Avainsana-arkisto: jaksaminen

PIILOTTELEVA TYÖUUPUMUS

Tiedättekö, mä olen elänyt niin hirveässä stressikierteessä että olisin toivonut ettei se olisi totta. Olen alku keväästä asti ollut alati vähenevässä määrin oma itseni. Ensin katosi pilke silmäkulmasta, sitten pienet hauskat läpät alkoivat ärsyttää ja saatoin ärähtää aivan turhasta tai jo totutusta tavasta – kuten makuuhuoneen lattialla lepäävistä miehen boksereista, jotka eivät koskaan tunnu löytävän pyykkikoriin. Minusta kuoriutui mäkättävä ämmä. Vihasin sitä, mutta en osannut lopettaa. Tai en jaksanut. Väsymys, stressi, uupumus ja vitutus oli saatava purettua – kuka muukaan sitä ottaisi vastaan kun mieheni ja äitini. Anteeksi olen pyytänyt useita kertoja. He ovat nähneet lävitseni, tunnistaneet puhelimenkin välityksellä äänestä, että kaikki ei ole kohdalla. Meidän Janni ei ole tässä.

Kaikki varmasti alkoi jo vuosia sitten, kun kisaunelma nosti päätään. Silloin ei stressannut, mutta meininki oli kovaa. Mitä lähemmäksi kisat tulivat sitä pienemmäksi kuja edessäni kapeni. Keskittyminen oli vain ja ainoastaan lavalle nousemisessa. Silloin toki tein itsekkäitä päätöksiä ja olin välillä herkillä, mutta tuolloin väsymys ja stressi eivät näkyneet ulospäin samalla tavalla. Kisojen jälkeen alkoi palautuminen, niin fyysinen kuin henkinenkin, joka ei sitten mennytkään ohi muutamassa kuukaudessa. Kehoni sekä pääni olivat sekaisin eikä ”paluuta vanhaan” enää ollut.

Kisat menivät, työnteko jatkui kovalla sykkeellä. Täyspäiväinen opiskelu siinä sivussa. Päivät venyivät 16 tuntisiksi ja loput karsittiin unesta. Kierre, joka alkoi aikaisemmin on hiljalleen imenyt mua syvyyksiinsä. Viimeisen lukukauden aikana painoin myös täyspäiväisenä töitä, viimeisiä kursseja sekä opparia. Se oli rankkaa. Tunsin sen itsekin. Sen jälkeen piti rauhoittua, koska olisi vain täyspäinen työ. No, työviikot taipuivat reippaasti päälle 40 työtuntiin – pahimmillaan jopa 50:een. Tämän lisäksi treenasin, liikaakin ja samalla vähensin ruokamääriä, koska kroppa vain suureni ja olo tukaloitui. 

Treeni oli kuitenkin tälläkin kertaa se minun hetkeni, minun 60 minuuttinen jolloin aivot ottivat lepoa. Keskity ja tee, ei tarvinnut miettiä muuta. Palautuminen kärsi, unet kärsivät. Yritin tasoittaa menoa; aikaisin nukkumaan, mutta en pystynyt rauhoittumaan. Vaikka aikataulullisesti olisin voinut nukkua 8 tuntia, nukuin pienissä sykleissä ehkä kolme tai neljä. Ei muuten piristänyt. Silti oli väännettävä. Työpaikalla tein töitä kahdessa tiimissä, toisessa minulle sanottiin että en sitoudu riittävästi. 50 TUNTIA VIIKOSSA ENKÄ SITOUDU?

En ole enää saman työnantajan palveluksessa. Irtisanouduin oikeastaan jo huhtikuussa kun tuon kommentin kuulin. En yksinään sen kommentin takia, mutta tämä ei ollut itselleni terveellinen paikka olla. Alle puolessa vuodessa se oli heikentänyt huomattavasti henkistä ja fyysistä hyvinvointiani. Eikä nyt kyse ole siitä, etten tiennyt kuinka paljon töitä tapahtumat vaativat tai ettenkö soveltuisi tapahtuma-alalle. Kyse oli monesta muusta asiasta.

Vaikka sain tasoitettua työtunteja normaalin täyspäiväisen tunteihin, olin rikki. Makasin kotona sohvalla, enkä oikeastaan ollut tässä maailmassa. Tuijotin sarjoja, joista en muista mitään. En jaksanut olla yhteydessä ystäviini ja päässäni se alkoi muodostua ajatukseksi; en ole hyvä ystävä ja koska kukaan ei ole minuun yhteydessä, olen korvattavissa. Tunsin itseni typeräksi, noloksi. Näistäkin ajatuksista kerron lisää. Sillä tuollaiset ajatukset muuttavat käytöstä, ainakin itselläni. Pelko ystävien menetyksestä saa käyttäytymään omistavasti. Ei uskalla tutustuttaa ystäviään toisilleen, koska pelkää että heistä tulee parempia ystäviä kuin sinusta ja heistä. Sitten he unohtavat sinut. Näin minä sen ajattelin.

Tällä hetkellä olen parempaan päin. Kevään palautumisongelmat koituivat rasitusvammoiksi, joiden takia olin sivussa tärkeistä TFW-treeneistä 1,5 kuukautta. Helkkarin pitkä aika. Tänä aikana sain onneksi käytyä hakemassa hieman hikeä meidän Tough Viking -treeneistä. Ne nousivat itselleni suureen merkitykseen, oli merkittävää nähdä positiivisia Oonaa ja Nikoa joka torstai. Rasitusvamma nilkassa oli myöskin pienoisena hidasteena. Se on suurimmaksi osaksi parantunut, mutta yritän edelleen pitää pään kylmänä ja kuunnella sitä treeneissä ja muutenkin liikkuessa.

Mieheni on muutamien menneiden viikkojen aikana useasti todennut, että on ihanaa, että alan taas olemaan oma itseni. Tanssin kotona musiikilla ja ilman, annan miehelleni läheisyyttä enkä vetäydy omaan sohvan nurkkaan, viestitän ystävien kanssa ja vastaan heille samanpäivän aikana! Hyvä kun keväällä vastasin saman viikon aikana. Hymy ja silmäkulman pilke ovat myös palanneet kasvoilleni ja sillä on suora vaikutus fyysiseen olooni. Kroppa tuntuu kevyemmältä, ruoka maistuu ja sitä saa syödä ilman että kroppa turpoaa farkuista ulos. Olen taas nousemassa burnoutin partaalta. Kroppa ei paina tonnia, henkeä ei ahdista, päätä ei särje. On hyvä ja jaksava olla. Se vaikuttaa myös työpanokseeni ja -tuloksiin.

Uupumus tulee hiipien ja räsähtää lopussa niskaan täydellä lastilla. Loppuvuoden suunnitelmani oli tehdä 10-15 tuntisia työviikkoja, mutta uuden työnantajani tilanteen muuttuessa hyppäsinkin täysillä kiitävään junaan täysille viikkotunneille. Päätös pelotti, sillä en ollut lähellekkään palautunut enkä ole täysin vieläkään.

Olen kuitenkin ollut tyytyväinen päätökseeni, sillä vaikka työtahtimme on kova, on työnantajani pitänyt huolen jaksamisestani. Pitkittyneinä päivinä hoputetaan lähtemään kotiin, palaverin venyessä varmistetaan ”kerkeäthän treeneihin?” Työpanostani arvostetaan, siitä kiitetään ja sitten panostan lisää. Jaksaminen ei ole itselleni itsestäänselvää, sillä edelleen on päiviä jolloin perun menot ja makaan sohvalla.

Oman pään ajatusmaailma on ankara. Olenko itse syyllinen tilanteeseeni? Kuvittelenko vain työuupumuksen? Olenko heikko ja naurettava? Voinko sanoa näin julkisesti? Leimaanko työnantajani? Samalla mietin, miksi työuupumuksesta ei puhuta enempää. Miksi se on tabu, joka tulisi lakaista työpöydän alle?

xxo,

Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Avainsanat: , , , , , , , , ,

JAKSA PAREMMIN ARJESSA

Kuinka jaksaa paremmin arjessa? Mitä pieniä muutoksia voisimme tehdä, jotta nauttisimme kallisarvoisesta vapaa-ajasta täysin? Jotta pystyisimme tehokkaammin tekemään työmme? Tsekkaa minun vinkkini, jotka eivät maksa mitään.

hyvinvointi, lifestyle, bloggaaja, hyvinvointi, treenaaminen, Janina Michaela, TFW Konala, arki, lopeta torkuttaminen, kuinka nukkua paremmin, vireystaso, valokuvaus, photoshoot

KEHU MUITA
Ai että! Kuinka leveään hymyyn oma suusi kääntyy kun joku kehuu sinua? Oli kyseessä sitten pukemasi vaatekappale, naurusi, asenteesi, kynsilakkasi, ____ (lisää omasi). Aika hitokseen leveään! Tiedät siis miltä se tuntuu, joten miksi et jakaisi sitä jokaiselle jolle voit? Se voi olla kasvotusten tai esimerkiksi Instagramissa. Siellä on helppoa heittää tuntemattomillekin kommenttia. Heidän reaktioistaan saa hurjasti virtaa ja elämän iloa. Ketä sinä kehuit viimeksi?

TREENAA INSPIROIVASSA YMPÄRISTÖSSÄ
Ympäriltämme saadut viestit vaikuttavat olemukseemme vahvasti. Antaako treeniympäristösi sinulle puhtia vai lannistaako se sinua? Saatko kanssatreenaajistasi inspiraatiota vai muistuttavatko heikkouksistasi? Kokeile rohkeasti eri treenipaikkoja sekä -muotoja, sillä elämän muuttuessa myös tarpeet ja halut muuttuvat. Jos etsit uutta paikkaa ja uutta inspiraatiota, tule kanssani TFW Konalaan kokeilemaan täysin ilmaiseksi!

hyvinvointi, lifestyle, bloggaaja, hyvinvointi, treenaaminen, Janina Michaela, TFW Konala, arki, lopeta torkuttaminen, kuinka nukkua paremmin, vireystaso, valokuvaus, photoshoot

 

LOPETA TORKUTUS
Kello soi 7.30, olisi aika nousta. Silmät ei aukea, käsi tarraa puhelimeen ja varmoin ottein painan torkkua. Tiedän millin tarkkuudella missä nuo kellon vieressä olevat zzz -kirjaimet sijaitsevat. Vielä viisi minuuttia mietin. Ja sitten toistan kuvion. Onko mulla sielunsisaria? Torkuttaminen sekoittaa kehosi kellon. On parempi herätä sillä sekunnilla kun herätyksesi soi ja startata päivä kerta heitolla. Se mitä teet aamulla, vaikuttaa koko päiväsi energiatasoon sekä nukkumaanmenoon. Tämä kohta on minulla itselläni treenauksessa!

hyvinvointi, lifestyle, bloggaaja, hyvinvointi, treenaaminen, Janina Michaela, TFW Konala, arki, lopeta torkuttaminen, kuinka nukkua paremmin, vireystaso, valokuvaus, photoshootKuvat & muokkaus: Katarina

MITÄ IKINÄ TEETKIN, TEE SE SELKÄ SUORASSA
Miten kuvailisit hyvinvoivaa ihmistä? Suu on hymyssä, iho voi hyvin ja hän seisoo suorassa. Lysyssä seisominen ja istuminen antavat kehollesi negatiivisia viestejä. Ne viestivät väsymyksestä, pettymyksestä, laiskuudesta ja epävarmuudesta. Ensi kerralla kun työsähköpostit tuntuvat puuduttavilta tai istut väsyneenä koneesi ääressä, mieti missä asennossa olet. Tiedän kokemuksesta, kuinka aamu alkaa hyvässä ryhdissä, mutta päivän mittaan asento alkaa lysähtää. Ryhdin suoristaminen luo heti itsevarmemman ja jaksavemman fiiliksen itsellesi.

Mitä keinoja sulla on parempaan jaksamiseen? 

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Lisää fiiliksiä, kuvia ja inspiraatiota Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa.

Avainsanat: , , , , , , , , ,

MUUTAMA SANA JAKSAMISESTA

Ah, huomasitteko tekin kuinka viikonloppuna säteillyt aurinko kuiski kevään tuloa?

Vaikka päivät ovatkin pitenemässä, mä olen nukkunut yllättävän huonosti. Loman aikana Ecuadorissa nukuin kuin pieni lapsi; silmät ummistaessa olin jo unten mailla. Kotiin palatessani kärsin aikaerosta, siitä lännestä itään matkustavan jetlagista (se ei jostain syystä ole koskaan vaikuttanut minuun länteenpäin lentäessä).

Ensimmäisen kotona olleen viikon otin rauhassa, koitin pysyä jossain rytmissä, mutta nukuin kun nukutti. Valvoin helposti yhteen tai kahteen – yritin hakea rytmiä aamukuuden herätyksillä. Töihin paluu ei ollut ”ah, ensimmäisen päivän voi ottaa iisimmin ja yrittää päästä kärryille” vaan lähempänä ”nyt ei kerkee lounaalle”.

Janina Michaela, bloggaaja, reishi, kuinka jaksaa paremmin, pirteämmäksi, jaksamisvinkki, mistä energiaa, syysmasennus, väsyttää, kuinka nukkua paremmin, koti, hyvinvointi

Hoidettavien asioiden post-it -pino kasautui ja näin hyrähtivät stressihormonit nollasta sataan. Ei muuten uni tullut kun aivot kävivät hienoisilla ylikierroksilla. En osannut (enkä osaa vieläkään) jättää töitä töihin vaan illat pitkät mietin, että olinhan muistanut tilata nämä, infota kahdeksaa ihmistä 12 eri asiasta ja vastata asiakkaille. Olin mä, mutta aivot eivät rekisteröineet enää tehtyjä asioita.

Sitten sen muistin. R A K K A A N  R E I S H I N ! Tai ehkä korvaamaton kuvailisi sitä paremmin. Ah, tuo pika-apurini. Tuona iltana nukahdin hieman kivuttomammin ja nukuin hieman syvemmin. Reishi on mulle uusi tuttavuus viime syksyltä kun elin ja kuljin täydessä sumussa. Nakkasin iltateeheni säännöllisesti teelusikallisen reishiä ja huomasin sen vaikutukset itsessäni.

Janina Michaela, bloggaaja, reishi, kuinka jaksaa paremmin, pirteämmäksi, jaksamisvinkki, mistä energiaa, syysmasennus, väsyttää, kuinka nukkua paremmin, koti, hyvinvointi

Rentouduin iltaisin herkemmin. Pystyin laittamaan työ- sekä opinnäytetyöajatuksille korkin päälle ja keskittyä olemiseen. Sain ladattua akkuja optimaalisemmin ja jaksamiseni nousi uudelle tasolle – ajatus kulki kirkkaammin ja näin opinnäytetyökin valmistui ennätysajassa. Uni oli syvempää ja minä enemmän oma itseni. Stressin sietokyky parani eikä elämä tuntunut yhtä rankalta. Hyvin nukutut yöt tekee ihmeitä koko elämälle. 

Reishi oli myös helppo valintani kun Aino pyysi mua mukaan Foodinin joulukalenteriin. Videon fiiliksistäni löydätte täältä, suosittelen tsekkaamaan ja kokeilemaan rohkeasti tätä monelle tuntematonta virkeyden palauttajaa. Vaikka päivät pitenevät, pidän tämän tiiviisti käytössä itselläni. Mä lähden tästä illallisen kautta tilaamaan varastot täyteen. :)

Janina Michaela, bloggaaja, reishi, kuinka jaksaa paremmin, pirteämmäksi, jaksamisvinkki, mistä energiaa, syysmasennus, väsyttää, kuinka nukkua paremmin

 

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: , , , , , , ,
%d bloggers like this: