Avainsana-arkisto: omatunto

YHTEISTYÖHUIJARI

Silläkin uhalla, että saan koko bloggaajayhteisön vihan ylleni. Mun on pakko kirjoittaa ja tökkäistä nukkuvaa mörköä, koska tää asia vaivaa mua ja tiedän etten ole ainoa.

Janina Pohja, Janina Michaela, bloggaaja, yhteistyöt, ammatti, paljonko bloggaaja tienaa, mielipidekirjoitus

Bloggaajien tulot ja yhteistyöt pyörivät kuumina puheenaiheina aalloittain. Miten bloggaaja voi tienata noin paljon? Eihän ne tee mitään? Kirjoittaa ja kuvaa vain, käy kahviloissa brunsseilla ja katselee jalkoihinsa somessa? Mielestäni jokainen bloggaaja, joka tienaa, on euronsa ansainnut. Bloggaus on monelle harrastus, mutta myös ammatti – oikea ammatti, elättäväthän he itsensä sillä.

Bloggaajat saavuttavat yhä enemmän lukijoita. Yksi Suomen suosituimmista bloggaajista saavuttaa enemmän lukijoita kuin hänen kotipaikkakuntansa sanomalehti. Lehteä luultavasti toimittaa useampi henkilö, blogia vain yksi – miksi hän ei ansaitsisi tienata? Se, ettei se vastaa vanhoillista kuvaa fyysisestä, raatavasta, työnteosta, ei tarkoita etteikö se olisi työtä. PR-päivät, itsensä esillä pitäminen, kokoaikainen ajan hermolla olo jne ovat omalla tavallaan stressaavia. Miten pidän itseni mielenkiintoisena? Mitä lukijat haluavat lukea? Mistä saisin entistä makeampia kuvia? 

Sitten tulee se tarinoiden kuuluisa mutta. 

Mutta, vaikka kuinka olisin bloggaajien puolella, minua on vaivannut yhteistöiden tekeminen. On mielestäni noloa ja lukijoita tyhmänä pitävää mainostaa blogissa tuotteita, jotka sotivat täysin bloggaajan arvoja vastaan. Tai ainakin niitä, mitä hän blogissaan korostaa. Kumartaessasi toiseen suuntaan, pyllistät toiseen. On helpompaa tehdä asioita selkä suorana.

Janina Pohja, Janina Michaela, bloggaaja, yhteistyöt, ammatti, paljonko bloggaaja tienaa, mielipidekirjoitus

Kuvitellaan tilanne, jossa minä toimisin luomutuotteen edustajana. Ottaisin yhteyttä bloggaajaan, joka soveltuu meidän tuotteemme arvoihin. Hän puhuu luomutuotteiden puolesta ja suosii luomuvaihtoehtoja aina kun mahdollista. Lähetän hänelle tuotteita, sovimme postauksista, maksan niistä ja ehkä puhumme yhteistyön jatkosta. Vaikka tuo yhteistyö jäisikin yhteen postaukseen, pidän bloggaajan mielessäni – tiedän kenelle tarjoan yhteistyötä uudemmankin kerran.

Kuukaudet vierivät eteenpäin, bloggaaja mainostaa muitakin luomutuotteita ja korostaa tärkeitä arvoja. Sitten, yhtenä päivänä, silmiini osuu saman bloggaajan postaus, jossa hän hehkuttaa täysin keinotekoista tuotetta. Oli kyse sitten elintarvekkeesta, hygieniatuotteesta tai vaikka meikistä – bloggaaja on juuri pettänyt lukijansa, omat arvonsa ja samalla lopettanut minun kiinnostukseni.

Janina Pohja, Janina Michaela, bloggaaja, yhteistyöt, ammatti, paljonko bloggaaja tienaa, mielipidekirjoitus

Toisaalta, vaikka brändien aitous ja rehellisyys korostuvat ja kasvattavat merkitystään, on hankala tietää mitä nykyajan firmojen pään sisässä liikkuu. En tiedä, kiinnostaako heitä mitä kukakin bloggaaja mainostaa vai haluatko he vain näkyvyyttä näkyvyyden takia – mutta lukijoita se ainakin kiinnostaa ja niin pitäisi bloggaajaakin.

Pystyttekö jokainen rehellisesti seisomaan suosittelemiesi tuotteiden takana? Onko omatuntosi puhdas vai kenties hieman vihreä? 

Vaikka olen pieni bloggaaja isossa meressä, saan itsekin yhteistyöehdotuksia. Olen ehkä välillä liiankin nirso, mutta en halua mainostaa blogissani tuotetta, jota en missään nimessä itse ostaisi. Mä arvostan kollegoitani ja haluan jokaiselle heistä mahdollisimman hyvää. En kuitenkaan pysty toisena bloggaajana enkä varsinkaan lukijana ymmärtämään, miten jollakin on pokkaa. Ymmärrän, että raha motivoi, mutta silti.

Janina Pohja, Janina Michaela, bloggaaja, yhteistyöt, ammatti, paljonko bloggaaja tienaa, mielipidekirjoitusKuvat: Katarina

Mitä mieltä te olette? KOMMENTOI TÄSTÄ

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , ,

Rakastunut itseeni

Mitä näet katsoessasi peiliin?

Mä olen alkanut näkemään kaikkea hyvää. Olen huomannut hymyileväni meikittömille kasvoilleni. Se on suuri saavutus, melkein kuin ihme. Moni teistä tietääkin, että olen aina kärsinyt iho-ongelmista, aknesta. Se pirulainen on verottanut itsevarmuuttani pitkään, mutta viime vuonna alkanut vauvanaskelin tapahtuva paraneminen on saanut itseni varmemmaksi.

Viihdyn ilman meikkiä. Oloni on huolettomampi ilman kerroksia. Olen monesti miettinyt tuleekohan koskaan sellaista päivää, että olisin töissä ilman meikkiä. Nyt olen alkanut olemaan siellä ilman meikkivoidetta, koska ihoni tuntuu paljon kevyemmältä ja terveemmältä. Tunnen olevani täysin itseni, enkä kaihda katsekontakteja peläten toisen arvostelevan ihoni kuntoa. Ripsiväri ja aurinkopuuteri, niillä olen pärjännyt muutaman kuukauden – valmistautuminen minne vain on nopeutunut.

Peilistä näkyy muutakin kuin kasvot. Sieltä näkyy vartalo, joka ei ole täydellinen. Ei ole täysin sellainen jossa parhaiten viihdyn, mutta tiedän päivittäin tekeväni valintoja paremman olon suhteen. Se riittää minulle. Arvostus kroppaani kohtaan on noussut kohisten. Olen pistänyt sen läpi hurjien vaellusten ja myrskyjen, siltikin se seisoo vahvana ja suorana paikallaan. Se pitää minut liikkeessä, suojaa osumilta ja jaksaa enemmän kuin uskon.

Moni, kuten minäkin aikaisemmin, toivoin kapeita jalkoja. Kirosin monesti leveät reiteni, mutta kuinka ollakkaan rakastan reisiäni – isoja ja vahvoja tukkeja, jotka jaksavat ponnistaa mieheni maasta useaan otteeseen. Vahvat jalat ovat kuin vartalon perusta, voimanlähde, ja niiden avulla kykenen mm kantamaan ja nostamaan painavia asioita. Olen onnellinen ja kiitollinen kropastani, josta olen nyt oikeasti alkanut pitämään myös huolta, sillä sitä se ansaitsee enemmän kuin koskaan.

Olen rakastanut itseeni uudemman kerran – sen parempaa tunnetta saa etsiä.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Elämäsi tärkein henkilö

Vartalo, kroppa, raamit, kurvit.. Rakkaalle lapselle on monta nimeä. Kuinka sinä suhtaudut peilikuvaasi? Arvostatko, rakastatko, häpeätkö..? Tunteita on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin. Lukijan toiveesta kerron enemmän suhtautumisestani omaan vartalooni.

IMG_1863

Kuten pitempään matkaani seuranneet tietävät, vartaloni ei ole ollut aina yhteiskunnan eikä minunkaan hyväksymä. Nuorena häpeän määrä oli rajaton. Inhosin vartaloani kantapäistä luonnon korkkiruuvi-tukkaan asti. Kaikki tuntui olevan huonosti, ainakin kun vertasin itseäni kadulla kirkkaana loistavan mainostaulun malleihin. Salassa muilta asenteeni muuttui päivästä toiseen. Ensimmäisenä päivänä saatoin sanoa itselleni ”tänään on mun mahdollisuus! Jos syön vain näkkileipää kurkulla, painan nopeasti x kg ja tunnen oloni hyväksi.” Kun seuraavana päivänä paino näyttikin samoja lukemia muuttui asenne. ”Ei susta ole koskaan mihinkään, sä pysyt ikuisesti lihavana ja tästäkin vain paisut.” Näkkileivän tilalle ostin sipsipussin, suklaalevyn ja jumbo-karkkipussin. Nuoren elämää ei tässä yhteiskunnassa ole tehty ainakaan liian helpoksi.

Vaikka salitreenaukseni alkoi tavoitteena parempi kunto ja ahdistuskohtausten loppuminen, muuttui se nopeasti yritykseksi miellyttää ympärilläni olevia ihmisiä. Saada hyväksyntää ihmisiltä, jotka ovat tähän hetkeen tultaessa kadonneet elämästäni ymmärtämättä elämäni muutosta. Miksi halusin koskaan hyväksyntää heiltä? En tiedä. Olen oppinut arvostamaan itseäni enemmän. Jos ennen ajattelin etten ansaitse ihania ystäviäni ympärilleni, nyt ymmärrän ettei se niin ole. Todellakin ansaitsen!

IMG_2400

Se että olen ymmärtänyt oman arvoni heijastuu suoraan itsetuntooni. Jos ennen häpesin isoja reisiäni ja takapuoltani, nyt en vaihtaisi niitä mihinkään! Vaikka niiden takia joudunkin sovittamaan monia kymmeniä farkkuja, jotta löytyisi sellainen pari, jossa vyötärö olisi riittävän kapea ja takamus riittävän tilava. Vatsanikaan ei ole pyykkilauta, mutta se ei haittaa. Tiedättekö miksi? Siksi koska itse innostun enemmän pystyessäni tekemään monia toistoja voimapyörällä, jota olen kammonut monet vuodet. Taannoin selätin pelkoni ja huomasin tekeväni kolme kertaa kymmenen kunnon toistoa. Sujuiko lopputreeni voiton juhlan malliin? Kyllä. Kuka tahansa saa vatsalihaksensa näkyviin riittävän pienillä rasvoilla, mutta ovatko ne vahvat? Ei välttämättä.

Vartaloni ei taida vieläkään olla sitä mitä yhteiskunta naiselta odottaa, eikä sen tarvitsekaan olla. Se on minun, ainoani. Päivä päivämmältä upeammaksi muodostuvat olkapäät, levenevät hartiat, thunder thighs – jotka prässäävät enemmän kuin monen miehen – ja itsepäinen pää. Rakastan itseäni ja uskallan laittaa oman hyvinvointini tarvittaessa muiden edelle. Perhe on tärkein, mutta olen itselleni vielä tärkeämpi. Sillä jos en rakasta itseäni, en pysty sitä muillekkaan antamaan.

IMG_9521

Olette itsellenne maailman tärkein henkilö. Pidetään huolta itsestämme. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Miten te pidätte huolta itsestänne?

Hyvää viikonloppua!

xxo,
Janina

Avainsanat: , ,
%d bloggers like this: