Avainsana-arkisto: oivalluksia

4 X IKUISESTI

Niin paljon uutta. Niin paljon naurua, kehittymistä, haasteita ja niiden voittamista. Mitä kaikkea TFW Warrior Challenge* onkaan tuonut elämääni. Mitä kaikkea se onkaan mulle opettanut.

TFW Konala, TFW Warrior Challenge, Katarina Kirvesmäki, valokuvaus, sporttimalli, Janina Michaela, bloggaaja, hyvinvointi, treenaaminen, Helsingin paras sali, oppiminen, yhteishenki, kokemuksia

Warrior Challenge on tuonut rytmiä elämääni. Sellaista rentoa, mutta todella kaivattua. Toisaalta luulin, että työpäivien jälkeiset treenit eivät sopisi minulle – väärässä olin. Kuten niin monessakin asiassa. Olen oivaltanut, että se mikä on pätenyt ennen ei aina päde vuosien kuluessa. Meidän pitäisi muistaa pitää mieli avoinna ja ajatella olevamme ikuisesti oppilaita. 

TFW Konala, TFW Warrior Challenge, Katarina Kirvesmäki, valokuvaus, sporttimalli, Janina Michaela, bloggaaja, hyvinvointi, treenaaminen, Helsingin paras sali, oppiminen, yhteishenki, kokemuksia

Vaikka olen treenannut salilla lukuisia vuosia, opin jokaisissa treeneissä uutta. Tekniikoita, uusia liikkeitä, omista voimistani, kyvyistäni ja itseeni uskomisesta. Olen oppinut purkamaan paremmin tunteitani treeniin ja kanavoimaan ne energiaksi. Voin rehellisesti sanoa, että kotona on rätissyt huomattavasti vähemmän vaikka negatiivista stressiä on ollut kuormakaupalla.

TFW Konala, TFW Warrior Challenge, Katarina Kirvesmäki, valokuvaus, sporttimalli, Janina Michaela, bloggaaja, hyvinvointi, treenaaminen, Helsingin paras sali, oppiminen, yhteishenki, kokemuksia

Challenge on tuonut ympärilleni täysin uusia ihmisiä. Ihmisiä, joiden kanssa voi hyvin räjähtää nauramaan kesken treenin. Heittää yläfemmoja ja olla täysin hulivili itsensä. Olen niin kovin iloinen ja kiitollinen pienestä, tiiviistä ryhmästämme. Kaiken tämän lisäksi olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, että neljä treeniä viikossa on bueno määrä ja kolmekin on riittävästi.

Treenien määrä ja varsinkin niiden intensiteetti on tärkeää suhteuttaa oman sen hetkisen jaksamisensa mukaan. On täysin ok tulla voimatreeneihin ja myöntää, että tänään ei lähde täysillä. Jos keskittyminen on muualla on turhaa, mutta myös vaarallista, latoa tankoon tiukkoja kiloja. Treeni voi olla tehokas kevyemminkin tehtynä ja se voi jopa olla tehokkaampi sinulle juuri silloin kun uskallat tehdä hieman eri tavalla kuin muut.

4 X IKUISESTI:
Voit aina oppia jotain uutta, silloinkin kun luulet tietäväsi kaiken.
Luota ja usko itseesi.
Neljä tunnin treeniä viikossa riittää.
Kuuntele kehoasi ja myönnä heikkoutesi.

TFW Konala, TFW Warrior Challenge, Katarina Kirvesmäki, valokuvaus, sporttimalli, Janina Michaela, bloggaaja, hyvinvointi, treenaaminen, Helsingin paras sali, oppiminen, yhteishenki, kokemuksiaKuvat & muokkaus: Katarina

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

*Postaus toteutettu yhteistyössä TFW Konalan kanssa.

Menoani voitte seurata myös Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa.

Avainsanat: , , , , , , , ,

OIVALLUS, JOKA JOKAISEN MEISTÄ TULISI TAJUTA NOPEAMMIN

Olen ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin. Kroppa jarruttaa kun itse vain painan kaasua. Kroppa sanoo STOP, aika pysähtyä. 

Kulunut syksy on ollut kiireinen, on mennyt niin sanotusti aika kovaa. Mut eihän elämän kuulu olla helppoakirjoitin itsekin. Eikä se sitä olekaan ollut. En ole koko syksyn aikana saanut oikein mistään rytmistä kiinni. Olen treenannut silloin tällöin, syönyt vähän silloin tällöin, nukkunut silloin tällöin ja vähemmän. Olen priorisoinut opinnot ykköseksi, sillä olen päättänyt valmistua joulukuussa, joten sehän tapahtuu. Vaikka sitten päällä seisten tai minun tapauksessani sohvalla kipeänä maaten.

Pää ja sydän sanoivat: mene treenaamaan, se tekee hyvää! Niin se piru vie tekikin. Kaksi päivää putkeen. Toisen päivän iltana olin iloinen sillä olin saanut heräteltyä kroppaani eloon. Kolmantena päivänä tunsin kuinka harmaa sumu levisi kehossani. Tiedostin tulevan, mutta eihän mulla olisi aikaa nyt sairastua. Ei, ei ja vielä kerran ei. Vaikka kuinka halusin pysyä terveenä, jatkaa puurtamista ja saada hommia valmiiksi, kroppa sanoi seis. Neljä päivää peiton alla. Silmät turvonneina ja vetisinä, nenä niin niistettynä että sattui ja kurkku niin kipeänä että tuurilla sain juotua kylmää smoothieta.

Janina Michaela, bloggaaja, Ahnhem, sairastuminen, flunssa, kirjasuositus, oivallus, vinkkiIso suositus! Molemmat Ahnhem:n kirjat on koukuttavia.

En tiedä mikä siinä on, ettei monienkaan kantapään kautta käytyjen kokemusten jälkeen, osaa vain pysähtyä. Elämän rankkuus ei korreloidu fyysisen työn tai taakan kanssa, sillä henkinen väsymys heijastuu loppu kädessä fyysiseksi väsymykseksi. Niin kävi taas. Voitteko kuvitella, että olin taas siinä pisteessä että tekisi mieli vain itkeä? Ja niinhän mä teinkin. Vuodatin kyyneleitä, koska tuntui, että taakka ei kevene.

Nyt olen kaksi viikkoa levännyt. Olen miettinyt salia ja hikisiä treenejä, mutta ne saavat edelleen odottaa, sillä nämä opinnot vievät nyt vielä tämän viikon. Tuntuu, että olen löysä kuin tyhjentynyt ilmapallo, mutta kahden presiksen ja yhden esseen jälkeen voin heittää kouluhanskat roskiin ja antaa aikaa omalle hyvinvoinnilleni.

Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan oivaltakaa ajoissa.

xxo,
Janina

KOMMENTOI

PS. Olen pahoillani kuvien puutteesta. Niitä on tulossa! Bare with me, please. <3

Avainsanat: , , , , , , ,

Slow motion is better than no motion

Siihen mä uskon. Siten mä yritän myös miettiä omaa projektiani. En voi saada kaikkea heti nyt vaikka kuinka haluaisinkin. Olen aina ollut sellainen luonteeltani. Niin laihdutuksen kuin tavaroidenkin parissa.

Kuten moni muukin, nuorena ja tiedottomana aloin haluamaan pienempää vyötäröä, thigh capia ja ”parempaa” ulkonäköä. Halusin tulokset niin nopeasti kuin mahdollista, joka ajoi minut nurkkaan – syömään näkkileipää ohuilla kurkkuviipaleilla. Tuloksia tuli muutamissa päivissä – JEE. Arvaatteko mitä silloin tapahtui? Näkkäri jäi ja tulokset sen mukana – kuinka kliseistä? Saman kuvion kymmeniä kertoja toistaneena tiedän sen tuottavan vain lisästressiä. Ei haluni kaiken heti saamiseen ole vuosien varrella mihinkään kadonnut. Suuri muutos on kuitenkin tapahtunut asenteessani. Tiedostan hitaamman vauhdin olevan minulle parempi vauhti. Nopeampi tahti ei veisi itseäni loppupeleissä yhtään eteenpäin. Kaksi kiloa pois = kaksi kiloa takaisin. Se ralli on so last season.

IMG_3459Viime lauantaina havahduin kroppani muutoksiin valmentajani toimesta. Kuntotsekissä hymyiltiin ja naurettiin. Olin ennen tsekkiä rauhallisena, luotin saavani hyvää palautetta. Ja sitähän tuli. Kroppa on kiinteytynyt neljässä viikossa yllättävän paljon, niinkin paljon että sen näkee paljaalla silmällä. En ollut itse huomannut muutosta yhtä radikaalisti, mutta Samulin näyttäessä neljän viikon takaisia kuntokuvia en voinut kuin hymyillä. Hih. Saattaisinko kerrankin uskaltaa myöntää olevani tyytyväinen. Näyttää kuvia kaikille! 

Samanlainen momentti tapahtui tänään vierailullani tiimikaverini salilla, Hyvinkään Villatehtaan FIT24:lla. Olimme sopineet yhteisposeerauksista, sillä faktahan on että lavalla tulemme olemaan ihmisten edessä eikä turvallisten kotiseinien sisällä. Pienin askelin laajentamaan yleisöä. Heh. Puolentoista tunnin jälkeen olimme hiestä märkiä ja onnellisia. Olemme molemmat kehittyneet poseeraustemme kanssa huimasti. Instagramissa (@msbottom) minua seuraavat näkivät jo alla olevan kuvan. Oikealla kokeilen anatomista asentoa ensimmäistä kertaa. Kuvien välissä on päälle vuosi, mutta paljon on tapahtunut niin fysiikassa kuin poseerauksessakin.

IMG_6452

Eteenpäin mennään. Noin kolme kuukautta ennen dieetin alkua. Paljon tehtävää, melkoisen paljon aikaa. Välillä edetään tanssimaisesti kaksi askelta eteen & yksi taakse. Välillä eteneminen tapahtuu pituusloikan tapaan. Tärkeintä on matkalla opitut asiat. Kuten se, että pysyvä muutos ei tapahdu viikossa eikä edes kuukaudessa – se vaatii aikaa. Se vaatii haparoivia vauvanaskelia. Niistä mäkin olen oppinut pikkuhiljaa tykkäämään. Koska? Slow motion is better than no motion. 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , ,
%d bloggers like this: