JANINA MICHAELA

Aika itsevarma asenne, mutta jos elämämme tuomissa käänteissä tarvitaan jotain, se on asenne. Vahva luotto siihen, että saan sen minkä jaksan kantaa ja tulen tilanteesta leuka ylhäällä ulos. Ei ylimielisenä vaan itsevarmana.

Halusin vuosia oppia seisomaan käsillä ja tekemään sen, kunnollisen, kärrynpyörän. Ensimmäinen askel näiden oppimiseen oli päästää irti pelosta, joka väistelemättä epäili voimiani sekä tasapainoani. Enhän mä nyt tuollaiseen pysty, mutta ah, että haluaisin. Luuletteko, että sain mitään aikaiseksi näiden vuosien aikana kuin katsoin muiden tekeveän ja epäilin itseäni jokaisena hetkenä? En.

Epäilyt, itsensä lyttäämiset ja häviäjän asenne ovat ainakin minulle ne voimakkaimmat vastustajat. Joudun haastamaan omat tunteeni jok’ikinen kerta. Miksi onnistuisin tällä kertaa? Mitä olen tehnyt sen eteen, että olisin kehittynyt? Unelmoinut, ehkä.

Unelmointi on pirun tärkeä osa elämää. Kun päästät omat ajatuksesi laukkaamaan ilman ohjaksia, ilman kompassia, löydät mielestäsi piirrettyjä kuvia tulevaisuudesta. Siitä, mihin ehkä haluat päästä. Mä olin unelmoinut, nähnyt sieluni silmin, seisovani käsillä. Ja vihdoin mä seisoin siellä myös oikeasti.

Aloitin jo kirjoittamaan ”kiitos Emmi” kappaletta kun mietin, milloin olen kiittänyt itseäni viimeksi? Mistään tekemisistä? Joten tässä tulee:

Kiitos Janina, että olet jaksanut olla kärsivällinen. Olet astunut pelottavan kynnyksen yli ja saapunut luottamaan omiin kykyihisi ja voimiisi. Kehosi toimii kun annat sille merkkejä mihin mennä ja mitä tehdä. Olet opettanut sen reagoimaan oikein ja reaktiokykysi suojaa sinua tarvittaessa. Pelkäsit pää alaspäin olemista, se ei tuntunut normaalilta. Epäilit käsiesi voimaa pitää sut siellä, koska et ole se kevyin keiju. Pelkäsit kaatumista, koska polvesi kanssa kärsityt ajat johtuivat siitä. Katsoit pelkoa silmään ja aloit harjoittelemaan. Olet kaatunut monesti, mutta reaktiokykysi ovat saaneet raajasi ajattelematta liikkeelle ja ottaneet vastaan – suojanneet. Olet onnistunut, koska olet harjoitellut. Halunnut jotain ja keskittynyt siihen. Kiitos.

Kuvat: Tuukka Pursiainen

Mutta, koska harjoittelu ja onnistuminen ovat helkkaristi helpompaa yhdessä niin jatkan kiitoksia. Kiitos Emmi & kiitos treeniryhmä! Kuten varmasti olette jo havainneet, olen ollut kesän pois tutusta hienhajusta salilla ja tutustunut milloin hanhenkakassa, milloin sateessa ja milloin raikkaassa ilmassa treenaamiseen. Emmi on vetänyt meille tempputreenejä, joissa olemme harjoitelleet kaikkea kuperkeikasta kärrynpyörään.

Viimeiset tempputreenit olivat viime viikolla ja näin vain nousin käsilleni. Seisoin
suorassa. S E I S O I N  K Ä S I L L Ä ! Siis minä. Kömpelö näkkileipä. (Saatte ihailla mun päälläseisontaa, sillä käsilläseisonta ei tullut kameralle – pic or didn’t happen höpinät voi unohtaa sillä mulla on todistajia ! ;)

Jok’ikinen meistä on syntynyt onnistumaan. Se vaatii harjoittelua ja asennetta, uskoa ja lisää harjoittelua.

xxo,
Janina

Yhteistyössä MT Personal Training.

Kerro mulle ajatuksistasi, KOMMENTOI TÄSTÄ.