Laitat kätesi rakkaan ihmisen ympärille ja halaat tiukasti. Hymyilyttää, hitsi tässä on hyvä olla.
Sitten tajuntaasi iskeytyy se tosiasia, että tuo rakas ihminen on lähdössä pois. Pois maailmalle, paikkaan jonne sinä et pysty lähtemään ikävän tullen moikkaamaan. Paikkaan, jossa hän saa toteuttaa unelmiaan ja tavoitteitaan. Pala nousee kurkkuun – nyt on skarpattava!
Rutistat kahta kauheammin ja toista jo naurattaa. Ei hän ole pois muuttamassa. Päästät irti koska on pakko. Sinun on lähdettävä ettet myöhästy omista pakollisista menoistasi. Olet ainoa, joka ei pääse saattamaan toista lentokoneeseen. Tuntuu pahalta, väärältä. Miten olen voinut olla ajattelematta tätä pitemmälle?
Peruutat kohti ulko-ovea, et ole valmis kääntymään pois. Vielä jaksat nauraa ja heittää läppääkin. Kurkkaus kelloon – nyt on mentävä. Käännyt ja avaat ulko-oven. Se mitä olet pystynyt pitämään kasassa tähän asti, hajoaa täysin. Itku tulee ja olo tuntuu holtittomalta. Itkettää niin paljon, mutta et saa pilata meikkejäsi koska olet menossa kouluun esiintymään.
Jokainen hetki yksin on hankala. Ajatus palaa väistämättä hyvästeihin ja kyyneleet nousevat silmiin. Koko päivä on pelkkää tsemppaamista – koulusta jatkat suoraan töihin, jossa ei ole mahdollisuutta hajota. Pakka on oltava koossa kävi mitä kävi.
Kotiin päästessä on helpottunut olo. Nyt saa hajota. Ripsivärit valuvat poskille ja näytät valmiilta sotaan. Noin nenäliinapaketin ja kahden tee-sangollisen jälkeen olo tuntuu paremmalta. Ehkä selviätkin tulevista kuukausista.
”Missing someone gets easier every day because even though you are one day further the last time you saw each other, you are also one day closer the next time you will see again.”
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 
Kuten sanoin : parhaiten sanottu <3
TykkääTykkää
Selvii selvii!! Nimimerkillä 5 kuukautta täysin erossa ja yhä onnellisesti yhessä. Kaks viikkoo niin pääsen taas kainaloon! :)))
TykkääTykkää
Pitää yrittää miettiä asiaa juurikin tuolta kantilta. Tänään ollaan lähempänä näkemistä kuin eilen! :)
TykkääTykkää
Moikka! Löysin juuri blogisi googletellessani jälleen kaikkea polviin liittyen. Menen itse maanantaina polven tähystysleikkaukseen diagnoosina kondromalasia II/IV eli rustovaurio. Iik! Luin v. 2013 postauksistasi, että polvesi leikattiin jo toistamiseen – missä tilanteissa / lajeissa sinun polvesi on hajonnut? Miehelläni leikattiin eturistiside helmikuussa, salibandyssa meni ja nyt lokakuussa tähystettiin vielä haljennut plica häneltä pois. Hyvää joulunalusaikaa!!
TykkääTykkää
Moikka Heini!
Anteeksi, että vastaaminen on kestänyt. Toivottavasti leikkaus onnistui ja oot pian kuntouttamassa polvea entistä ehompaan kuntoon.
Alunperin polvi meni rikki kesällä 2005, rippikoululeirillä. Usko tai älä. Taisimme pelata kuka pelkää mustaa miestä ja juoksiessani törmäsin isoseeni. Kaaduin ja noustessani ylös jatkoin juoksemista. Kuulin vain kaksi poksahdusta jonka jälkeen sattui. En muista hurjasti tarkemmin tapahtunutta. Eturistiside katkesi, kierukka irtosi sekä takaristiside revähti pahasti.
Myöhemmin polvelle ei ole tapahtunut muita ”onnettomuuksia”. Ensimmäisessä leikkauksessa tehtiin päätöksiä, jotka kostautuivat myöhemmin. Siihen päälle kuntoutuksen puute; en saanut ensimmäisen leikkauksen jälkeen mitään ohjeita enkä fyssarikäyntejä. Olin tuolloin 15v, ilman ymmärrystä kuntouttamisesta. Tässä tulos. Kaksi leikkausta.
Tsemppiä teille molemmille! Olkaa ahkeria kuntoutusliikkeiden kanssa, ne ottavat kärsivällisyyttä mutta ovat sen arvoisia. Prässäsin eilen itsekin omat ennätykseni, 210 kiloa – ei maksimia vaan kunnollisia settejä. Lopussa kiitos seisoo! :)
TykkääTykkää