Avainsana-arkisto: ajatuksia

Ongelmana on: sä luulet, että sulla on aikaa

Sinä iltana taivas oli kirkas. Ympärillä vallitsi pimeys, joka puristi rintaa. Kyyneleet valuivat poskia pitkin, saankohan edes happea. Kyyneleet viilenivät vieriessään, posket tuntuivat jäätyvän. Nenä tukkiutui, päätä alkoi särkeä.

Nostin katseeni taivaalle, kirkas tähtitaivas. Tunsin näkeväni koko maailman. Tiesin katsovani samaa taivasta kun rakkaat maailman toisella puolen.

Sinä iltana sain uutisen, jenkki-äitini on joutunut sairaalaan agressiivisen vatsakivun takia. Se oli alkanut perus flunssasta ja päätynyt diagnoosiin syövästä. Syövästä, joka syö elämän äidistäni. Uutinen pysäytti kaiken, vaikka ympärilläni oli parikymmentä vanhaa ja uutta ystävää. Tuijotin puhelinta, en voinut ymmärtää sanoja. Luin ne uudestaan ja uudestaan – tarkoittaako tämä etten näe rakasta ihmistä enää koskaan?

Ei ollut mahdollisuutta kuin antaa shokin, pelon ja järkytyksen purkautua. Olimme viettämässä rakkaiden häitä, mutta en pystynyt pitämään tunteita sisälläni. Voiko sanoa padon murtuneen, jos ei pystyisi edes patoa rakentamaan? Elän tunteella, piilottelematta. Olen kiitollinen näistä ystävistäni, jotka antavat minun olla kuin olen. Upea morsian, joka halaa niin tiukasti, että paha olo melkein unohtuu.

Soitin kotiin Yhdysvaltoihin, rukoilin saavani isän kiinni. En tiennyt mitä sanoa, tunsin vain soiton olevan tärkeä. Olisin hypännyt autoon ja ajanut paikalle, jos olisin voinut. Puhelusta välittyi suru ja järkkymätön rakkaus. Äiti on nyt ammattilaisten käsissä.

Kolme viikkoa tapahtuneen jälkeen olemme tässä, tässä päivässä. Sain keskiviikkona viestin, äiti on nukkunut yön aikana pois. Minun elämän mentorini (se kuvailee hänen vaikutusta elämässäni), joka on vaikuttanut elämäni suuntaan sekä käytöstapoihini suuresti, on poissa. Jos minusta kasvaa prosenttiakaan hänenlaisensa ihminen, olen kultaa.

Viimeiset kaksi päivää olen itkenyt, pohtinut, itkenyt. Lämpöä sisälleni luo tieto, että saadessani äidin sairaalahuoneen numeron, en odotellut. Tiesin hänen heikosta tilastaan ja sisälläni kuohusi ajatus, että nyt on soitettava. Soitin, en arvaillut, en miettinyt. Se puhelu oli lyhin ikinä puhumamme, vain 3 minuuttia. Saimme molemmat sanottua tärkeimmän, rakastan sinua. Nukuin sen yön hyvin.

En halunnut uskoa, että hän lähtisi näin nopeasti, mutta tiesin, että sen uhka on. En ajatellut enää ”no huomenna sitten” sillä sitä ei olisi välttämättä ollut. Meillä ihmisillä on ongelmana se, että luulemme meillä olevan aikaa. Aikaa viettää yhteisiä hetkiä, puhua, nauraa, kertoa tunteista. Minä rakastan sinua voi tuntua hankalalta sanoa, mutta se on pieni härkä, minkä sarvista ottaa kiinni. Isompi härkä on se, kun huomaat ettei aika riittänyt, etkä sanonut.

Aikaa ei ole hukattavaksi, joten laita ystävälle viestiä ”olet tärkeä minulle”. Pyydä puolisolta anteeksi aamun kiukuttelua. Äläkä nukahda riidoissa, puhu ja selvitä. Anna muille pyyteettömästi ja kaikki hyvä tulee ympyröimään sinut. Sen opin vain seuratessa äitiäni: hän antoi ja antoi, vaatimatta mitään takaisin. Hän oli minun maailmani vaikuttaja ja tavoitteenani on viedä hänen sanomaansa muille.

Janina Michaela

Tänään aurinko paistaa, taivas on kirkas. Myrskyn jälkeen on poutasää. Pilvet punertavat, äiti katselee ylhäältä. Olemme tottuneet tähän, pitkään välimatkaan. Meillä oli äidin kanssa tapana vitsailla, että aina lähtiessäni Jenkeistä Suomeen olisinkin vain lähtenyt ruokaostoksille Wal-Martiin ja palaamassa pikaisesti. Tällä hetkellä olen ostamassa kurkkuja, sillä viimeksi ostin vahingossa kesäkurpitsoja. Minulle, äiti on nyt käymässä kirkolla raamattukerhossaan ja palaamassa pikapuoliin.

Taivas on saanut ainutlaatuisen enkelin enkä usko, että äiti lepää. Hän hyörii ympäriinsä, on tavannut jo uusia ystäviä, nauranut silmät vetisinä ja kertonut kaikille jotain positiivista heistä itsestään.

Rakkautta.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , ,

AUTTAAKO LIHATON LOKAKUU MAAILMAA?

Aloitin pikkusiskoni kanssa lihattoman lokakuun sunnuntaina, lokakuun ensimmäisenä päivänä. Alustavasti olimme sopineet, että jätämme punaisen lihan syömättä kanan ollessa ok. Näiden muutaman päivän aikana olen tullut siihen tulokseen, että jätän kanankin syömättä. Muutaman päivän aikana lautaselleni on päätynyt niin juustoja kuin nyhtökauraakin. On muuten mainittava, että nyhtökauran kausimaku inkivääri on aivan luvattoman hyvää. Y A M ! Minä tykkään, mieheni ei välitä siitä niinkään sillä hän rakastaa isoja makuja.

Janina Michaela, Visit Porvoo, vaikuttaja, somevaikuttaja, lihaton lokakuu, kasvisruokavalio, ajatuksia, kuulumisia, pohdintaa, bloggaaja, luonto

Rehellisesti sanottuna en osaa vastata otsikon kysymykseen – osaatko sinä? Pystyn pohtimaan tempauksen plussia ja miinuksia, mutta oikeaa vastausta en osaa sanoa. Oman mielipiteeni vain. Haluan uskoa siitä olevan hyötyä ja apua.

Olen esimerkiksi pohtinut nautakarjan ja riistan eroa. Ymmärrän, että ruuaksi kasvatetuilla eläimillä ei pääsääntöisesti ole mahtavat oltavat; tilaa on vähän, kohtelu on luokatonta ja kaikki asiat tehdään ihmisen tarpeet edellä. On siis täysin ymmärrettävää jättää eettisistä syistä nämä ruokavaliosta. Miten on riistan laita? Esimerkiksi hirvi, joka on Suomen syödyin riistaeläin, elää metsissä onnellista ja vapaata elämää – jos nyt riista-aitoja teiden ympärillä ei lasketa. Onko hirven lihan syöminen hyväksyttävämpää? Onhan ihminen metsästänyt vuosisatoja. Huomioithan, että en tiedä asiasta juurikaan vaan nämä ovat minun pohdintojani sekä haluan keskustella, kuulla teidän mielipiteitänne ja oppia asiasta.

Janina Michaela, Visit Porvoo, vaikuttaja, somevaikuttaja, lihaton lokakuu, kasvisruokavalio, ajatuksia, kuulumisia, pohdintaa, bloggaaja

Lihaton lokakuu -kampanja alkoi vuonna 2013 kun henkilö haastoi toisen lihattomaan kuukauteen. Pienestä heitosta on syntynyt iso ja palkittu kampanja ja jo se on positiivista. Se antaa ainakin itselleni inspiraatiota siitä, että minunkin teoillani ja sanoillani on merkitystä. Se, että olen viimeiset päivät kertonut kaikille Before the flood -dokumentin havainnoistani voi ehkä ärsyttää osaa, mutta myös istuttaa ajatuksia heidän alitajuntaansa. Itselleni yksi silmiä avaavimmista faktoista oli lihatuotannon käyttämä veden määrä, mikä on aivan järjetön! “Tilastojen mukaan suomalainen söi vuonna 2012 keskimäärin 78 kiloa lihaa, jonka tuotantoon kuluu 550 000 litraa vettä. Keskiverto suomalainen säästäisi kuukauden lihattomalla ruokavaliolla 6,5 kiloa lihaa ja 45 000 vettä.” Sen lisäksi siis, että lihan tuotannossa “tuhlataan” vettä monien kehitysmaiden tarpeiden verran niin se on myös hyvin tehotonta maan käyttöä.

Olen tullut elämässäni siihen tilanteeseen, että minulla on enemmän varaa valita sekä jaksamista ottaa asioista selvää. Miehelleni jo puhuin tuulienergiaan vaihtamisesta ja haluaisin ehdottaa vanhemmilleni aurinkopaneeleita mökille – Helsingin keskustaan niitä tuskin saa. Olen myös alkanut kierrättämään paljon laajemmin kuin ennen. Ennen kaikki taloutemme roskat menivät samaan pussiin – kyllä. Nyt lajittelemme niin paperit, kartongit, lasit, metallit, biojätteet + muut. Olen siitä muutoksesta ylpeä.

Janina Michaela, vaikuttaja, somevaikuttaja, lihaton lokakuu, kasvisruokavalio, ajatuksia, kuulumisia, pohdintaa, bloggaaja, luonto, sadepäivä

All this said, mokasin jo lokakuun neljäntenä päivänä – eilen. Työpalaveri venyi pitkäksi ja minulle tuli hoppu omiin menoihini. Olin suunnitellut jo hakevani kantapaikastani, Tortilla Housesta, ruokaa ja kun pääsin sinne tapahtui seuraava. ”Pork salaatti, kaikilla täytteillä, mukaan. Kiitos.” Nälkäisenä nappasin ruokani ja lähin pikakävelyllä kohti treffauspaikkaa. Sinne päästyäni, siskoni tokaisi, eikö possu ole lihaa? Jos saisin tähän sisällytettyä facepalm-emojin, tekisin sen. Ei hitto, että ihmisestä voi tuntua tyhmältä.

Elämä onneksi jatkuu ja elämäntapamuutoksia tehdessä tulee takapakkeja. Muistan varmasti tästä lähtien hieman paremmin keskittyä hetkeen, jossa olen. Rauhoittua päätöksiin, joita olen tekemässä.

Lihaton lokakuu, mitä ajatuksia se sinussa herättää?

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Ps. Jos et vielä lukenut tätä tekstiä, niin tee se nyt.

Avainsanat: , , , , , , ,

EDESSÄ UUSI ARKI

Uudeksi arjeksi olen tilannettani kutsunut. Siltä se ainakin minusta tuntuu, sillä moni asia ja aikataulu on erilainen kuin aiemmin tänä vuonna. Rytmistä tulee säännöllinen, ainakin suurimmaksi osaksi. Jokainen meistä tietää, että arjessakin on muuttujia, oli se kuinka säännöllistä tahansa.

Janina Michaela, somevaikuttaja, uusi arki, uusi työpaikka, markkinointikoordinaattori, bloggaaja, Laajalahti, Visit Espoo

Mitä uusi arki käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa minulle etätöiden muuttumista toimistossa tehtäviksi töiksi. Kukaan ei sitä vaadi, mutta koen, että se olisi kaikkien edun mukaista. Olen ollut kyseisessä työpaikassa jo toukokuusta alkaen – kyllä, olen tehnyt kahta työtä samaan aikaan. Toukokuusta syyskuun loppuun olin kuitenkin osa-aikaisena, tein vähintään 15 tuntia viikossa. Työnantajani on selkeästi ollut tyytyväinen minuun, sillä päivitti sopimukseni täysiaikaiseksi ja kokosi aivan uuden työnkuvan minua varten – sellaisen, jossa hyödynnetään minun vahvuuksiani sekä suuntia, joissa haluan kehittyä. Aika täydellistä sanoisin.

Työ on arkeni isoin muuttuja, sillä keväästä asti olen tehnyt etätöitä joko omasta kotoa, kahvilasta tai pomoni luota. Nyt alan istumaan aivan Helsingin ytimessä työtuntini ja olen siitä suunnattoman innoissani, vaikka loppuvuoden suunnitelmat heittivätkin 180-astetta. Henkisesti ja fyysisesti rankan tammi-syyskuun jälkeen olin ajatellut tekeväni vain tuota osa-aikatyötäni sekä keskittymään hyvinvointiini.

Kuten sanottua nuo 15-tuntiset viikot muuttuivat 37,5-tuntisiksi. Edessä on intensiivinen loppuvuosi, sillä tekemistä on erilaisten projektien kanssa paljon. Joku ehkä miettii, miksi lähdin muuttamaan suunnitelmiani? Syitä on useita, mutta a) en halunnut jättää työnantajaani hankalaan tilanteeseen, b) olen vilpittömästi innoissani tästä työnkuvasta sekä työpaikastani, c) kiinnostukseni määrä kertoi minulle tämän olevan toimiva keino saada rytmiä elämään ja sitä kautta rauhoittumaan.

Janina Michaela, somevaikuttaja, uusi arki, uusi työpaikka, markkinointikoordinaattori, bloggaaja, Laajalahti, Visit Espoo

Odotan loppuvuodelta paljon muunkin kuin uuden työnkuvan saralla. Toivon, että pääsisin vihdoin treenaamaan edes yhden kokonaisen kuukauden kunnolla. Syyskuusta käteeni jäi YKSI ainoa treeni. Ensimmäisen viikon painoin donitsit taulussa ison tapahtuman tuotannossa ja loppukuun makasin sohvalla nollat taulussa. Ei yhtään minun tyylistäni, joten voin kertoa kuulleeni paljon naksuntaa kalloni sisällä.

Tänään se sitten alkaa, uusi arkeni markkinointikoordinaattorina sekä lokakuun upea treenikuukausi. Wish me luck – antakaa mun pysyä terveenä.

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Avainsanat: , , , ,
%d bloggers like this: