Avainsana-arkisto: peilikuva

MUISTIKUVIEN VANKI + ARVONTA

Mua on nuoresta iästä asti arvoitettu ulkonäön perusteella. Sain kuudennella luokalla silmälasit, yläasteella aloin kärsimään aknesta ja lukion alussa lihoin 15 kiloa vaihto-oppilaana. Olin siis kävelevä pilkan kohde ja pilkka osui useimmiten arkaan paikkaan. Välillä huomaan itsessäni edelleen tuon vaikutuksia, epävarmoina hetkinä ahdistun ja olen varma että jokainen ympärilläni oleva katsoo ja arvostelee niistä samoista asioista kuin nuorena – silmälasit, kilot ja naama.

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja, itsevarmuus,

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja, itsevarmuus,

Peilikuva ei ole sitä mitä mun pään sisäinen pieni pirulainen haluaisi sen olevan. Sinne on pinttynyt kuva timmeistä vatsalihaksista, pyöristyvistä takareisistä, siitä hartialinjasta puhumattakaan. Muistikuvia motivaatiotaulun kuvista, fitness-lehdistä ja esikuvista. Välillä vieläkin katson itseäni ja kierolla tapaa mietin kaipaavani sitä ja tätä.

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja, itsevarmuus, Kitee

Elämän edetessä kartutamme kokemusta ja ajatusmaailmamme laajenee. Olen ymmärtänyt sen, että olen oman onnellisuuteni, elämäni ja positiivisuuteni seppä. Ja nyt, mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti, niin kuin aikuisten oikeasti, helvetin hyvä olla omassa kehossani. Se liikkuu enemmän kuin koskaan ennen, liikkuvuus on kasvanut – sainhan eilen melkein spagaatinkin (kohta puhutaan enää puuttuvista milleistä). On mulla vatsamakkaraa ja ehkä seiskalla alkava paino (kuka edes tietää kun en välitä käydä vaa’alla). Ja hitto, varsinkin reisiin on kotiutunut vähintäänkin yksi selluliittisuku ellei kaksikin. Mutta kuten Aino omassa blogissaan kirjoittaa:

”Ne ihmiset jotka arvottaa mut sen perusteella miltä mä näytän ei todellakaan oo sellaisia kenen kanssa haluaisin jakaa mun elämän, ilot ja surut. Yksikään mun läheisistä ei oo koskaan antanut mun ymmärtää etten olis tarpeeksi hyvä, etten kelpais. Kukaan ei oo kommentoinut mun vatsamakkaroita tai todennut mun takapuolen olevan lättänä.”

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja, itsevarmuus, Kitee

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja, itsevarmuus, Kitee

Mä olen muutakin kuin pintaa. Olen kaikki se kipinä, mielikuvitus, oma maailma, hyvin hullunkurinen ajatusmaailma ja hitto, mikä huumori. Se on aivan omaa luokkaansa ja uskallan sen sanoa. Mä nauran jokainen päivä, jaan typerimmätkin vitsit kaikkien kuulevien kanssa ja no, ihan Snapchat-feediäni katsoessa tietää, etten anna muiden mielipiteille painoarvoa. Ei meikkiä, tukka heitettynä nutturalle ja neljä silmää – moi mä oon Janina. Kiva kun seuraat. Toivottavasti myös sä koet voivasi olla luonnollinen, aito, oma itsesi.

Jokainen meistä painii itsevarmuuden ja itsensä rakastamisen kanssa. Sen takia olenkin innoissani, että pääsen arpomaan teille 2 kpl I Love Me -messulippuja. Arvon nämä yhtenä pakettina, sillä kuten tässä postauksessa kirjoitin, kaikki on parempaa jaettuna ystävän kanssa. Kerro mulle kommenttikentässä, kenen kanssa sä lähtisit messuille? Arvonta suoritetaan tiistaina 18.10. klo 17.

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: , , , , ,

Peilikuvan ristiriita

”Tuleeko sustakin niin iso kuin siitä, äiti muistatko sen miehen telkkarissa?” kysyi 10-vuotias pikkusiskoni minulta. Hän tarkoitti Jutta & Superdieetti -ohjelmassa näkyvää Jari ”Bull” Mentulaa.

Massakauteni on nyt kestänyt vajaat  yhdeksän kuukautta ja vartalo on muuttunut radikaalisti. Onneksi se on muuttunut tavoittelemaani suuntaan, vaikkakin muutaman extra-fläsäkilon saattelemana. Muutos vuoden takaiseen Fitnessmalli-kilpailuihin tähtäävään tyttöön on suuri, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Painoa on noin plus kymmenen kiloa. Kymmenen, se kuulostaa hurjalta. En kuitenkaan vielä lähentele (enkä varmasti lähitulevaisuudessakaan) Bullin kokoluokkaa – hyvä niin.

Teitä lukijoita on tullut paljon lisää, joten ette välttämättä kaikki edes tiedä miltä olen näyttänyt painavimmillani. Tässä muutos vaihto-oppilasvuoteni jälkeen 2008, Fitnessmalli-kilpailun hakukuviin 2013.

Teitä lukijoita on tullut paljon lisää, joten ette välttämättä kaikki edes tiedä miltä olen näyttänyt painavimmillani. Tässä muutos vaihto-oppilasvuoteni jälkeen 2008, Fitnessmalli-kilpailun hakukuviin 2013.


Vasemmalla kuvauspäivänä 2013, oikealla viime viikolta.

Vasemmalla kuvauspäivänä 2013, oikealla viime viikolta. Vasta kuvista ymmärtää kuinka pieni olin tuolloin.

Läheiseni ovat huomanneet muutoksen, jotkut ottavat sen paremmin kuin toiset. Kukaan ei tuomitse, mutta kyseenalaistavat. Iso muutos on tapahtunut sisälläni siinä etten hirveästi välitä muiden mielipiteistä enää. Valmentaja, perhe, Miko ja ystävät ovat eri asia sillä those who matter don’t mind. He auttavat eivät arvostele. Ainoa henkilö, joka minua huolettaa on pikkusiskoni. Miten hän näkee projektini ja matkani? En halua hänen saavan sen kautta vääristynyttä mielikuvaa minkälaiselta tulisi näyttää. Media hoitaa paineiden asettamisen puolestani. Tiedän olevani hänelle tärkeä roolimalli. Haluankin olla järkevä sellainen.

Peilikuvani ei valehtele. Alavatsa ja jenkkakahvat kasvavat – naisten parhaat kaverit! Jännä ettei minun kiintymykseni niihin kasva samalla tavalla? Ne häiritsevät, mutta ovat asia jolle en voi tällä hetkellä mitään. Alueet, joihin minun extrani kerääntyvät. Kuten rakas ystäväni eilen totesi läskillä on varaa valita. Välillä tuntuu kovin epäreilulta kuinka muilla rinnat suurenavat ja itselläni levenee vain lantio. Olen kasvanut henkisesti, mutta huomaan pilkahduksia ylipainoisen-Jannin ajattelutavasta.

happiness

Matkalla kohti vuoden takaisia tavoitteita.

On pelottavaa olla samaan aikaan niin kriittinen vaikkakin niin tyytyväinen omaan vartaloonsa. Ajattelen olevani todella iso kokoinen, mutta mahdun tuumakoon 28 farkkuihin. Se ei ole minun mittarillani iso. Huomaan myös puhuvani itsestäni alentavasti. Se on asia, josta Miko on näpäyttänyt minua useaan otteeseen. Miksi sätit itseäsi. Mitä enemmän hoet näitä negatiivisia asioita sitä enemmän niitä uskot, näet ja ajattelet. Niinpä.

Minun pitäisi jokapäivä muistaa se fakta, että olen valitsemallani tiellä. Voin lopettaa milloin vain, mutta en halua. Koska valitsen niin. Haluan treenata kovaa, rakastan itseni haastamista. Kehityn kokoajan eteenpäin. Teen sitä mitä rakastan ja jahtaan unelmaani todellisesta itsensä ylittämisestä. Kaikista tärkeintä on, että minulla on hyvä olla. Viihdyn vartalossani vaikka välillä epäilyttää mihin tämä kaikki johtaa?

Tällä hetkellä uskallan vain pienellä äänellä kuiskata, minä rakastan vartaloani. Sen myöntäminen on hankalaa kun on koko elämänsä ollut sitä vastaan.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , ,
%d bloggers like this: