Avainsana-arkisto: perhe

5 ASIAA, JOTKA OPIN ÄIDILTÄNI

On hetkiä, jolloin tuntuu pahalta. Sitten on hetkiä, jolloin jo hetkeksi unohtaa ja hetkiä, jolloin kehossa tuntee lämmön ja kiitollisuuden. Meidän läheiset opettavat meille paljon ihan huomaamatta. Olen havahtunut asioihin, joita äitini opetti minulle. Tässä niitä, jotta sinäkin voit saada yhtä hyviä neuvoja kuin minäkin.

Janina Michaela, elämänopit, elämäntapaohje, mitä on hyvä elämä, parisuhde, elämä, syksy, väriloisto, somevaikuttaja, bloggaaja

Mikään muu ei pidättele sinua kuin sinä ja sinun ajatuksesi. Äitini oli puoliksi sokea eikä hänen liikkumisensa ollut ketterää tai nopeaa. Siltikin hän meni, näki ja koki. Toimi isäntäperheenä 32 vaihto-oppilaalle, matkusti Las Vegasiin perheensä kanssa, auttoi lapsenlapsiaan läksyissä, kävi elokuvissa, teki käsihierontoja ja meni juuri sinne minne halusi. Hän ei jarruttanut elämäänsä yhden aistin puuttuessa vaan selvitti ja näki hieman enemmän vaivaa tehdäkseen asioita. Eikä hän muuten kuunnellut muiden ”ethän sä nyt voi” -kommentteja. Niitä kommentteja ei myöskään mummoni kuuntele, sillä vaikka hän kulkee hyvin rauhallisesti rollaattorin kanssa, hän matkustaa milloin Hong Kongiin, milloin Italian pikkukyliin – koska hän haluaa.

Janina Michaela, elämänopit, elämäntapaohje, mitä on hyvä elämä, parisuhde, elämä, syksy, väriloisto, somevaikuttaja, bloggaaja

Jos et pääse maailmalle, tuo maailma luoksesi. Tämä oppi liittyy vahvasti ylempään, sillä sokeus ja liikkumisrajoitteet tekivät pitkän matkan matkustuksen hankalaksi, miltei mahdottomaksi. Äiti sanoikin aina, että hän kaipaa maailmalle paljon, mutta hänellä ei ole mahdollisuuksia lähteä, joten hän tuo maailman luokseen. 32 vaihto-oppilasta yli 20 vuoden ajalta asui perheeni luona. He olivat jokaiselta mantereelta, jokaisesta maailman kolkasta. Äiti tutustui kulttuureihin, maihin sekä ihmisiin. Hän löysi keinot toteuttaakseen unelmiaan.

Janina Michaela, elämänopit, elämäntapaohje, mitä on hyvä elämä, parisuhde, elämä, syksy, väriloisto, somevaikuttaja, bloggaaja

Tee aina aikaa elämäsi tärkeille ihmisille sekä ihmisille, jotka tarvitsevat sinua. Tein äidin muistotilaisuuteen videon, jossa kerroin muistojani hänestä. Yksi vahvimmista ajatuksistani on se, miten hänellä oli  a i n a  aikaa muille. Joka kerta soittaessani Suomesta kotiin sain hänet kiinni ja huomasimme puhuvamme jo toista tuntia. Ei ollut väliä mikä päivä oli, mitä hän oli tekemässä, hän järjesti aina aikaa. Huomasin saman jo asuessani Jenkeissä, päivät saattoivat olla täynnä vaihto-oppilaiden aluepäällikön toimia, lastenlasten kaitsemista, ruokkimista ja auttamista, mutta silti ystävien ja perheenjäsenten soittaessa tai paukatessa (aina avoimesta) ovesta sisään, hän pysähtyi ja kuunteli. Kuunteli ja oli läsnä – ei siis mitään taikatemppuja vaan asioita, joita sinä ja minä pystymme tekemään.

Janina Michaela, elämänopit, elämäntapaohje, mitä on hyvä elämä, parisuhde, elämä, syksy, väriloisto, somevaikuttaja, bloggaaja

Pidä huolta parisuhteestasi. Se on kaiken avain. Vanhempani olivat naimisissa 45 vuoristorataista ja upeaa vuotta. He riitelivät, olivat välillä puhumatta, heittivät läppää, nauroivat kokemuksilleen ja rakastivat. Jotkin riidat olivat isompia kuin toiset, mutta jokaisen hurrikaanin jälkeen paistoi aurinko. Ei ollut asiaa, jota ei voinut korjata sanoin ja teoin. Parisuhteen säröt voidaan korjata tutkimalla mistä särö johtuu ja oppimalla siitä, jos säröjä ei huomioi parisuhde heikkenee. Älä ikinä lopeta parisuhteessa puhumista vaan kerro avoimesti tunteistasi, ole täysin paljaana. Enkä vain laita sanoja toisten perään vaan uskon vahvasti heidän esimerkillään olleen vaikutusta siihen, että olemme Mikon kanssa antaneet vaikeuksien vahvistaa meitä. Teen kuten yläpuolella kirjoitan ja tiedän sen toimivan.

Janina Michaela, elämänopit, elämäntapaohje, mitä on hyvä elämä, parisuhde, elämä, syksy, väriloisto, somevaikuttaja, bloggaaja

Sanoessasi elephant shoes, suusi liikkuu samalla tavoin kuin sanoessasi i love you. Viimeinen oppi, mutta niin ihana etten kestä. Vanhempani saattoivat tilaisuuksissa tai juhlissa kuiskata huoneen toiselta puolelta ”elephant shoes” toisilleen kertoakseen rakkaan tärkeydestä. Se oli heidän oma juttunsa, joka jatkaa eteenpäin elämäänsä.

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI 

Avainsanat: , , , , , , ,

Ongelmana on: sä luulet, että sulla on aikaa

Sinä iltana taivas oli kirkas. Ympärillä vallitsi pimeys, joka puristi rintaa. Kyyneleet valuivat poskia pitkin, saankohan edes happea. Kyyneleet viilenivät vieriessään, posket tuntuivat jäätyvän. Nenä tukkiutui, päätä alkoi särkeä.

Nostin katseeni taivaalle, kirkas tähtitaivas. Tunsin näkeväni koko maailman. Tiesin katsovani samaa taivasta kun rakkaat maailman toisella puolen.

Sinä iltana sain uutisen, jenkki-äitini on joutunut sairaalaan agressiivisen vatsakivun takia. Se oli alkanut perus flunssasta ja päätynyt diagnoosiin syövästä. Syövästä, joka syö elämän äidistäni. Uutinen pysäytti kaiken, vaikka ympärilläni oli parikymmentä vanhaa ja uutta ystävää. Tuijotin puhelinta, en voinut ymmärtää sanoja. Luin ne uudestaan ja uudestaan – tarkoittaako tämä etten näe rakasta ihmistä enää koskaan?

Ei ollut mahdollisuutta kuin antaa shokin, pelon ja järkytyksen purkautua. Olimme viettämässä rakkaiden häitä, mutta en pystynyt pitämään tunteita sisälläni. Voiko sanoa padon murtuneen, jos ei pystyisi edes patoa rakentamaan? Elän tunteella, piilottelematta. Olen kiitollinen näistä ystävistäni, jotka antavat minun olla kuin olen. Upea morsian, joka halaa niin tiukasti, että paha olo melkein unohtuu.

Soitin kotiin Yhdysvaltoihin, rukoilin saavani isän kiinni. En tiennyt mitä sanoa, tunsin vain soiton olevan tärkeä. Olisin hypännyt autoon ja ajanut paikalle, jos olisin voinut. Puhelusta välittyi suru ja järkkymätön rakkaus. Äiti on nyt ammattilaisten käsissä.

Kolme viikkoa tapahtuneen jälkeen olemme tässä, tässä päivässä. Sain keskiviikkona viestin, äiti on nukkunut yön aikana pois. Minun elämän mentorini (se kuvailee hänen vaikutusta elämässäni), joka on vaikuttanut elämäni suuntaan sekä käytöstapoihini suuresti, on poissa. Jos minusta kasvaa prosenttiakaan hänenlaisensa ihminen, olen kultaa.

Viimeiset kaksi päivää olen itkenyt, pohtinut, itkenyt. Lämpöä sisälleni luo tieto, että saadessani äidin sairaalahuoneen numeron, en odotellut. Tiesin hänen heikosta tilastaan ja sisälläni kuohusi ajatus, että nyt on soitettava. Soitin, en arvaillut, en miettinyt. Se puhelu oli lyhin ikinä puhumamme, vain 3 minuuttia. Saimme molemmat sanottua tärkeimmän, rakastan sinua. Nukuin sen yön hyvin.

En halunnut uskoa, että hän lähtisi näin nopeasti, mutta tiesin, että sen uhka on. En ajatellut enää ”no huomenna sitten” sillä sitä ei olisi välttämättä ollut. Meillä ihmisillä on ongelmana se, että luulemme meillä olevan aikaa. Aikaa viettää yhteisiä hetkiä, puhua, nauraa, kertoa tunteista. Minä rakastan sinua voi tuntua hankalalta sanoa, mutta se on pieni härkä, minkä sarvista ottaa kiinni. Isompi härkä on se, kun huomaat ettei aika riittänyt, etkä sanonut.

Aikaa ei ole hukattavaksi, joten laita ystävälle viestiä ”olet tärkeä minulle”. Pyydä puolisolta anteeksi aamun kiukuttelua. Äläkä nukahda riidoissa, puhu ja selvitä. Anna muille pyyteettömästi ja kaikki hyvä tulee ympyröimään sinut. Sen opin vain seuratessa äitiäni: hän antoi ja antoi, vaatimatta mitään takaisin. Hän oli minun maailmani vaikuttaja ja tavoitteenani on viedä hänen sanomaansa muille.

Janina Michaela

Tänään aurinko paistaa, taivas on kirkas. Myrskyn jälkeen on poutasää. Pilvet punertavat, äiti katselee ylhäältä. Olemme tottuneet tähän, pitkään välimatkaan. Meillä oli äidin kanssa tapana vitsailla, että aina lähtiessäni Jenkeistä Suomeen olisinkin vain lähtenyt ruokaostoksille Wal-Martiin ja palaamassa pikaisesti. Tällä hetkellä olen ostamassa kurkkuja, sillä viimeksi ostin vahingossa kesäkurpitsoja. Minulle, äiti on nyt käymässä kirkolla raamattukerhossaan ja palaamassa pikapuoliin.

Taivas on saanut ainutlaatuisen enkelin enkä usko, että äiti lepää. Hän hyörii ympäriinsä, on tavannut jo uusia ystäviä, nauranut silmät vetisinä ja kertonut kaikille jotain positiivista heistä itsestään.

Rakkautta.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , ,

Kun toinen lähtee.

Laitat kätesi rakkaan ihmisen ympärille ja halaat tiukasti. Hymyilyttää, hitsi tässä on hyvä olla.

Sitten tajuntaasi iskeytyy se tosiasia, että tuo rakas ihminen on lähdössä pois. Pois maailmalle, paikkaan jonne sinä et pysty lähtemään ikävän tullen moikkaamaan. Paikkaan, jossa hän saa toteuttaa unelmiaan ja tavoitteitaan. Pala nousee kurkkuun – nyt on skarpattava!

Rutistat kahta kauheammin ja toista jo naurattaa. Ei hän ole pois muuttamassa. Päästät irti koska on pakko. Sinun on lähdettävä ettet myöhästy omista pakollisista menoistasi. Olet ainoa, joka ei pääse saattamaan toista lentokoneeseen. Tuntuu pahalta, väärältä. Miten olen voinut olla ajattelematta tätä pitemmälle?

Peruutat kohti ulko-ovea, et ole valmis kääntymään pois. Vielä jaksat nauraa ja heittää läppääkin. Kurkkaus kelloon – nyt on mentävä. Käännyt ja avaat ulko-oven. Se mitä olet pystynyt pitämään kasassa tähän asti, hajoaa täysin. Itku tulee ja olo tuntuu holtittomalta. Itkettää niin paljon, mutta et saa pilata meikkejäsi koska olet menossa kouluun esiintymään.

DSC_0948

Jokainen hetki yksin on hankala. Ajatus palaa väistämättä hyvästeihin ja kyyneleet nousevat silmiin. Koko päivä on pelkkää tsemppaamista – koulusta jatkat suoraan töihin, jossa ei ole mahdollisuutta hajota. Pakka on oltava koossa kävi mitä kävi.

Kotiin päästessä on helpottunut olo. Nyt saa hajota. Ripsivärit valuvat poskille ja näytät valmiilta sotaan. Noin nenäliinapaketin ja kahden tee-sangollisen jälkeen olo tuntuu paremmalta. Ehkä selviätkin tulevista kuukausista.

”Missing someone gets easier every day because even though you are one day further the last time you saw each other, you are also one day closer the next time you will see again.”

xxo,
Janina

Avainsanat: , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: