Aihearkisto: Kokeilu

BULL’S EYE

Action-elokuvat ovat mielestäni viihdyttäviä ja siksi katsonkin niitä mielelläni. Jos elokuvaan on lisätty vielä roimasti huumoria, keskityn todella. Meillä perheessä on aina katsottu telkkarista uusinta-Bondit, siksi veimme isäni sunnuntaina katsomaan uusinta Bondia. Tässä saattoi olla hieman oma lehmäkin ojassa. Heh. 007 Spectre oli aikaisempiaan hieman rauhallisempi, räiskintää ei mielestäni ollut samassa mitassa – eikä se haitannut.

Kuinka monelle on syntynyt mielikuva ampumisen yksinkertaisuudesta? Kunhan osoittaa oikeaan suuntaan ja painaa liipaisimesta. PAM! Hollywoodin ampumakohtaukset ovat kaukana todellisuudesta. Isossa kohtauksessa mies juoksee eteenpäin ampuen samalla – osuma, osuma, osuma… Melkein mahdotonta. Olen pitkään pistänyt merkille leffojen ampumakohtauksissa aseiden käytön, ihmetellyt ampumatarkkuutta ja kiinnostunut siitä miltä ampuminen tuntuisi. Olen kommentoinut monen elokuvan aikana haluavani joskus päästä kokeilemaan ampumista ja aseen kädessä pitoa. Olin vuosi sitten Jenkeissä erittäin innoissani kun setäni pyysi meitä kanssaan ampumaradalle – JEEE! Valitettavasti menomme tyssäsi akuuttiin työkeikkaan emmekä saaneet päivää siirrettyä, olimmehan lähdössä muutaman päivän päästä.

IMG-20151029-WA0068

Miko oli yllätyksekseni kuunnellut, laittanut toiveeni korvantaakse muistiin ja hoitanut meille hieman erilaisen treffi-illan. Yhtenä sateisena torstai-iltana suuntasimme Stadiin, Tähtitornin mäen juurelle. Mäen sisässä on iso bunkkeri, joka on ollut Western Shooters -ampumapaikan käytössä jo vuosia. Näin hyvin paljasjalkainen stadilainen tuntee kotikaupunkinsa!

Pääsimme ampumana kahdella aseella, suurimman osan rundeista ammuimme pienemmällä .22 caliberin tarkkuuspistoolilla tuntuman hakemiseksi. Turvaohjeet ja käyttäytymissäännöt olivat tiukat, käytimmehän oikeita luoteja. Aseella ei missään tapauksessa saanut osoittaa kohti muita, kattoa tai lattiaa, sen tuli olla vaakatasossa hela tiden. Vaikka kuinka monissa elokuvissa etsivät, poliisit ja paholaiset nostavat aseen suorin käsin päänsä päälle ja sitten vasta ottavat tukevan asennon, sitä ei saanut tehdä, se oli turhaa liikehdintää.

Kävelimme pitkää, kapeaa käytävää kohti ampumahallia. Sydän alkoi tykyttämään ja kikattelin hieman. Kuinka jännittävää! Aseet makasivat kopeissaan vasemmalla kyljellään, lippaat irtonaisina. Ohjeiden kerronnan ja kuulosuojainten asetuksen jälkeen kuulunut ”saa ampua!” potkaisi adrenaliinin liikkeelle. Astuin muutaman askeleen eteen, asetin lippaan paikalleen ja poistin varmistimen. Kädet paikoilleen, muista hengittää, kädet eteen, tarkenna. AMMU!

IMG-20151029-WA0072

Pienemmällä aseella tarkkuuden hakeminen oli teoriassa hyvin yksinkertaista, mutta ensimmäisien rundien aikana tauluni ulkoreunat saivat uuden ulkonäön. Sitten alkoi sujumaan, pumpumpum, 8-9-9-8-10! BULL’S EYE! Tulihan se sieltä! Ei sillä että olisin mitenkään kilpailuhenkinen, seurasin alati Mikon osumia ja olin jo jossain vaiheessa voitolla.. Kunnes Mikon tarkka-ampujavaistot aktivoituivat ja vaihtaessamme isompaan, Clock 17, aseeseen hän alkoi paukuttamaan osumia minun osuessani täysin ohi.

Hoin itselleni ”älä sulje silmiäsi, älä sulje silmiäsi”. Jokaikisellä laukauksella suljin jostain syystä silmäni, jännitin liikaa isompaa ja paljon kovemmalla voimalla potkaisevaa asetta. Kertoihan ohjaajamme, että peukaloiden väärin asettaminen saattaa johtaa peukalon menettämiseen. No biggie, huh.

IMG-20151029-WA0069

En menettänyt peukaloani, mutta halu uusintakierrokseen syttyi. Pitäähän mun päästä voittamaan Miko! 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Pelkkää haaveuntako

Kuvittele itsesi aurinkoisena päivänä, tuoreen vihreälle nurmelle makaamaan. Olet rentoutunut ja vapaalla. Vieressäsi solisee alkukesän iloinen puro, kivipohjan yli, pehmeästi. Virtaava vesi näyttää raikkaalta, ehkä pulahdat sinne jossain vaiheessa. Olet kaukana kaupungin hälinästä, mutta jostain kantautuu gongien äänet. Haparoivina ääniväreinä ne tunkeutuvat korviisi. Ne tuntuvat rauhoittavan kehoasi. Hymyilet vienosti ja kehosi rentoutuu hieman enemmän. Avaat silmäsi ja katsot taivaaseen….

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paitsi, että katseesi ei löydäkään sinisenä avautuvaa taivasta, vaan katosta roikkuvan kynttelikön, jonka valot välkehtivät kevyesti. Havahdut todellisuuteen – olet Vantaalla. Miten tuollainen mielenmatka voi olla mahdollista? En itsekään oikein ymmärrä. Kelluin Flamingo Span kuuma-altaassa. Olin juuri lopettanut yhdeksän ja puolen tunnin työpäivän. Olin väsynyt. Suljin silmäni ja kelluin, humahdin villin mielikuvitukseni mukaan. Päädyin Aasiaan. Mut enhän mä siellä oo koskaan aikasemmin käynyt. 

Tällä kertaa sain avitusta kelluvilta gongeilta, joiden veteen luomat värähtelyt rentouttavat. Äänikylpy, viime viikon Feel Good Fridayn -teema, oli itselleni aivan uutta, mutta kiehtovaa – veihän se mieleni aivan uusiin maisemiin. Ihmisen mielellä on omalaatuiset voimat. Kun sen valjastaa oikein, pystyy mihin vain – näköjään myös matkustamaan vieraisiin paikkoihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Vantaan suurin salaisuus” – siltä se vähän tuntuikin. Ainakin stadilaiselle. Mielikuvaani Vantaasta ei yhdisty rauhallisuus ja nauttiminen. Siltikin, hämmentyneenä, juuri noilla sanoin kuvailisin olotilaani. Yllätyin.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Kun seinä tulee vastaan

…. ei auta kuin tehdä 30 burpeeta. 

Minun seinäni oli 5,5 metriä korkea. Ylitsepääsemätön.

Viime lauantaina moni meistä kohtasi tuon samaisen seinän. Eikä kovinkaan moni siitä ylitse selviytynyt. Ihaillen katsoin niitä harvoja, jotka kovan kiihdytyksen ja jaguaarimaisen loikan jälkeen saivat ”helpotusnarusta” kiinni sekä kammettua itsensä paraatipaikalle. Omalla kohdallani naru jäi muutamista kymmenistä senteistä kiinni, mutta olisiko se loppupeleissä merkinnyt esteen ylittämistä? Voi olla, sillä ylätasanteelle päässeet kilpailijat pitivät yllä tapahtuman yhteishenkeä auttaen seuraavia kilpailijoita ylös vetämällä jaloista ja käsistä.

Tough Viking. Matkana 12 kilometriä on itselleni paljon, olen yhden ainoan kerran juossut niin pitkän matkan (kilpailua edeltävällä viikolla). 21 estettä pilkkovat matkan helpompiin osuuksiin, joiden aikana mietit vain seuraavaa estettä. Osallistujia oli tänä vuonna paljon, ehkä jopa hieman liikaa, johtaen esteillä jonottamiseen. Läpimärkänä paikoillaan seistessä kymmenenkin minuuttia on paljon. Tuli kylmä, fiilis tapahtumaan laski. Onneksi minulla oli seuranani mitä mahtavin tiimi. Barely Lethal. Tarkoituksenamme oli lähteä pitämään hauskaa, siinä onnistuen.

Oikeasti hyppäsin.

Kun toinen suorittaa esteen ongelmitta, on ainoa vaihtoehto laittaa sakkoburpeen tekijöihin vauhtia!

161+162

Rakastan rymyämistä. Rakastan tällaisia tapahtumia, ne ovat kuin aikuisten leikkikenttiä! Ne laskevat viralliset muurit ja antavat luvan vapauttaa sisäisen lapsen. Vaikutuksen huomasi esimerkiksi ystävässäni, joka heittäytyi täysillä mukaan hyppien jokaiseen vesi- sekä mutalammikkoon. Itse liukastuin mutamäessä tyylillä, josta kanssakilpailija antoi minulle 12/10 pisteestä! Kädet mutasina piirsin poskilleni taisteluviivat. Tällä radalla ei hienostella.

Viimeisenä – rymyämisten, kiipeilyjen, roikkumisten ja uimisten – jälkeen häämötti se kaikista kutkuttavin este. Sähköeste. Olin aikaisemmin kuullut, että toisen maan esteradalla samainen este oli yhdeltä kilpailijalta vienyt neljä kertaa jalat alta. En varmasit ollut ainoa, jota samaan aikaan jännitti mutta innosti! Vesialtaasta noustessa nappasin ystävääni kädestä kiinni ja spurttasin. Nopeasti läpi – ei yhtään osumaa! Toisin oli miehelläni, jolta osuma niskaan vei sekunniksi tajun. Miko havahtui huutooni ja pääsi iskujen saattelemana ryömimään loppumatkan. Yhdessä startattiin, yhdessä ylitettiin maaliviiva.

Kaveria ei jätetä.

Loppuun asti yhdessä.

Nuo 30 burpeeta kesken matkan eivät olleet mukavia. Varsinkaan kun niitä joutui tekemään yhteensä 90. Hampaankoloon jäivät ramppi, köysikiipeäminen sekä monkey bars. Kokeilin, mutten onnistunut. Ensi vuonna aion onnistua. Onko sulla vinkkejä treeneihin? Maaliin tultiin joukkueena, juuri kuten startattiinkin. Yhdessä suusta huudettiin Elastiselta lainattu toteamus NYT SAA TUULETTAA!

Voisiko tuota 30 burpeen tekniikkaa soveltaa jokaisella elämän osa-alueella? Kun opintotyössä tulee seinä vastaan, mitä jos tekisikin burpeita. Pieni paussi ja aineenvaihdunnan herätys tekisi varmasti koneella istujalle hyvää.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , ,
%d bloggers like this: