Tiistaina 9.1.2024 klo 07.20 hyppäsin lentokoneeseen ja liidin sinivalkoisin siivin Islantiin. Edessäni kevät lukukausi eli noin viisi kuukautta maisteriopintoja Reykjavikin yliopistossa. On aika herättää kirjoittaminen cryo-unesta ja jakaa ajatuksia, huomioita, kuulumisia läheisille sekä tallettaa niitä itselleni.

Keskellä yötä sen huomasin, vahvat tuulet ja ylimmän kerroksen asunnon peltiseen harjakattoon hakkaavan sateen ropiseva pauke. Yritin nukkua toisen yön ilman korvatulppia, en onnistunut. Laitoin korvatulpan vain toiseen korvaan, siihen joka ei ole tyynyä vasten. Siedätystä? Ei tällaisia myrskyjä, tai arjen perussäitä, Suomessa ole – ainakaan kotona pääkaupunkiseudulla. Voisiko jopa olla, että tällaisista tuulipuuskista varoiteltaisiin säätiedotuksissa? ”Pysykää valppaina ulkoillessa.”

Keskiviikkona ensimmäisen kerran yliopistolle kävellessä oli pakko laittaa kurahousut jalkaan ja heijastinliivi talvitakin päälle, kerrankin olla enemmän safe then sorry. Kannatti – vaikka tyylikkäämpää näkyä nahkabootseissa, kahisevissa kurahousuissa, muhkeassa talvitakissa ja sen päällä hieman muhkeutta kiristävässä heijastinliivissä kävelevästä henkilöstä saa hakea.

Sateen ropinan ja tuulen puuskien keskellä soivat ison kirkon kellot. Ensin ne helisevät tin-tin-tin-tan, sitten kumisevat täysien tuntien merkiksi. Naapurimme, Hallgrimskirkja, pitää meidät kiinni ajassa. Sama tin-tin-tin-tan -helinä soi 15 minuutin välein, en tiedä miksi. En ole sitä huomannut kuitenkaan joka tunti, joten miten tuo soittorytmi syntyy? Ehkä se selviää tässä tulevien kuukausien aikana.

Asuntomme on tumman harmaan, mitäänsanomattoman näköisen, kolmikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa. Suomessa kuvailisin sitä ullakkoasunnoksi, mutta voiko kolmas kerros olla ullakko? Kyllä voi. Asun siis ullakkoasunnossa! (Side note: aika mahtavaa, sillä yksi lähes allekirjoitettu vaihtoehto olisi ollut katutason liiketila, johon on tuotu sänky, vaatekaappi ja pöytä – asunto siis…) Asuntomme on samalla kulmahuoneisto, suoraan harjakaton alla – toisessa makuuhuoneessa on jopa kattoikkuna! Kadun toisella puolella sijaitsee muutama erilainen kouluoletettu – emme ole vielä täysin varmoja, mutta vahvistetusti ainakin teknillinen koulu, jonka edessä on upea keltainen talo koristeltuna isolla jättimuraalilla. Mieluummin asumme harmaassa talossa katsoen näitä näkymiä emmekä keltaisessa talossa katsoen harmaata seinää ikkunasta. Toki meidänkin talossa on pieni muraali: punatulkkuja kadunkulmassa. Keittiömme ikkunasta näkyy asuntoja, joiden ikkunat ovat koristeltu sesonkivaloilla; niitä muuten on todella paljon yksityisillä esillä! Eihän se ihme ole kun katsoo tuota säätä. Isoja muraaleja ja katutaidetta on myös kaupunki täynnä – niistä lisää myöhemmin.

Aurinko nousee klo 11 ja laskee klo 16. Luulimme, että olisimme nähneet lentokoneesta maan lintuperspektiivistä saapuessamme, mutta saavuimme jo klo 9 eli pitkän aikaa ennen auringonnousua!

Välihuomio: 15 minuuttia sitten kirkon kellot helisivät ja kumisivat 10 kertaa. Nyt ne vain helisivät. Kello on 10.15.

Meillä kävi loppupeleissä aivan uskomaton tuuri asunnon kanssa, sillä asumme toisen suomalaisen – Essin – kanssa kahdestaan. Asunto on arviolta 60 neliötä ja muutama vuosi sitten remontoitu. Arvaatteko ainoan miinuksen? Ei mennyt kauaa asunnolle saapumisesta kun se huomattiin: kahvinkeitin puuttuu. Vuokranantajamme, Maria, onneksi on todella nopea vastailemaan ja lupasi hoitaa asian kuntoon. Kuulemiemme mukaan monet asuvat 3-8 henkilön jaetuissa asunnoissa. En tiedä miltä niissä mahtaa tuntua? Toki olisin varmasti itsekin valinnut sellaisen, jos en muuta olisi löytänyt, sillä vuokra-asuntomarkkinat tuntuivat etsintöjen aikana kyllä yhtä islantilaista lainatakseni täydeltä viidakolta. Kysyntää on enemmän kuin järkevähintaista tarjontaa, ainakin opiskelijalle. Me maksamme tästä asunnosta 130 000 ISK eli noin 850-900 euroa kuukaudessa per henki sisältäen kaiken.

Välihuom. Taas kirkon kellon soittavat. Kello on 10.30. Kaunista helinää eikä ”tunti vaihtuu” kellojen kuminaa.

Islantiin on ollut helppo tulla fyysisesti, sillä lento on suora ja lentokenttäkuljetukset todella toimivia. Meillä jopa extra, sillä kuljetuksen viimeisinä asiakkaina saimme kyydin suoraan kotiovelle. Much appreciated! Asuntomme on tosin vain 350 metrin päässä bussipysäkistä, joten sillä oli varmasti vaikutuksensa. Asunnon avaimet sai avainboksista, tuttuja raaka-aineita myyvä ruokakauppa on parin korttelin päässä. Helppoa. Yliopiston kanssa ei sitten olekaan ollut aivan niin sujuvaa, sillä viestintä takkuaa minun silmissäni melkoisesti – siitä ja koulusta muutenkin lisää myöhemmin.

Tärkeimmät asiat on kuitenkin saatu hoidettua:

• Asunnolla eli kotona kaikki hyvin ja järjestyksessä (pikakahvi käy!)
• Jääkaapissa on ruokaa ja kurkkua
• Kuivakaapissa kaurahiutaleita ja riisikakkuja
• Yliopiston access card on hallussa
• Ensimmäisen luennon ajankohta on selvillä
• Presidentinvaalien äänestys suurlähetystössä on selvitetty eli äänestys onnistuu
• Juoksukavereita on löytynyt.

Tulen ja jään, vai tuulen ja sateen, maa? Ei sillä oikeastaan väliä, olen todella innoissani kävelemässä kenossa tuulta vasten näkemättä mitään sadepisaroiden päällystämien silmälasien läpi.

xxo
Janina