Avainsana-arkisto: onnistuminen

Nopeasti suoritettava elämä

Mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti!

Alkusyksystä painiskelin muutaman stressinaiheuttajan kanssa. Ne tuntuivat painavan melkoisesti niskaan ilman minkään näköistä helpotusta. Väittäisin niiden johtuneen jonkin asteisesta ikäkriisistä. Siis 23-vuotiaan naisen ikäkriisistä. Eikö sen pitäisi iskeä vasta 25-vuotiaana tai myöhemmin?

_MG_3528

Stressit loihtivat ympärilläni noidankehän. Sellaisen, jossa jokainen asia liittyy toiseen. Opiskelustressi, josta kirjoitin täällä, liittyi ikäkriisiin. Rahastressi liittyi opiskelustressiin, joka linkittyi ajankäytönstressiin. Ajankäytönongelmat taas tulivat opiskelustressin myötä. Aikamoinen keitos. Sen lisäksi kuljin sokeana omalle kehitykselleni, jonka myötä kehitysstressi nosti päätään.

Ikäkriisin juuret juontavat tietoon siitä, että valmistuessani nykyisestä koulutuksesta tulen olemaan 26-vuotias, täyttämässä 27. Järkyttävä fakta, sillä en koe tehneeni riittävästi elämäni aikana. 27-vuotias Bachelor of Business Administration. Mitä jos opiskelenkin väärää alaa ja hukkaan vuosia näiden opintojen parissa? Haen ehkä uudelle opinlinjalle ja valmistun yli 30-vuotiaana. Aloittaen silloin ”uran luomisen”. 

Kuka sen määrittelee mikä on riittävästi?

Netistä ponnahtaa silmille otsikko 23-vuotiaasta tohtorista, joka on kerennyt harrastamaan, matkustamaan, näkemään ja kokemaan. Ja on kaikenlisäksi nyt suuren projektin puikoissa. Kuulostaa upealta, mutta jättää miettimään miten hän on kerinnyt, suorittanut, pystynyt? Pitäisikö minunkin olla saavuttanut jo näin paljon? En ole kateellinen, tuollaiset menestystarinat motivoivat ja innoittavat, mutta samalla luovat paineita. Paineita suorittamisesta, onnistumisesta, saavuttamisesta. Olenhan minäkin tehnyt, nähnyt ja kokenut, mutta eri tavalla. Omalla tavallani. Onko se tarpeeksi?

_MG_3556

Veikkaan, että nykyelämän suorittamispaineet heijastuvat vahvasti myös fitness-urheiluun. Olen kovasti työstänyt näitä ajatuksia omassa päässäni. Muistan noin puolitoista vuotta sitten aloittaessani kilpatavoite mielessä treenaamisen ajatelleeni, että muut pitävät minua varmasti todella outona koska kysyttäessä vastaus olisi kilpailen kahden vuoden päästä. Siis KAHDEN vuoden. Jokainen varmasti ymmärtää, että rauhallisella tahdilla tulee parempaa tulosta, mutta silti osalla uusista kilpailijoista on paineet nousta lavalle asap! Olisihan se nyt noloa jos tavoitteen ääneen sanomisen jälkeen et heti seuraavissa kilpailuissa nousisikaan lavalle! Mitä muut ajattelisivat? Et olisi saavuttanut riittävän nopeasti, riittävän paljon.

Mikään vauhti eikä mikään tulos miellytä kaikkia, joten itsekin olen pikkuhiljaa opetellut keskittymään omaan elämääni. Olen puhunut kriiseistäni paljon äitini kanssa ja hän esitti silmät avaavan kysymyksen: jos mietit muutaman vuoden taaksepäin, olisitko tehnyt erilaisia päätöksiä niissä elämäntilanteissa? Vastaus oli heti selkeä – EN. En olisi aikaisemmin hakenut kouluun, sillä en kaivannut sinne vaan halusin tehdä töitä sekä matkustaa. Olen noina vuosina reissannut paljon, kiertänyt maailman ja nauttinut elämästä – ottanut hetken kerrallaan.

Stressaanko enää yllä mainitsemastani faktasta, että olen melkein 27 kun valmistun. En. Vaikken ole elänyt enkä tule elämään sellaista elämää kuin moni muu. Voin kyllä rehellisesti myöntää, että tällä hetkellä suoritan opintopisteitä koska niin kuuluu tehdä. En nauti kursseista joita meillä tällä hetkellä on, mutta kuten ihana Marika minua neuvoi – jokaisissa opinnoissa on sellaisia kursseja, joista et niin välitä. Niiden kanssa pitää vain elää ja panostaa sitten niihin itsepäätettäviin syventäviin opintoihin.

_MG_3625

Motivoitukaa muiden upeista saavutuksista, mutta älkää stressatko niistä. Ei tässä, valmiissa maailmassa, ole mihinkään kiire. Olet aivan yhtä arvostettava, nouset sitten lavalle heti vuoden sisään tai ”vasta” kolmen vuoden päästä. Tai pitäessäsi muutaman välivuoden sen sijaan että jatkaisit suoraan lukiosta jatko-opintojen pariin.

xxo,
Janina

Kuvat: Lilja

Avainsanat: , , , , ,

Dream, then do.

Kenellekään ei ole varmastikaan jäänyt epäselväksi, sunnuntaina oli upea päivä. Päivä, jolloin moni saavutti tavoitteitaan, ylitti itsensä ja sai päätökseen pienen matkan elämästään. Sunnuntaina kilpailtiin Fitness Classicissa. 

Olimme paikalla jo kun messupuoli avattiin sillä itselläni oli edessä kisakenkien osto. Yllättäen Biancaneven osasto kuhisi asiakkaista, mutta hymy ei näyttänyt myyjiltä hyytyvän. Onnekseni muut hiplailivat heidän ihania vaatteitansa kun itse sujahdin takaosan penkille kenkien sovitukseen. Ensimmäiset kengät – nappiin meni! Edessä on vuosi kovaa harjoittelua. Kaikki apu otetaan vastaan ja jos lukijoista löytyy tulevia tai jo kisanneita, jotka haluaisivat harjoitella yhdessä – tiedätte mistä minut löytää! 

DSC_0735

DSC_0750

DSC_0755

DSC_0763

DSC_0777

DSC_0858Luikahdimme sisään saliin heti kun ovet avattiin. Halusimme saada parhaimmat mahdolliset paikat sillä rakas ystävämme kilpaili debyyttinsä vapari fitneksessä. Kylmät väreet kulkivat läpi koko vartaloni kun Annikan nimi kuulutettiin. En voisi olla ylpeämpi hänen saavutuksestaan. Tavoitteen eteen on tehty paljon töitä, kuten jokainen lavalle noussut kilpailija. Ensi vuonna roolit vaihtuvat kun on minun vuoroni nousta lavalle. 

annikaFitneksen jälkeen oli minun tuleva sarjani, Body Fitness. Pituusluokkia on kolme; alle 163cm, alle 168cm sekä yli 168cm. Minä, pikkuisena kääpiönä, tulen kilpailemaan keskimmäisessä sarjassa. Nuo kylmät väreet eivät loppuneet ystäväni esiintymiseen vaan jatkuivat kaikkien body-pituuksien esikarsintojen sekä finaalien läpi. Olin omissa sfääreissä. Silmät kostuivat. Oma unelma konkretisoituu päivä päivältä enemmän. Intohimo ja tahtotaso ovat kovat. Imin upeista kilpailijoista kaiken minkä katsomosta käsin pystyin. Katsoin lavaesiintymistä, poseerauksia ja ilmeitä. Pitää muistaa hymyillä – ihan kokoajan! 

ALLE 163 CM

DSC_0783

DSC_0784

DSC_0794

DSC_0801

DSC_0875

DSC_0928ALLE 168 CM

DSC_0804

DSC_0814

DSC_0818

DSC_0885

DSC_0888

DSC_0929

YLI 168 CM

DSC_0823

DSC_0830

DSC_0897

DSC_0898

DSC_0942Eniten minua (sekä muita kisojia seuraamassa olleita Fitfashion-bloggaajia) jännitti Saran puolesta. Kihlattuni tuntee Saran vuosien takaa, joten en ollut jännitykseni kanssa yksin. Upea saavutus, upea kunto ja varmasti kaikista levein hymy! Hänen esiintyminen oli luonnollista ja itsevarmaa – sellaista itsekin tavoittelen. 

sara

Sunnuntaina jotain päässäni kolahti. Unelmistani tehdään totta vuoden päästä. Tavoitteista todeksi. Olen paljon miettinyt omaa matkaani, olenko kehittynyt riittävästi. Vuosi sitten olin pienoinen, nyt sen kymmenen kiloa isompana ja vahvempana. Vielä on aikaa, mutta se tarkoittaa kovaa työtä – jokikinen päivä. Kaikista tärkeintä itselleni on säilyttää oma hyvinvointi sekä intohimo tekemiseen. Minulla on rohkeus julkisesti seistä tavoitteeni takana, sanoa se ääneen ja ottaa vastaan mahdollinen julkinen epäonnistuminen. Se on elämää, mutta minulta pitää myös löytyä rohkeus sanoa nyt riittää. Jos se tulee tarpeen, mutta haluan uskoa ettei tule. Minulla on kivenkova luotto valmentajiini, tukijoukkoihini sekä itseeni. 

Vuoden päästä haluan säteillä lavalla. Sen hetkisessä parhaimmassa kunnossani. Hymyillä aitoa, leveintä hymyä. Hillitä tunteeni, sillä kyyneleet vierivät todella helposti. (Note to self: kisameikistä täysin vedenkestävä!) Pysyä koroilla pystyssä ja olla ylpeä itsestäni. Ylpeä tulen olemaan myös kanssani lavalle nousevista bloggaaja-kollegoistani kuten Minnistä. Näiden bloggaajien kanssa pidämme yhtä, vaikka tavoite on sama. Tuemme toisiamme parhaimpiin suorituksiimme. Pystymme olemaan aidosti iloisia toistemme puolesta, kilpailuhenkeä parhaimmillaan. 

Onnittelut jokaiselle upean suorituksen tehneelle kisaajalle. 

xxo,
Janina

PS. Kaikki kuvat ovat minun ottamiani. Jos haluat kuvia käyttöösi, ota yhteyttä! (:

Avainsanat: , , , , , , , ,

Minne se turvotus katosi?

Maidottomuus on yksi tämän hetken kuumimmista puheenaiheista. Olen törmännyt siihen blogeissa, uutisissa ja hyvinvointi-lehtien artikkeleissa. Se on mietityttänyt itseäni paljon, olen ollut erittäin ennakkoluuloinen sitä kohtaan – ehkä jopa hieman vastahakoinen? 

Nyt on kuitenkin kulunut kaksi viikkoa viimeisestä rahkastani. Se tapahtui vähän kuin vahingossa, en ollut sitä alunperin suunnitellut. Uskon monien lukemieni asioiden jääneen alitajuntaani, takaraivoon, pyörimään. Ne nousivat aika ajoin pintaan, varsinkin oikuttelevan vatsan myötä.

photo11

Kaikki alkoi kun minulle määrättiin antibioottikuuri ihoni kunnon parantamiseksi. Kuurin ohjeiisiin kuului ethän syö maitotuotteita kaksi tuntia ennen etkä jälkeen pillerin ottamisen. Muistan reaktioni lääkärin vastaanotolla, mitä hemmettiä mä nyt aamuisin söisin? Joutuisin tekemään enemmän kuin poistamaan rahkapurkista kannen. Aloin syömään kananmunia aamuin illoin, mutta välipalana toimi edelleen rahka tai raejuusto niiden helppouden takia.

Muutama viikonloppu sitten kaikki muuttui. Söin töissä tauolla purkillisen raejuustoa, jonka seurauksena housut alkoivat puristaa – tuntui että olin oikea muffintop, sanan todellisessa merkityksessä. Vatsa alkoi vääntämään ja kääntämään, pirteä olotila oli haikea muisto vain. Seuraavana päivänä söin iltapalaksi rahkan, joka loppupeleissä hankaloitti nukahtamista sillä vatsa myöri taas.

Laitoin kaksi viikkoa sitten Ainolle viestiä hehkuttaen kuinka hyvä olo minulla on! Tuo olo on jatkunut edelleen! En ole vetänyt maitotuotteiden käytölle ehdotonta linjaa. Juon aamukahvini edelleen maidon kanssa sekä käytän heraa – näidenkin jättäminen tulee olemaan kokeilussa jossain vaiheessa tänä vuonna. Tällä hetkellä ajatus rahkan syönnistä jännittää, pelkään sen jälkeistä olotilaa.

photo 33

Mitä olen syönyt korvaavina ruokina? Paljon kananmunia, keitettynä ja paistettuna. Juonut protskusheikkejä. Syönyt muutaman protskupatukan, mutta nämäkin tuntuvat turvottavan minua. Katkarapuja, joista on tullut uusi lempparini, sekä leikkeleitä. Välillä tuntuu, että ideat loppuvat kesken. Ei valmiiksi paistetut kananmunat maistu muutaman tunnin istuttuaan niin hyvältä.

Mitä mieltä te olette maidottomuudesta? Onko teillä kokemuksia? Maidottomia välipalavinkkejä, jotka ovat helppoja valmistaa sekä säilyttää?

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , ,
%d bloggers like this: