Avainsana-arkisto: ihmismieli

Pelkkää haaveuntako

Kuvittele itsesi aurinkoisena päivänä, tuoreen vihreälle nurmelle makaamaan. Olet rentoutunut ja vapaalla. Vieressäsi solisee alkukesän iloinen puro, kivipohjan yli, pehmeästi. Virtaava vesi näyttää raikkaalta, ehkä pulahdat sinne jossain vaiheessa. Olet kaukana kaupungin hälinästä, mutta jostain kantautuu gongien äänet. Haparoivina ääniväreinä ne tunkeutuvat korviisi. Ne tuntuvat rauhoittavan kehoasi. Hymyilet vienosti ja kehosi rentoutuu hieman enemmän. Avaat silmäsi ja katsot taivaaseen….

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paitsi, että katseesi ei löydäkään sinisenä avautuvaa taivasta, vaan katosta roikkuvan kynttelikön, jonka valot välkehtivät kevyesti. Havahdut todellisuuteen – olet Vantaalla. Miten tuollainen mielenmatka voi olla mahdollista? En itsekään oikein ymmärrä. Kelluin Flamingo Span kuuma-altaassa. Olin juuri lopettanut yhdeksän ja puolen tunnin työpäivän. Olin väsynyt. Suljin silmäni ja kelluin, humahdin villin mielikuvitukseni mukaan. Päädyin Aasiaan. Mut enhän mä siellä oo koskaan aikasemmin käynyt. 

Tällä kertaa sain avitusta kelluvilta gongeilta, joiden veteen luomat värähtelyt rentouttavat. Äänikylpy, viime viikon Feel Good Fridayn -teema, oli itselleni aivan uutta, mutta kiehtovaa – veihän se mieleni aivan uusiin maisemiin. Ihmisen mielellä on omalaatuiset voimat. Kun sen valjastaa oikein, pystyy mihin vain – näköjään myös matkustamaan vieraisiin paikkoihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Vantaan suurin salaisuus” – siltä se vähän tuntuikin. Ainakin stadilaiselle. Mielikuvaani Vantaasta ei yhdisty rauhallisuus ja nauttiminen. Siltikin, hämmentyneenä, juuri noilla sanoin kuvailisin olotilaani. Yllätyin.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Kisadieetin suurin pelko

Viime maanantaina ajaessani valmentajani luokse jännitin. Jännitin kovasti. Edellisestä kuntotsekistä oli jo aikaa ja olin alkanut sokeutua omalle kehitykselleni – olihan välillä ollut päiviäkin kun olin satavarma ettei sitä ole tullut ollenkaan.

Suurin pelkoni koko projektin aikana on ollut (ja on edelleen) lopputulos. Pelkään ettei minusta jää jäljelle kuin luuta ja nahkaa. Sellaisena en halua lavalle nousta, sillä se ei ole mielestäni lajille ominaista. Eikä minunkaan ihannevartalolleni. Off-kautta eli harjoituskautta on minulla takana kohta puolitoista vuotta, joten lihaa on varmasti jäänyt jonkin verran kiinni. Mutta kuinka paljon?

IMG_4935

Olen huomannut ajattelevani itseni edelleen ylipainoiseksi. Sellaiseksi kun olin vielä muutama vuosi sitten. Sellaiseksi, että suurin osa minusta olisi tälläkin hetkellä läskiä. Vaikkei se tilanne ole niin. Näistä ajatuksista kumpuaa tuo luuta ja nahkaa -pelkokin. Ainakin uskon niin. Aikaisemmilla dieeteillä olen yrittänyt kuihduttaa itseni melkein olemattomiin. Halusin vain mahdollisimman pieneksi. Elämäntyylini on ollut hyvin erilainen jo muutaman vuoden ja tuleva dieetti ei tule olemaan samanlainen kuin yksikään aikaisemmista. Joten miksi lopputulos olisi?

Valmentaja oli tyytyväinen. Hymyilimme ja nauroimme. Olen kehittynyt ja tasapainoinen. Etureiden muhkut saisivat vielä kasvaa, jotta tasapainoisuus löytyisi etu- ja takaposeerauksissakin. Olkapäät ovat kuulemma pyöristyneet ja pakarat nousseet. Enhän mä sellaisia näe. Olemme erinomaisessa aikataulussa ja tällä kunnolla on mukava lähteä aloittelemaan diettiä joulukuun alusta.

Sanoin pelkoni valmentajalleni ääneen. Se on kuulemma turha. Sillä hän ei edes puhuisi kisadieetin aloittamisesta, jos lopputulos tulisi olemaan sellainen. Olemme pelanneet hyvin yhteen. Olen ollut rehellinen lipsahduksistani ja palaute on ollut suoraa. Olen hurjan motivoitunut. Ja uskon tavoitteisiini. Niissä on haastetta, mutta ne myös antavat enemmän kuin ottavat.

IMG_4943

Kisadieetin alkamispäivä lyötiin lukkoon: 1.12. 

Tietäminen helpottaa elämääni. Osaan valmistautua ajoissa. Toisaalta ei tuo päivämäärä tule elämääni juuri muuttamaan. Säännölliset cheat mealit jäävät pois, ruokaa vähennetään hieman kerrallaan ehkä aerobisiakin lisätään. Muutoin syön samaa ruokaa kuin tähänkin asti. Treenaan samalla salilla, samalla intensiteetillä kuin aikaisemminkin eli kokoajan nousujohteisesti. Olen huomannut viime viikkojen treeneissä keskittyväni ja puristavani entistä enemmän. Nautin ehkä jopa hieman enemmän nähdessäni kuinka paljon saankaan itsestäni irti. Esimerkiksi perjantaina prässäsin 203kg. KAKSISATAAKOLME. Ja olen sanonut olevani heikko.

Ihmismieli on kummallinen. Kun se on oikeassa paikassa, pystytään me melkoisiin suorituksiin.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: