Avainsana-arkisto: Fitfarm

Uusien siipien suojassa

Tiedättekö sen tunteen kun asiat vain loksahtelevat kohdalleen? Viimeisten kuukausien aikana on tuntunut, että olen saanut tehtyä sellaisia päätöksiä, joiden tekeminen on tuottanut harmaita hiuksia, mustia silmänaluksia ja kukkivan naaman.

Toteutin pitkäaikaisen unelmani 2013 hankkimalla itselleni ensimmäisen valmentajani. Sain piiskurikseni toivomani naisen, Satu Kalmin. Aloitimme yhteisen matkamme Fitnessmalli 2013 -kilpailuista, joissa etenin semifinaaliin asti. Olin tyytyväinen tuloksistani ja janosin lisää, jatkoin Fitfarmin kanssa yli kaksi vuotta.

Sopimukseni loppui heinäkuussa ja jo reippaasti ennen sitä, sähköpostiini kolahti pyytämäni jatkosopimus. Alun varmuuteni oli muuttunut epävarmuudeksi. En tiennytkään enää mitä tulevaisuudelta halusin. Kesän kuukaudet olivat kuin kasvukäytävä, jonka jälkeen asiat alkoivat järkeentymään ja päätöksiä tulemaan. Parisuhde-, valmennus-, opinto-, asunto- ja raha-asiat selviytyivät. Ajatukseni kirkastuivat ja löysin valoa kulkemalleni tielle. Olin isossa risteyksessä, jossa jokaisen päätöksen jälkeen piti tehdä uusi päätös, uudesta asiasta.

KH7A2418-Edit copy

Kuva: Tomi Rehell

Lopullinen päätös valmentajan vaihdosta huojensi oloani. Olin pähkäillyt ja pyöritellyt päätöstä, miettinyt vaihtoehtoja. Tiesin, etten halunnut jatkaa ilman valmentajaa, mutta kaipasin myös jotain uutta. Olin myös tullut päätökseen, että reissaaminen saa jäädä. Haluan vähillä vapaapäivilläni nähdä ystäviäni ja levätä – en matkustaa Lahteen tai Tampereelle. Toivoin myös kokonaisvaltaista pakettia. Henkilöä, joka ohjelmien suunnittelemisen lisäksi treenaisi kanssani – näkisimme useammin, jolloin myös suhde syvenisi.

Uusi valmentajani – naurava ja suorasanainen – nainen. Bettina Gräsbeck. Nainen, jolla on karismaa ja se vakuuttaa. Olemme vasta lähtöruudussa, ottamassa pieniä vauvan askelia eteenpäin. Palaamme alkuun, siihen hetkeen kun rakkauteni rautaan leimahti. Miksi mä rakastan treenaamista? Rakastan haastaa itseni treeneissä, epämukavuusalue on paikka, jossa saan parhaimmat fiilikset – itsensä ylittämisestä! Mitä mä rakastan treenaamisessa? Rakastan hikisiä treenejä. ”Fiilikseni nousee hikisyyden kanssa, mitä hikisempi sen parempi!”

En ole kisavalmennuksessa vaan tekemisemme teemana on treeneistä (ja elämästä) nauttiminen. Tulemme sekoittamaan peruspunttia ja toiminnallista tekemistä. Olen monille yrittänyt selittää ajatuksiani, joissa haluaisin pystyä tekemään lihaksillani jotain. Hyppiä korkealle, vetää leukoja, hallita kehoa esimerkiksi käsinseisonnassa. Treenaaminen tulee olemaan erilaista, eri asenteella ja meiningillä. Kovaa, mutta rennosti. Treeneissä saa nauraa. Ja sitähän mä teenkin, varsinkin kun voimat loppuu.

KH7A2405-Edit copy

Kuva: Tomi Rehell

Olen kovin onnellinen, innoissani ja kiitollinen. Puhumme Bettinan kanssa hyvin samaa kieltä, näemme asioita samalla tavalla – ja siksi esimerkiksi niin henkilö- kuin ruokavaakakin saavat jäädä. Ne eivät ole elinehto.

Betskulla on leveet siivet ja niiden suojassa on varmasti hyvä olla.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Virallisesti kilpaurheilija

Eilen tapahtui jotain itselleni suuresti merkitsevää. Sellaista, joka sai minut puhkumaan intoa, hymyilemään leveästi ja uskomaan itseeni. Tapasin uuden valmentajani.

Valmentajani on Lahdessa, joten ensitapaaminen sovittiin hänen kuntosalilleen. Olin jännittänyt tapaamista jonkin verran, mutta jo ensi hetkestä asti tiesin jännityksen olleen turhaa. Jännityksen aiheena oli oma kuntoni, jonka eteen olen tehnyt paljon töitä. Emme kauaa jutelleet ennen kunnon checkausta. Olin saanut hyvin kasvatettua lihasmassaa. Kroppa oli myös tasapainoinen, eikä yhtä heikkoa kohtaan löytynyt. Pystymme siis keskittymään täysillä koko paketin parantamiseen.

IMG_4985

Kuten monella naisella, myös minulla tuppaa ylimääräinen kertymään alavartalooni. Ensimmäisenä etappina lähdemme tiivistämään jalkoja sekä pakaroita – tietysti tuo leveähkö vyötäröni saisi myös tiivistyä. Teimme uudet ohjelmat paikan päällä, jotta pääsemme heti ottamaan ensi askeleet yhteisellä taipaleellamme. Läsnäoleva, kuunteleva ja naurava mies. Tiedän olevani erittäin hyvissä käsissä.

Tavoite on nyt virallisesti lyöty lukkoon. Kevät 2015, Fitness Classic. 19. huhtikuuta. Body Fitness. Nousen lavalle tekemään kisadebyyttini. Aikataulu on realistinen ja tavoite on korkealla. En lähde hakemaan kilpailuista ainoastaan kokemusta vaan myös menestystä. Tulen seuraavien kuukausien aikana tekemään kaikkeni sen eteen. Onko hyvin epä-suomalaista kehdata sanoa haluavansa menestyä? 

Tapaaminen jätti minuun voimakkaan olon. Tavoite on realistinen ja mahdollisuudet ovat hyvät. Puhuin koko paluumatkan äitini sekä mieheni kanssa eikä kummallekkaan jäänyt epäselväksi intohimoni taso. Nyt mennään. Tästä ei enää peräännytä.

Wish me luck!

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , ,

Mayor’sin möröt

Tiedättekö sen salin, sen mörköjen luolan Ruoholahdesta? Paikka, jonne kaikki karjuvat ”steroidihirmut” kokoontuvat. Siellä kolistellaan ja käytetään maksimi 71 kilon käsipainoja. Sinne ei moni ulkopuolinen uskalla yksin. Noin niinkuin vähän kärjistetysti. 

Kävelin tänään päättäväisesti kohti Ruoholahden kauppakeskusta. Mayor’sin sisääntulo oli muuttunut, löytäisinköhän sinne ollenkaan? Olimme sopineet ihanan valmentajani, Satu Kalmin, kanssa ensimmäiset yhteistreenit. Tähän asti olen treenannut huippu PT:n kanssa Sadun tekemillä ohjelmilla. Minua jännitti niin Mayor’sille meno kuin tuleva treenikin. Olin piirtänyt päähäni mielikuvan salista. Siellä käy vain tositreenaajat. Juuri ne yllämainitut korstot. 

Hyvänä bloggaajana keskityin tänään treeniin ja jätin puhelimen koppiin. Ei kuvia treenistä, kehityksestä eikä salista.

Hyvänä bloggaajana keskityin tänään treeniin ja jätin puhelimen koppiin. Ei kuvia treenistä, kehityksestä eikä salista.

Sisääntulon löytäminen olikin helppoa, jokaisella seinällä tuntui olevan kyltti osoittaen minut oikeaan suuntaan. Vastaanotossa seisoi selvästi treenannut mies, joka ystävällisesti päästi minut sisään ilmaiseksi – tutustumiskäynnille. Olihan viimeisestä (ja ainoasta) vierailustani kulunut päälle vuosi, jonka aikana sali on kerennyt paljon muuttumaan – mielestäni mainioon suuntaan!

Olin ajoissa paikalla, jotta kerkeäisin lämmittelemään omalla enkä valmentajalle varatulla treeniajalla. Näin saan ajasta kaiken irti. Pukuhuoneeseen haahuillessani vastaan tuli niin Katarina Tunturi kuin Sami Sundvik. Sisäänkäynniltä avautui pitkä käytävä, jonka varrelta löytyivät mm. aerobiset laitteet, putkirullat ja crossfit tyyppinen alue. Alakerrasta löytyy suurin osa laitteista sekä vapaat painot. 

Tämän päivän treenin teimme alakerrassa, josta ei löytynytkään vain kamalia korstoja vaan aivan tavallisia treeni-Pirkkoja ja -Penttejä. Murinaa, kolinaa, ärähdyksiä, loppuun asti vietyjä settejä. Ei haitannut, että kuulokkeet oli pukkarissa. Rock pauhaa taustalla, sali on täynnä erilaisten tavoitteiden metsästäjiä. Jos kuntosaleille olisi oma tunnelmansa, niin tällainen se olisi. Laitteet eivät ole uusimpia muotihömpötyksiä vaan peruslaitteita. Näiden lisäksi löytyy esimerkiksi vipunostot sivulle -laite, jonka toivoisin myös omalle salilleni. Eikä se ole ainoa laite, jonka sieltä mukaani ottaisin. 

photo 2 (2)

Mayor’sin tunnelma yksissään saa lihakset pumppiin! (kuva Googlesta)

Treeni meni nappiin. Satu hymyili, oli tyytyväinen. Tekniikoita hiottiin; miksei ne perkeleen kyynärpäät pysy ylhäällä olkapäitä treenatessa? Takaolkapäitä vääntäessä ne tuppasivat tippumaan alati, mutta Sadun sanottua ”jos ne vielä tippuu teet 100 yleisliikettä” – jännä, miten painoin loppuun asti ilman kyynärpääpoliisin huomautuksia. 

Mayor’sin mörkökupla puhkesi. Tulen tulevaisuudessa treenaamaan siellä useamminkin. Ehkä pääsisin vihdoin tutustumaan paljon puhuttuun hack-kyykkyyn, joka loistaa suurimmalla osalla saleista poissaolollaan. 

Oletteko te käyneet Mayor’silla? Mitä mieltä te olette paikasta? 

xxo,
Janina

Tämä ei ole yhteistyöpostaus. 

Avainsanat: , , , , , , ,
%d bloggers like this: