Avainsana-arkisto: onnistuminen

PÄÄSTÄ IRTI

Hengitä sisään. Tasaa käsiesi tärinä. Paina nappia.

Klik!

Sähköposti lähtee vieden opinnäytetyön viimeiseen arviointiin. Lämmin aalto kulkee varpaista läpi kehon tuoden punan poskille. Suunpielet nousevat väkisinkin ylös, silmäkulmat rypistyvät. Silmät kostuvat. Iso taakka lähti tuon sähköpostin mukana.

Päivistä vapautuu tunteja. Kropasta poistuu stressihormoneita. Naama ehkä tasoittuu. Jaksaminen paranee ja päänsärkykin loppuu. Näitä mä odotan.

Janina Michaela, Janina Pohja, oppari, perfectionismpi, Les Deux Alps, onnellinen, huojentunut, onnistuminen

Opparin työstäminen ei ollut helppoa. Aiheestani ei ollut juurikaan lähteitä. Kävelin tuntematonta polkua.Työ, joka alkoi ”kunhan pääsen läpi” -asenteella muuttui viikkojen myötä tarkkuudeksi ja välittämiseksi. Viimeistelyvaiheessa musta kuoriutui perfektionisti. Hioin, sain palautetta, korjasin ja hioin. Kaikki turhat pisteet, pilkut ja sanat pois. Kirjotin typeriä virheitä, joita onnekseni oikolukemassa oli tärkeä suojelusenkelini, ystävä, varustettuna niin vittumaisen ihanalla tarkkuudella. Kiitos Riikka että olet olemassa! Niin ikkunanpesukaverina kuin oikolukijanakin. Jokaisella meistä pitäisi olla oma Riikka. <3

Viimeistellessä työtä tunsin olevansa maaninen. Mun beibi, mun oppari. Miten mä voisin päästää tästä irti? Pitää vielä korjata tuo ja olisi ehkä hyvä lisätä tuota, ja mites sitten tuo? On vain annettava mennä, ylityöstäminen ei tuo työlle lisäarvoa.

Tekisi mieli tihrustaa pienet onnen ja huojentumisen kyyneleet, mutta istun edelleen koulussa. Odotan, että opintojeni viimeinen tentti alkaisi. Tunteita ja ajatuksia on paljon, mutta paneudun niihin teille isommin myöhemmin, koska totuushan on, että ennen koulun alkua meinasin jättää aloittamatta sillä pelkäsin etten ikinä saisi opparia kirjoitettua.

Se pelko ja ajattelumaailma vaatii jo oman postauksensa, joten jätän tämän vain tähän:

VITTU SAATANA, MÄ VALMISTUN NELJÄN VIIKON PÄÄSTÄ! 

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: , , , , , , ,

SYNTYNYT ONNISTUMAAN

Aika itsevarma asenne, mutta jos elämämme tuomissa käänteissä tarvitaan jotain, se on asenne. Vahva luotto siihen, että saan sen minkä jaksan kantaa ja tulen tilanteesta leuka ylhäällä ulos. Ei ylimielisenä vaan itsevarmana.

Halusin vuosia oppia seisomaan käsillä ja tekemään sen, kunnollisen, kärrynpyörän. Ensimmäinen askel näiden oppimiseen oli päästää irti pelosta, joka väistelemättä epäili voimiani sekä tasapainoani. Enhän mä nyt tuollaiseen pysty, mutta ah, että haluaisin. Luuletteko, että sain mitään aikaiseksi näiden vuosien aikana kuin katsoin muiden tekeveän ja epäilin itseäni jokaisena hetkenä? En.

Epäilyt, itsensä lyttäämiset ja häviäjän asenne ovat ainakin minulle ne voimakkaimmat vastustajat. Joudun haastamaan omat tunteeni jok’ikinen kerta. Miksi onnistuisin tällä kertaa? Mitä olen tehnyt sen eteen, että olisin kehittynyt? Unelmoinut, ehkä.

Janina Pohja, Fit Times, MT Personal Training, treeniryhmä, ulkotreeni, päälläseisonta, käsilläseisonta, temppuilu, kehonpainotreenit, apua, onnistuminen, harjoittelu, Tuukka Pursiainen, Monna Treenaa, Emmi Lehtomaa, yhteistyö, bloggaaja

Unelmointi on pirun tärkeä osa elämää. Kun päästät omat ajatuksesi laukkaamaan ilman ohjaksia, ilman kompassia, löydät mielestäsi piirrettyjä kuvia tulevaisuudesta. Siitä, mihin ehkä haluat päästä. Mä olin unelmoinut, nähnyt sieluni silmin, seisovani käsillä. Ja vihdoin mä seisoin siellä myös oikeasti.

Aloitin jo kirjoittamaan ”kiitos Emmi kappaletta kun mietin, milloin olen kiittänyt itseäni viimeksi? Mistään tekemisistä? Joten tässä tulee:

Kiitos Janina, että olet jaksanut olla kärsivällinen. Olet astunut pelottavan kynnyksen yli ja saapunut luottamaan omiin kykyihisi ja voimiisi. Kehosi toimii kun annat sille merkkejä mihin mennä ja mitä tehdä. Olet opettanut sen reagoimaan oikein ja reaktiokykysi suojaa sinua tarvittaessa. Pelkäsit pää alaspäin olemista, se ei tuntunut normaalilta. Epäilit käsiesi voimaa pitää sut siellä, koska et ole se kevyin keiju. Pelkäsit kaatumista, koska polvesi kanssa kärsityt ajat johtuivat siitä. Katsoit pelkoa silmään ja aloit harjoittelemaan. Olet kaatunut monesti, mutta reaktiokykysi ovat saaneet raajasi ajattelematta liikkeelle ja ottaneet vastaan – suojanneet. Olet onnistunut, koska olet harjoitellut. Halunnut jotain ja keskittynyt siihen. Kiitos.

Janina Pohja, Fit Times, MT Personal Training, treeniryhmä, ulkotreeni, päälläseisonta, käsilläseisonta, temppuilu, kehonpainotreenit, apua, onnistuminen, harjoittelu, Tuukka Pursiainen, Monna Treenaa, Emmi Lehtomaa, yhteistyö, bloggaaja
Kuvat: Tuukka Pursiainen

Mutta, koska harjoittelu ja onnistuminen ovat helkkaristi helpompaa yhdessä niin jatkan kiitoksia. Kiitos Emmi & kiitos treeniryhmä! Kuten varmasti olette jo havainneet, olen ollut kesän pois tutusta hienhajusta salilla ja tutustunut milloin hanhenkakassa, milloin sateessa ja milloin raikkaassa ilmassa treenaamiseen. Emmi on vetänyt meille tempputreenejä, joissa olemme harjoitelleet kaikkea kuperkeikasta kärrynpyörään.

Viimeiset tempputreenit olivat viime viikolla ja näin vain nousin käsilleni. Seisoin
suorassa. S E I S O I N  K Ä S I L L Ä ! Siis minä. Kömpelö näkkileipä. (Saatte ihailla mun päälläseisontaa, sillä käsilläseisonta ei tullut kameralle – pic or didn’t happen höpinät voi unohtaa sillä mulla on todistajia ! ;)

Jok’ikinen meistä on syntynyt onnistumaan. Se vaatii harjoittelua ja asennetta, uskoa ja lisää harjoittelua.

xxo,
Janina

Yhteistyössä MT Personal Training.

Kerro mulle ajatuksistasi, KOMMENTOI TÄSTÄ.

Avainsanat: , , ,

Kun seinä tulee vastaan

…. ei auta kuin tehdä 30 burpeeta. 

Minun seinäni oli 5,5 metriä korkea. Ylitsepääsemätön.

Viime lauantaina moni meistä kohtasi tuon samaisen seinän. Eikä kovinkaan moni siitä ylitse selviytynyt. Ihaillen katsoin niitä harvoja, jotka kovan kiihdytyksen ja jaguaarimaisen loikan jälkeen saivat ”helpotusnarusta” kiinni sekä kammettua itsensä paraatipaikalle. Omalla kohdallani naru jäi muutamista kymmenistä senteistä kiinni, mutta olisiko se loppupeleissä merkinnyt esteen ylittämistä? Voi olla, sillä ylätasanteelle päässeet kilpailijat pitivät yllä tapahtuman yhteishenkeä auttaen seuraavia kilpailijoita ylös vetämällä jaloista ja käsistä.

Tough Viking. Matkana 12 kilometriä on itselleni paljon, olen yhden ainoan kerran juossut niin pitkän matkan (kilpailua edeltävällä viikolla). 21 estettä pilkkovat matkan helpompiin osuuksiin, joiden aikana mietit vain seuraavaa estettä. Osallistujia oli tänä vuonna paljon, ehkä jopa hieman liikaa, johtaen esteillä jonottamiseen. Läpimärkänä paikoillaan seistessä kymmenenkin minuuttia on paljon. Tuli kylmä, fiilis tapahtumaan laski. Onneksi minulla oli seuranani mitä mahtavin tiimi. Barely Lethal. Tarkoituksenamme oli lähteä pitämään hauskaa, siinä onnistuen.

Oikeasti hyppäsin.

Kun toinen suorittaa esteen ongelmitta, on ainoa vaihtoehto laittaa sakkoburpeen tekijöihin vauhtia!

161+162

Rakastan rymyämistä. Rakastan tällaisia tapahtumia, ne ovat kuin aikuisten leikkikenttiä! Ne laskevat viralliset muurit ja antavat luvan vapauttaa sisäisen lapsen. Vaikutuksen huomasi esimerkiksi ystävässäni, joka heittäytyi täysillä mukaan hyppien jokaiseen vesi- sekä mutalammikkoon. Itse liukastuin mutamäessä tyylillä, josta kanssakilpailija antoi minulle 12/10 pisteestä! Kädet mutasina piirsin poskilleni taisteluviivat. Tällä radalla ei hienostella.

Viimeisenä – rymyämisten, kiipeilyjen, roikkumisten ja uimisten – jälkeen häämötti se kaikista kutkuttavin este. Sähköeste. Olin aikaisemmin kuullut, että toisen maan esteradalla samainen este oli yhdeltä kilpailijalta vienyt neljä kertaa jalat alta. En varmasit ollut ainoa, jota samaan aikaan jännitti mutta innosti! Vesialtaasta noustessa nappasin ystävääni kädestä kiinni ja spurttasin. Nopeasti läpi – ei yhtään osumaa! Toisin oli miehelläni, jolta osuma niskaan vei sekunniksi tajun. Miko havahtui huutooni ja pääsi iskujen saattelemana ryömimään loppumatkan. Yhdessä startattiin, yhdessä ylitettiin maaliviiva.

Kaveria ei jätetä.

Loppuun asti yhdessä.

Nuo 30 burpeeta kesken matkan eivät olleet mukavia. Varsinkaan kun niitä joutui tekemään yhteensä 90. Hampaankoloon jäivät ramppi, köysikiipeäminen sekä monkey bars. Kokeilin, mutten onnistunut. Ensi vuonna aion onnistua. Onko sulla vinkkejä treeneihin? Maaliin tultiin joukkueena, juuri kuten startattiinkin. Yhdessä suusta huudettiin Elastiselta lainattu toteamus NYT SAA TUULETTAA!

Voisiko tuota 30 burpeen tekniikkaa soveltaa jokaisella elämän osa-alueella? Kun opintotyössä tulee seinä vastaan, mitä jos tekisikin burpeita. Pieni paussi ja aineenvaihdunnan herätys tekisi varmasti koneella istujalle hyvää.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , ,
%d bloggers like this: