Avainsana-arkisto: itsensä ylittäminen

RAJOITATKO ITSE TEKEMISIÄSI?

Se tunne, kun haluaisi, mutta jättää silti tekemättä, on kamala. Se sama pirun tunne kalvaa pitkän aikaa jättäen aivoihisi merkinnän. Tämä merkintä ohjaa hiiren hiljaa käyttäytymistäsi myös tulevaisuudessa ellet tee kärkkäriä ja päätä toisin.

reggaeton, Tanssikoulu KMDance, tanssikoulu Espoo, tanssikoulu Helsinki, paras tanssikoulu, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, uskallanko tanssia, lattaritanssit, lajikokeilu, uskalla, kuinka ylittää itsensä, epävarmuus, oivalluksia

Mä olen nuoresta asti halunnut tanssia. Olen lukuisia kertoja istunut tanssisalissa seuraamassa ystävieni tanssitunteja innostuen. Olen vierestä oppinut rutiinit jos toisetkin. En kuitenkaan koskaan päätynyt itse kunnolla lattialle. Kävin kerran kokeilemassa hiphoppia ystäväni mukana, mutta en pysynyt tahdissa mukana enkä saanut ajatuksissani olevia liikkeitä tehtyä. Hitokseen noloa.

Ympärilläni on aina ollut tanssivia ihmisiä. Mikä on yksi isoimmista mokista minkä ihminen voi itselleen tehdä? Verrata itseään muihin. Ja mä tein sitä paljon. Muistan iltoja, jolloin olimme viettämässä ystävien kanssa aikaa ja päädyimme baariin tanssimaan. Uhhuh, kuinka monesti tunsinkaan itseni epävarmaksi, huonommaksi.

reggaeton, Tanssikoulu KMDance, tanssikoulu Espoo, tanssikoulu Helsinki, paras tanssikoulu, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, uskallanko tanssia, lattaritanssit, lajikokeilu, uskalla, kuinka ylittää itsensä, epävarmuus, oivalluksia

 

Nykyään baareissa käydessä en vieläkään osaa tanssia, mutta niinä harvoina kertoina kun olemme ulkona, otamme tanssilattian haltuun. Viime kesänäkin Jyväskylässä ensimmäistä kertaa vieraillessa lähdimme ystäväni kanssa katsastamaan festareiden jatkoja paikalliselle klubille. Tanssilattiat ammottivat tyhjyyttään – oliko porukka sitten vielä liian selvänä vai mistä se johtui. Me kiersimme kahdestaan paikan jokainen kolmesta tanssilattiasta ja valtasimme ne. ”Tulimme sisään” lattioille älyttömällä itsevarmuudella ja jäätävillä (lue: täysin omalaatuisilla) liikkeillä. Liikuimme musiikin tahtiin parhaaksi katsomallamme tavallamme – sitähän se tanssikin loppupeleissä on. Jokainen meistä kehittää oman tyylinsä tanssia, yksilöllisyys on hyvästä! 

Voin rehellisesti sanoa, että ei ole helppoa uskaltaa laittaa itseään arvostelun kohteeksi. Tosi asia kuitenkin on: tekisit mitä vain, joku on aina arvostelemassa. Poistetaan siis nämä rajoitteet mielistämme ja annetaan palaa! Tätä mä olen yrittänyt opetella, sillä aivan sormia napsauttamalla tuo päässä oleva käyttäytymistäni ohjaava merkintä ei poistu.

reggaeton, Tanssikoulu KMDance, tanssikoulu Espoo, tanssikoulu Helsinki, paras tanssikoulu, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, uskallanko tanssia, lattaritanssit, lajikokeilu, uskalla, kuinka ylittää itsensä, epävarmuus, oivalluksia

Tämä ajatus ja tavoite mielessäni otin härkää sarvista. Tartuin tarjoukseen osallistua KMDancen* järjestämään kahden päivän spesiaali reggaeton workshopiin ja opetella aivan erilaista kehonhallintaa. Ensimmäisen päivän aamuna kuljeskelin kotona ja mietin pitkään mitä tanssitunnille kuuluu laittaa päälle. Verkkarit? Eihän sinne salikamoissa voi mennä? Mitkä kengät? Treenikengät, tennarit? Äh, mitä mä laitan! Vastaus: laita sellaista missä sinun on hyvä liikkua.

Kävellessäni KMDancen ovista sisään mua jännitti. Jännitti aika kovastikin. Yliajattelija-luonteeni heräsi eloon ja mietti skenaarioita auki. Vaihdoin vaatteet, poistin meikit ja täytin vesipulloni – olin valmis sen hetkiseen suureen koitokseen. En voinut jättää menemättä, enkä halunnutkaan. Oli vain hypättävä ja unohdettava kaikki muu. Sen nuo tanssitunnit tekivätkin; veivät mennessään ja puskivat mielestä kaiken muun. Mun oli keskityttävä jokaiseen pieneenkin liikkeeseen 130 %. Mokasin lukemattomia kertoja, nauroin itselleni mutta koin onnistumisia, ilon hetkiä ja nautintoa. Päällimmäisenä tunteena oli keveys, raukeus ja onnellisuus.

reggaeton, Tanssikoulu KMDance, tanssikoulu Espoo, tanssikoulu Helsinki, paras tanssikoulu, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, uskallanko tanssia, lattaritanssit, lajikokeilu, uskalla, kuinka ylittää itsensä, epävarmuus, oivalluksia

Dance first, think laterSanonnalla on tärkeä tarkoituksensa. Anna mennä, kadota itsesi tanssin maailmaan. KMDance tarjoaa laajasti muutakin kuin reggaetonta, mutta mä taidan jatkaa aluksi tämän lajin parissa. Jos vaikka saisin popattua yläkroppaa enkä vain huidottua käsillä – if you know what I mean. ;)

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

*Postaus toteutettu yhteistyössä KMDancen kanssa.

Janina Michaela Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa. Ei muuta kuin seuraamaan. ;)

Avainsanat: , , , , , , ,

Tougher than a viking

Sydän pamppailee. Et pysy paikoillasi. Kädet hikoavat. Suu kääntyy hymyyn. Odotat niitä vapauttavia paikoillenne-valmiit-nyt sanoja. Ne kuullessasi sinkoat matkaan. Ensimmäisen esteen kohdalla adrenaliini syöksyy läpi kehosi ja unohdat kaiken muun. Neljännen esteen jälkeen mihin sä oot taas ryhtynyt -ajatus välähtää mielessä. Se saa sut hymyilemään ja toimimaan ripeämmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun pari viikkoa sitten avasin sähköpostini ja luin Tough Vikingin kutsun treenaamaan Santahaminan sotilasesteradalle hypähdin innostuksesta. Kertoessani rauhanturvaaja-veljelleni sain sympaattisen katseen lisäksi ”get ready to die” -kannustuspuheen. Innostuksen jälkeen alkoikin mietintä, mitä jos nolaan itseni? Mitä jos en pystykään ylittämään esteitä? Mitä jos en pysty ylittämään pientä korkean paikan pelkoani ja hypätä esteiltä alas? 

Mutta mitä sitten? Kuin sattuman kaupalla olin juuri viikkoa ennen aloittanut lukemaan uutta kirjaa pelottomasta elämästä. Tässä taisi olla ensimmäinen koetus. Sen ajatuksen turvin ilmottauduin nopeasti mukaan, etten pystyisi perääntymään. Onneksi menin, onneksi haastoin itseni, onneksi ylitin nolautumispelkoni.

Rata itsessään on noin 500 metriä pitkä sisältäen 20 estettä. Ensikatsomalla rata ei näytä pahalta, eikä vielä edes tunnukkaan kun esteet käydään yksi kerrallaan läpi tekniikkavinkkien kanssa. Vasta kun seisot START-linjalla saatat havahtua todellisuuteen ja radan haastavuuteen – etkä välttämättä silloinkaan. Viimeistään radan puolivälissä, omasta mielestäni haastavimman esteen kohdalla, hymy hyytyy. Irish table, tuo kahden metrin korkeudessa istuva lankku vei itsestäni voiton enkä sitä ensimmäisissä treeneissä päässyt yksinäni yli. Otti päähän ja ketutti, joten olin erittäin motivoitunut kun sain mahdollisuuden revengeen. Kyllä, kesytin sen lankun!

WP_20150714_19_20_54_ProWP_20150714_19_21_07_Pro

WP_20150714_18_58_07_Pro

Viimeisen esteen yli kevyesti hypättyäsi sprinttaat loppuun, kirit viimeisetkin sekunnit kellosta pois. FINISH-linjalla sydän hakkaa ennenkuulumatonta tahtia, keuhkoihin sattuu mutta mielihyvä valtaa olon. Keuhkojen pihinän lomasta tsemppaat parisi maaliin, jossa me tehtiin se –halaus odottaa. Sinä hetkenä tuntee elävänsä. Se sytyttää. Se koukuttaa. Sen fiiliksen haluaa tuntea uudestaan. Ja siksi olenkin lähdössä uhmaamaan omaa kestävyyttäni syyskuun kisaan!

20150714_201827

Duo Rämäpäät.

20150714_202348

Löytyykö teiltä vinkkejä itse kisaan? Kuinka selvitä 12 kilometristä ja matkan aikana odottavista esteistä? 

xxo,
Janina

PS. Ensimmäisten treenien aikani oli n 6:20-6:30. Arvuutteluille jäi sillä ajanottajan puhelimesta loppui akku loppusuoralla. Toisissa treeneissä pamautin itsellenikin suurena yllätyksenä 5:11. POW !

Avainsanat: , , , , , ,
%d bloggers like this: