Tiedättekö sen salin, sen mörköjen luolan Ruoholahdesta? Paikka, jonne kaikki karjuvat ”steroidihirmut” kokoontuvat. Siellä kolistellaan ja käytetään maksimi 71 kilon käsipainoja. Sinne ei moni ulkopuolinen uskalla yksin. Noin niinkuin vähän kärjistetysti.
Kävelin tänään päättäväisesti kohti Ruoholahden kauppakeskusta. Mayor’sin sisääntulo oli muuttunut, löytäisinköhän sinne ollenkaan? Olimme sopineet ihanan valmentajani, Satu Kalmin, kanssa ensimmäiset yhteistreenit. Tähän asti olen treenannut huippu PT:n kanssa Sadun tekemillä ohjelmilla. Minua jännitti niin Mayor’sille meno kuin tuleva treenikin. Olin piirtänyt päähäni mielikuvan salista. Siellä käy vain tositreenaajat. Juuri ne yllämainitut korstot.
Hyvänä bloggaajana keskityin tänään treeniin ja jätin puhelimen koppiin. Ei kuvia treenistä, kehityksestä eikä salista.
Sisääntulon löytäminen olikin helppoa, jokaisella seinällä tuntui olevan kyltti osoittaen minut oikeaan suuntaan. Vastaanotossa seisoi selvästi treenannut mies, joka ystävällisesti päästi minut sisään ilmaiseksi – tutustumiskäynnille. Olihan viimeisestä (ja ainoasta) vierailustani kulunut päälle vuosi, jonka aikana sali on kerennyt paljon muuttumaan – mielestäni mainioon suuntaan!
Olin ajoissa paikalla, jotta kerkeäisin lämmittelemään omalla enkä valmentajalle varatulla treeniajalla. Näin saan ajasta kaiken irti. Pukuhuoneeseen haahuillessani vastaan tuli niin Katarina Tunturi kuin Sami Sundvik. Sisäänkäynniltä avautui pitkä käytävä, jonka varrelta löytyivät mm. aerobiset laitteet, putkirullat ja crossfit tyyppinen alue. Alakerrasta löytyy suurin osa laitteista sekä vapaat painot.
Tämän päivän treenin teimme alakerrassa, josta ei löytynytkään vain kamalia korstoja vaan aivan tavallisia treeni-Pirkkoja ja -Penttejä. Murinaa, kolinaa, ärähdyksiä, loppuun asti vietyjä settejä. Ei haitannut, että kuulokkeet oli pukkarissa. Rock pauhaa taustalla, sali on täynnä erilaisten tavoitteiden metsästäjiä. Jos kuntosaleille olisi oma tunnelmansa, niin tällainen se olisi. Laitteet eivät ole uusimpia muotihömpötyksiä vaan peruslaitteita. Näiden lisäksi löytyy esimerkiksi vipunostot sivulle -laite, jonka toivoisin myös omalle salilleni. Eikä se ole ainoa laite, jonka sieltä mukaani ottaisin.
Mayor’sin tunnelma yksissään saa lihakset pumppiin! (kuva Googlesta)
Treeni meni nappiin. Satu hymyili, oli tyytyväinen. Tekniikoita hiottiin; miksei ne perkeleen kyynärpäät pysy ylhäällä olkapäitä treenatessa? Takaolkapäitä vääntäessä ne tuppasivat tippumaan alati, mutta Sadun sanottua ”jos ne vielä tippuu teet 100 yleisliikettä” – jännä, miten painoin loppuun asti ilman kyynärpääpoliisin huomautuksia.
Mayor’sin mörkökupla puhkesi. Tulen tulevaisuudessa treenaamaan siellä useamminkin. Ehkä pääsisin vihdoin tutustumaan paljon puhuttuun hack-kyykkyyn, joka loistaa suurimmalla osalla saleista poissaolollaan.
Oletteko te käyneet Mayor’silla? Mitä mieltä te olette paikasta?
xxo,
Janina
Tämä ei ole yhteistyöpostaus.
JANINA MICHAELA 