Kisadieetin suurin pelko

Viime maanantaina ajaessani valmentajani luokse jännitin. Jännitin kovasti. Edellisestä kuntotsekistä oli jo aikaa ja olin alkanut sokeutua omalle kehitykselleni – olihan välillä ollut päiviäkin kun olin satavarma ettei sitä ole tullut ollenkaan.

Suurin pelkoni koko projektin aikana on ollut (ja on edelleen) lopputulos. Pelkään ettei minusta jää jäljelle kuin luuta ja nahkaa. Sellaisena en halua lavalle nousta, sillä se ei ole mielestäni lajille ominaista. Eikä minunkaan ihannevartalolleni. Off-kautta eli harjoituskautta on minulla takana kohta puolitoista vuotta, joten lihaa on varmasti jäänyt jonkin verran kiinni. Mutta kuinka paljon?

IMG_4935

Olen huomannut ajattelevani itseni edelleen ylipainoiseksi. Sellaiseksi kun olin vielä muutama vuosi sitten. Sellaiseksi, että suurin osa minusta olisi tälläkin hetkellä läskiä. Vaikkei se tilanne ole niin. Näistä ajatuksista kumpuaa tuo luuta ja nahkaa -pelkokin. Ainakin uskon niin. Aikaisemmilla dieeteillä olen yrittänyt kuihduttaa itseni melkein olemattomiin. Halusin vain mahdollisimman pieneksi. Elämäntyylini on ollut hyvin erilainen jo muutaman vuoden ja tuleva dieetti ei tule olemaan samanlainen kuin yksikään aikaisemmista. Joten miksi lopputulos olisi?

Valmentaja oli tyytyväinen. Hymyilimme ja nauroimme. Olen kehittynyt ja tasapainoinen. Etureiden muhkut saisivat vielä kasvaa, jotta tasapainoisuus löytyisi etu- ja takaposeerauksissakin. Olkapäät ovat kuulemma pyöristyneet ja pakarat nousseet. Enhän mä sellaisia näe. Olemme erinomaisessa aikataulussa ja tällä kunnolla on mukava lähteä aloittelemaan diettiä joulukuun alusta.

Sanoin pelkoni valmentajalleni ääneen. Se on kuulemma turha. Sillä hän ei edes puhuisi kisadieetin aloittamisesta, jos lopputulos tulisi olemaan sellainen. Olemme pelanneet hyvin yhteen. Olen ollut rehellinen lipsahduksistani ja palaute on ollut suoraa. Olen hurjan motivoitunut. Ja uskon tavoitteisiini. Niissä on haastetta, mutta ne myös antavat enemmän kuin ottavat.

IMG_4943

Kisadieetin alkamispäivä lyötiin lukkoon: 1.12. 

Tietäminen helpottaa elämääni. Osaan valmistautua ajoissa. Toisaalta ei tuo päivämäärä tule elämääni juuri muuttamaan. Säännölliset cheat mealit jäävät pois, ruokaa vähennetään hieman kerrallaan ehkä aerobisiakin lisätään. Muutoin syön samaa ruokaa kuin tähänkin asti. Treenaan samalla salilla, samalla intensiteetillä kuin aikaisemminkin eli kokoajan nousujohteisesti. Olen huomannut viime viikkojen treeneissä keskittyväni ja puristavani entistä enemmän. Nautin ehkä jopa hieman enemmän nähdessäni kuinka paljon saankaan itsestäni irti. Esimerkiksi perjantaina prässäsin 203kg. KAKSISATAAKOLME. Ja olen sanonut olevani heikko.

Ihmismieli on kummallinen. Kun se on oikeassa paikassa, pystytään me melkoisiin suorituksiin.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , ,

6 ajatusta artikkelista “Kisadieetin suurin pelko

  1. anna sanoo:

    You can do it! <3 Arvaa miten kovasti odotan, että pääsen näkemään siut keväällä lavalla :) Ja arvaa miten kovasti odotan sitäkin, että pääsen jatkossakin jakamaan siun matkaa sinne lavalle <3

    Tykkää

  2. outi sanoo:

    Itselleen on usein sokea…
    Tsemppiä tulevaan dieettiin! :)

    Tykkää

  3. minna sanoo:

    Huippua, kun pääset dietille. Se on palkitsevaa aikaa. Käydään kahvilla jos joskus ehdit?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: