu, teimme sitä joka vuosi. Etelän matkoja sekä laskettelureissuja. Ihania hetkiä. Myös isovanhempien kanssa mökillä vietetyt kesälomat, parasta!
2. Mikä olisi unelmien matkakohteesi?
Tällähetkellä Tyynenmeren valtiot Tonga, Fiji, Samoa.. Olisi mahtavaa päästä yhden läheisimmistä ystävistäni juurille.
3. Lempiruokasi?
Fetasalaatti ja kylmäsavulohi!
4. Lempivaatteesi?
Treenivaatteet ovat erittäin mukavia! Mutta viihdyn myös isoissa neuleissa ja legginseissä.
5. Lempi urheilulajisi?
Fitness, jääkiekko ja jenkkifutis. 
6. Kuka inspiroi sinua?
Ystävät, läheiset, kihlattu. 
7. Mikä on salainen unelmasi?
Eihän se olisi salainen jos kertoisin.. :)
8. Luottomeikkisi?
MAC:n meikkivoide.
9. Mikä adjektiivi kuvaa sinua parhaiten?
Innostun helposti asioista ja olen onnellinen. Innostuva siis? :)
10. Suurin muutos elämässäsi?
Päätös lähteä vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin todella huonolla kielitaidolla sekä elämäntapamuutos. 
11. Hauskin kesäpäivä?
Viime vuoden juhannus on hyvä esimerkki tästä; oma mökki, rakkaita ystäviä ja rentoa menoa. Ei kelloon katsomista, pelkästään nauttimista. 

xxo,
Janina
%d bloggers like this: