Avainsana-arkisto: elämää

MITEN ONNELLISUUDEN VOI SAAVUTTAA?

Jos mietit viime aikoina tekemiäsi päätöksiä, miten olet ne tehnyt? Onko perhe vaikuttanut opiskelu- tai uravalintoihisi? Puoliso ehkä vapaa-ajan tekemisiisi? Onko media vaikuttanut ajatuksiisi siitä, mitä sinun tulisi tehdä/saavuttaa/haluta/olla?

Onnellisuus, hyvinvointi, henkinen hyvinvointi, Janina Michaela, intuitio, intuiitio, päätöksenteko, Etelä-Afrikka

Ah että. Intuitio ja sydämen kuuntelu ovat lempiaiheitani. Olen suuri intuition kuuntelun puolestapuhuja, sillä tiedän sen olevan rehellisesti todella toimiva tapa tehdä päätöksiä. Kirjoitin jo sen olevan paras tapa, mutta pyyhkäisin pois – jokainen kokekoon sen voiman itse. Minulle se toimii väistämättä parhaiten kun kyseessä on isoja omaa elämää koskevia päätöksiä.

Meillä TFW:llä on tapana aloittaa jokainen treeni motivaatiotarinalla ja eilen meidän Jonna puhui juuri sydämen kuuntelusta. Hän myös julisti meidän taistelijoille Sydän viikon, jolla haluamme rohkaista heitä tekemään päätöksiä ennemmin sydämensä kuin ympäriltä kuuluvien sanojen ja väitösten perusteella.

Onnellisuus, hyvinvointi, henkinen hyvinvointi, Janina Michaela, intuitio, intuiitio, päätöksenteko, Etelä-Afrikka

Paljon puhutaan onnellisuudesta ja sen saavuttamisesta. Lehdet pursuavat otsikoista kuinka parisuhteesta tehdään täydellinen, kuinka tehdä vartalosta täydellinen, kuinka saavuttaa ___ (lisää omasi). Otsikot lupailevat näiden vinkkien avulla onnellisuutta, koska täydellisyys on yhtäkuin onnellisuus. VÄÄRIN!

Onnellisuus lähtee vallitsevan tilanteen hyväksymisestä. Ei, en tarkoita, että niiden hyväksyminen tarkoittaisi tilanteisiin vellomaan jäämistä. Jos koet tilanteen olevan huono, hyväksy se ja mieti asioita, joiden haluaisit muuttuvan. Kirjoita ne asiat ylös ja uskalla lähteä tekemään muutoksia niiden puolesta. Älä pelkää muutosta tai epäonnistumista.

Onnellisuus, hyvinvointi, henkinen hyvinvointi, Janina Michaela, intuitio, intuiitio, päätöksenteko, Etelä-Afrikka

Elämämme ovat täynnä epäonnistumisia vaikka niistä harvoin puhutaan. Jokainen meistä on kokenut niitä tärkeissäkin paikoissa. Epäonnistumisten käsittely on kuitenkin helpompaa silloin kun olet tehnyt sen kuunnellen omaa intuitiotasi. Lupaan sen. Mietitään kevyen ja tutun esimerkin kautta: Trivial Pursuit -peli. Kysymys kysytään ja melkein heti aivojen syövereistä mieleemme nousee vastaus. Vastaus tuntuu oikealta ja hyvältä, mutta järki puuttuu peliin. Alamme kyseenalaistaa vastausta ja tämän johdosta vastaamme jotain muuta. Lopputulos, ainakin itselläni, on monesti ollut väärä – ensimmäisen ajatuksen ollessa oikea. Miksi annamme järjen ohjata päätöksiämme?

Onnellisuus, hyvinvointi, henkinen hyvinvointi, Janina Michaela, intuitio, intuiitio, päätöksenteko, Etelä-Afrikka

Onnellisuus ei löydy Trivial Pursuitista, mutta päätöksistä, jotka teemme sydämellä. Voit päätyä toteuttamaan unelmatyötäsi kuten minä (valmentaminen), kokeilemaan rajojasi stand up -lavalle kuten Johannes, sanomaan ei työtarjoukselle joka ei tunnu oikealta tai löytämään oman tiesi.

Uskalletaan sanoa ei, mutta ennen kaikkea uskalletaan sanoa kyllä!

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , ,

PIILOTTELEVA TYÖUUPUMUS

Tiedättekö, mä olen elänyt niin hirveässä stressikierteessä että olisin toivonut ettei se olisi totta. Olen alku keväästä asti ollut alati vähenevässä määrin oma itseni. Ensin katosi pilke silmäkulmasta, sitten pienet hauskat läpät alkoivat ärsyttää ja saatoin ärähtää aivan turhasta tai jo totutusta tavasta – kuten makuuhuoneen lattialla lepäävistä miehen boksereista, jotka eivät koskaan tunnu löytävän pyykkikoriin. Minusta kuoriutui mäkättävä ämmä. Vihasin sitä, mutta en osannut lopettaa. Tai en jaksanut. Väsymys, stressi, uupumus ja vitutus oli saatava purettua – kuka muukaan sitä ottaisi vastaan kun mieheni ja äitini. Anteeksi olen pyytänyt useita kertoja. He ovat nähneet lävitseni, tunnistaneet puhelimenkin välityksellä äänestä, että kaikki ei ole kohdalla. Meidän Janni ei ole tässä.

Kaikki varmasti alkoi jo vuosia sitten, kun kisaunelma nosti päätään. Silloin ei stressannut, mutta meininki oli kovaa. Mitä lähemmäksi kisat tulivat sitä pienemmäksi kuja edessäni kapeni. Keskittyminen oli vain ja ainoastaan lavalle nousemisessa. Silloin toki tein itsekkäitä päätöksiä ja olin välillä herkillä, mutta tuolloin väsymys ja stressi eivät näkyneet ulospäin samalla tavalla. Kisojen jälkeen alkoi palautuminen, niin fyysinen kuin henkinenkin, joka ei sitten mennytkään ohi muutamassa kuukaudessa. Kehoni sekä pääni olivat sekaisin eikä ”paluuta vanhaan” enää ollut.

Kisat menivät, työnteko jatkui kovalla sykkeellä. Täyspäiväinen opiskelu siinä sivussa. Päivät venyivät 16 tuntisiksi ja loput karsittiin unesta. Kierre, joka alkoi aikaisemmin on hiljalleen imenyt mua syvyyksiinsä. Viimeisen lukukauden aikana painoin myös täyspäiväisenä töitä, viimeisiä kursseja sekä opparia. Se oli rankkaa. Tunsin sen itsekin. Sen jälkeen piti rauhoittua, koska olisi vain täyspäinen työ. No, työviikot taipuivat reippaasti päälle 40 työtuntiin – pahimmillaan jopa 50:een. Tämän lisäksi treenasin, liikaakin ja samalla vähensin ruokamääriä, koska kroppa vain suureni ja olo tukaloitui. 

Treeni oli kuitenkin tälläkin kertaa se minun hetkeni, minun 60 minuuttinen jolloin aivot ottivat lepoa. Keskity ja tee, ei tarvinnut miettiä muuta. Palautuminen kärsi, unet kärsivät. Yritin tasoittaa menoa; aikaisin nukkumaan, mutta en pystynyt rauhoittumaan. Vaikka aikataulullisesti olisin voinut nukkua 8 tuntia, nukuin pienissä sykleissä ehkä kolme tai neljä. Ei muuten piristänyt. Silti oli väännettävä. Työpaikalla tein töitä kahdessa tiimissä, toisessa minulle sanottiin että en sitoudu riittävästi. 50 TUNTIA VIIKOSSA ENKÄ SITOUDU?

En ole enää saman työnantajan palveluksessa. Irtisanouduin oikeastaan jo huhtikuussa kun tuon kommentin kuulin. En yksinään sen kommentin takia, mutta tämä ei ollut itselleni terveellinen paikka olla. Alle puolessa vuodessa se oli heikentänyt huomattavasti henkistä ja fyysistä hyvinvointiani. Eikä nyt kyse ole siitä, etten tiennyt kuinka paljon töitä tapahtumat vaativat tai ettenkö soveltuisi tapahtuma-alalle. Kyse oli monesta muusta asiasta.

Vaikka sain tasoitettua työtunteja normaalin täyspäiväisen tunteihin, olin rikki. Makasin kotona sohvalla, enkä oikeastaan ollut tässä maailmassa. Tuijotin sarjoja, joista en muista mitään. En jaksanut olla yhteydessä ystäviini ja päässäni se alkoi muodostua ajatukseksi; en ole hyvä ystävä ja koska kukaan ei ole minuun yhteydessä, olen korvattavissa. Tunsin itseni typeräksi, noloksi. Näistäkin ajatuksista kerron lisää. Sillä tuollaiset ajatukset muuttavat käytöstä, ainakin itselläni. Pelko ystävien menetyksestä saa käyttäytymään omistavasti. Ei uskalla tutustuttaa ystäviään toisilleen, koska pelkää että heistä tulee parempia ystäviä kuin sinusta ja heistä. Sitten he unohtavat sinut. Näin minä sen ajattelin.

Tällä hetkellä olen parempaan päin. Kevään palautumisongelmat koituivat rasitusvammoiksi, joiden takia olin sivussa tärkeistä TFW-treeneistä 1,5 kuukautta. Helkkarin pitkä aika. Tänä aikana sain onneksi käytyä hakemassa hieman hikeä meidän Tough Viking -treeneistä. Ne nousivat itselleni suureen merkitykseen, oli merkittävää nähdä positiivisia Oonaa ja Nikoa joka torstai. Rasitusvamma nilkassa oli myöskin pienoisena hidasteena. Se on suurimmaksi osaksi parantunut, mutta yritän edelleen pitää pään kylmänä ja kuunnella sitä treeneissä ja muutenkin liikkuessa.

Mieheni on muutamien menneiden viikkojen aikana useasti todennut, että on ihanaa, että alan taas olemaan oma itseni. Tanssin kotona musiikilla ja ilman, annan miehelleni läheisyyttä enkä vetäydy omaan sohvan nurkkaan, viestitän ystävien kanssa ja vastaan heille samanpäivän aikana! Hyvä kun keväällä vastasin saman viikon aikana. Hymy ja silmäkulman pilke ovat myös palanneet kasvoilleni ja sillä on suora vaikutus fyysiseen olooni. Kroppa tuntuu kevyemmältä, ruoka maistuu ja sitä saa syödä ilman että kroppa turpoaa farkuista ulos. Olen taas nousemassa burnoutin partaalta. Kroppa ei paina tonnia, henkeä ei ahdista, päätä ei särje. On hyvä ja jaksava olla. Se vaikuttaa myös työpanokseeni ja -tuloksiin.

Uupumus tulee hiipien ja räsähtää lopussa niskaan täydellä lastilla. Loppuvuoden suunnitelmani oli tehdä 10-15 tuntisia työviikkoja, mutta uuden työnantajani tilanteen muuttuessa hyppäsinkin täysillä kiitävään junaan täysille viikkotunneille. Päätös pelotti, sillä en ollut lähellekkään palautunut enkä ole täysin vieläkään.

Olen kuitenkin ollut tyytyväinen päätökseeni, sillä vaikka työtahtimme on kova, on työnantajani pitänyt huolen jaksamisestani. Pitkittyneinä päivinä hoputetaan lähtemään kotiin, palaverin venyessä varmistetaan ”kerkeäthän treeneihin?” Työpanostani arvostetaan, siitä kiitetään ja sitten panostan lisää. Jaksaminen ei ole itselleni itsestäänselvää, sillä edelleen on päiviä jolloin perun menot ja makaan sohvalla.

Oman pään ajatusmaailma on ankara. Olenko itse syyllinen tilanteeseeni? Kuvittelenko vain työuupumuksen? Olenko heikko ja naurettava? Voinko sanoa näin julkisesti? Leimaanko työnantajani? Samalla mietin, miksi työuupumuksesta ei puhuta enempää. Miksi se on tabu, joka tulisi lakaista työpöydän alle?

xxo,

Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Avainsanat: , , , , , , , , ,

LÄHDETÄÄNKÖ ULOS?

Olen havahtunut raittiin ilman vajaukseen. Arkisin raittiin ilman saantini rajoittuu kävelyyn kotoota dösärille ja takaisin. Ei ole siis ihme, että usein stressaavat ajanjaksot tuntuvat todellisuutta raskaammilta ja että päätä välillä ”särkee”.

Visit Kokkola, luonto, ulkoilu, vaeltaminen, luontopolku, Villa Elba, Janina Michaela, metsäterapia, henkinen hyvinvointi, raitis ilma, Suomi, retkeily

Voin rehellisesti todeta syyllistyneeni välillä uskomaan päänsärkyä ja nappaamaan ärsyttävään tunteeseen pikaburanan. Pyrin välttämään oireiden hoitoa mahdollisimman pitkälle ja keskittymään ongelmien hoitoon. Tässä tapauksessa olisi riittänyt vaatteiden päälle pukeminen ja ulko-oven avaaminen, siltikin olen päätynyt avaamaan kylpyhuoneen kaapin ja nappaamaan buranan. ”PAAVO!” huutaisivat sisarukseni tähän väliin, niin hölmö teko tuo on itseltäni ollut.

Visit Kokkola, luonto, ulkoilu, vaeltaminen, luontopolku, Villa Elba, Janina Michaela, metsäterapia, henkinen hyvinvointi, raitis ilma, Suomi, retkeily

Tarvitsin happea, halusin pienen get awayn. Kaipasin nauravaa ystävääni, jolla on samat arvot: viikonlopun ”ulos lähtö” tarkoittaa neljän kilometrin vaellusta eikä bileiltaa baarissa.

Saavuin Kokkolaan perjantaina alkuillasta ja tein muutaman duunijutun loppuun (junan nettiyhteys niin huono etten saanut kaikkia duuneja tehtyä), jonka jälkeen lähdimme syömään. Menimme nukkumaan kymmeneltä. Tässä vaiheessa hymyilytti, jes, mikä frendi mulla on! Aamulla rauhallinen vohvelibreku, riittävästi vaatetta päälle ja luontoon.

Visit Kokkola, luonto, ulkoilu, vaeltaminen, luontopolku, Villa Elba, Janina Michaela, metsäterapia, henkinen hyvinvointi, raitis ilma, Suomi, retkeily

Visit Kokkola, luonto, ulkoilu, vaeltaminen, luontopolku, Villa Elba, Janina Michaela, metsäterapia, henkinen hyvinvointi, raitis ilma, Suomi, retkeily

Menimme ilmaiseen terapiaan. Kiipesimme lintutorneihin, pelastimme rautalankaviritykseen kiinni jääneen talitiaisen ja auringon paistaessa pysähdyimme, suljimme silmämme ja nautimme. Vaikka olimmekin liikkeellä yhdessä, terapioimme molemmat myös itseksemme. Kävelimme pitkiä pätkiä hiljaa. Ota hetki ja kuvittele yhteinen hiljaisuus, joka ei ole painostava eikä saa aivojasi stressitilaan mitä nyt tulisi sanoa, mistä voitais puhua? Se on luksusta. Metsä on terapiaa, hiljaisuus on terapiaa.

Visit Kokkola, luonto, ulkoilu, vaeltaminen, luontopolku, Villa Elba, Janina Michaela, metsäterapia, henkinen hyvinvointi, raitis ilma, Suomi, retkeily

Visit Kokkola, luonto, ulkoilu, vaeltaminen, luontopolku, Villa Elba, Janina Michaela, metsäterapia, henkinen hyvinvointi, raitis ilma, Suomi, retkeily

Tavoitteenani on ulkoilla enemmän. Ehkä ensi kerralla päänsäryn jyytäessä päätä tajuan kysyä mieheltäni ”toisitko buranaa” sijasta ”lähdetäänkö ulos?”

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Avainsanat: , , , , , , , , , ,
%d bloggers like this: