Avainsana-arkisto: pohdintaa

AUTTAAKO LIHATON LOKAKUU MAAILMAA?

Aloitin pikkusiskoni kanssa lihattoman lokakuun sunnuntaina, lokakuun ensimmäisenä päivänä. Alustavasti olimme sopineet, että jätämme punaisen lihan syömättä kanan ollessa ok. Näiden muutaman päivän aikana olen tullut siihen tulokseen, että jätän kanankin syömättä. Muutaman päivän aikana lautaselleni on päätynyt niin juustoja kuin nyhtökauraakin. On muuten mainittava, että nyhtökauran kausimaku inkivääri on aivan luvattoman hyvää. Y A M ! Minä tykkään, mieheni ei välitä siitä niinkään sillä hän rakastaa isoja makuja.

Janina Michaela, Visit Porvoo, vaikuttaja, somevaikuttaja, lihaton lokakuu, kasvisruokavalio, ajatuksia, kuulumisia, pohdintaa, bloggaaja, luonto

Rehellisesti sanottuna en osaa vastata otsikon kysymykseen – osaatko sinä? Pystyn pohtimaan tempauksen plussia ja miinuksia, mutta oikeaa vastausta en osaa sanoa. Oman mielipiteeni vain. Haluan uskoa siitä olevan hyötyä ja apua.

Olen esimerkiksi pohtinut nautakarjan ja riistan eroa. Ymmärrän, että ruuaksi kasvatetuilla eläimillä ei pääsääntöisesti ole mahtavat oltavat; tilaa on vähän, kohtelu on luokatonta ja kaikki asiat tehdään ihmisen tarpeet edellä. On siis täysin ymmärrettävää jättää eettisistä syistä nämä ruokavaliosta. Miten on riistan laita? Esimerkiksi hirvi, joka on Suomen syödyin riistaeläin, elää metsissä onnellista ja vapaata elämää – jos nyt riista-aitoja teiden ympärillä ei lasketa. Onko hirven lihan syöminen hyväksyttävämpää? Onhan ihminen metsästänyt vuosisatoja. Huomioithan, että en tiedä asiasta juurikaan vaan nämä ovat minun pohdintojani sekä haluan keskustella, kuulla teidän mielipiteitänne ja oppia asiasta.

Janina Michaela, Visit Porvoo, vaikuttaja, somevaikuttaja, lihaton lokakuu, kasvisruokavalio, ajatuksia, kuulumisia, pohdintaa, bloggaaja

Lihaton lokakuu -kampanja alkoi vuonna 2013 kun henkilö haastoi toisen lihattomaan kuukauteen. Pienestä heitosta on syntynyt iso ja palkittu kampanja ja jo se on positiivista. Se antaa ainakin itselleni inspiraatiota siitä, että minunkin teoillani ja sanoillani on merkitystä. Se, että olen viimeiset päivät kertonut kaikille Before the flood -dokumentin havainnoistani voi ehkä ärsyttää osaa, mutta myös istuttaa ajatuksia heidän alitajuntaansa. Itselleni yksi silmiä avaavimmista faktoista oli lihatuotannon käyttämä veden määrä, mikä on aivan järjetön! “Tilastojen mukaan suomalainen söi vuonna 2012 keskimäärin 78 kiloa lihaa, jonka tuotantoon kuluu 550 000 litraa vettä. Keskiverto suomalainen säästäisi kuukauden lihattomalla ruokavaliolla 6,5 kiloa lihaa ja 45 000 vettä.” Sen lisäksi siis, että lihan tuotannossa “tuhlataan” vettä monien kehitysmaiden tarpeiden verran niin se on myös hyvin tehotonta maan käyttöä.

Olen tullut elämässäni siihen tilanteeseen, että minulla on enemmän varaa valita sekä jaksamista ottaa asioista selvää. Miehelleni jo puhuin tuulienergiaan vaihtamisesta ja haluaisin ehdottaa vanhemmilleni aurinkopaneeleita mökille – Helsingin keskustaan niitä tuskin saa. Olen myös alkanut kierrättämään paljon laajemmin kuin ennen. Ennen kaikki taloutemme roskat menivät samaan pussiin – kyllä. Nyt lajittelemme niin paperit, kartongit, lasit, metallit, biojätteet + muut. Olen siitä muutoksesta ylpeä.

Janina Michaela, vaikuttaja, somevaikuttaja, lihaton lokakuu, kasvisruokavalio, ajatuksia, kuulumisia, pohdintaa, bloggaaja, luonto, sadepäivä

All this said, mokasin jo lokakuun neljäntenä päivänä – eilen. Työpalaveri venyi pitkäksi ja minulle tuli hoppu omiin menoihini. Olin suunnitellut jo hakevani kantapaikastani, Tortilla Housesta, ruokaa ja kun pääsin sinne tapahtui seuraava. ”Pork salaatti, kaikilla täytteillä, mukaan. Kiitos.” Nälkäisenä nappasin ruokani ja lähin pikakävelyllä kohti treffauspaikkaa. Sinne päästyäni, siskoni tokaisi, eikö possu ole lihaa? Jos saisin tähän sisällytettyä facepalm-emojin, tekisin sen. Ei hitto, että ihmisestä voi tuntua tyhmältä.

Elämä onneksi jatkuu ja elämäntapamuutoksia tehdessä tulee takapakkeja. Muistan varmasti tästä lähtien hieman paremmin keskittyä hetkeen, jossa olen. Rauhoittua päätöksiin, joita olen tekemässä.

Lihaton lokakuu, mitä ajatuksia se sinussa herättää?

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Ps. Jos et vielä lukenut tätä tekstiä, niin tee se nyt.

Avainsanat: , , , , , , ,

Living in the moment

Se hetki, kun näet rakkaan ihmisen ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen.

Se hetki, kun istut auton takapenkillä ja radiosta tulee loistava kappale. Aurinko paistaa ja upeat maisemat vilahtavat ikkunoiden takana.

Se hetki, kun odotat lentokentällä yhtä lähimmistä ystävistäsi ja hän kaartaa kulman takaa. Pääset kaappaamaan hänet tiukkaan rutistukseen.

Se hetki, kun tajuat että lomaa on vielä viisi viikkoa jäljellä.

Se hetki, kun astut lämpimään suihkuun kovan yläkroppa treenin jälkeen.

Se hetki, kun istut takapihan patiolla – auringonpaisteessa – nauraen toinen toistaan hullummille tarinoille.

Se hetki, kun astut ystäväsi kanssa kauppaan sisään ja siellä soi biisi, joka vuosia sitten toi meidät yhteen. Alatte tanssimaan ja nauramaan – välittämättä muiden katseista.

——————————————————————————————————————————————

meitsi

Viimeiset kaksi ja puoli viikkoa ovat olleet vuoristorataa. Ensimmäisen viikon aikana olin aivokuollut. Koulu oli jättänyt ison jälkensä jaksamiseeni. Pääni oli tyhjä.  Ruokahalu oli hieman kadoksissa, vettäkään en saanut juotua riittävästi. Treenit kulkivat vaikka voimatasot olivat alhaisemmat. Olin onnellinen maatessani USA kotini takapihan terassilla – silmät kiinni. Puheeni oli päätöntä, saatoin aloittaa lauseen ja unohtaa mitä halusin sanoa.

Toinen viikko alkoi paremmin, olin saanut nukuttua keskimäärin 9,5 tunti yössä – vaikka heräsimme joka aamu klo 8 maissa. Aamupala maittoi ja sain pikkuhiljaa ruokarytmistä kiinni. En voi kuitenkaan sanoa, että olisin kovinkaan monena päivänä syönyt ruokavalioni viisi ateriaa. Olen treenannut niin hyvin kuin mahdollista, kuitenkin lomasta nauttiminen etusijalla. Luonnonpuistoista ei kuntosaleja löytynyt. Yritän parhaani mukaan olla murehtimatta tulevasta, kilpailutavoitteesta. Stressitasot ovat madaltuneet lähelle nollaa, jonka huomaa lihasten palautumisessa sekä palautuneista unenlahjoista. Tuntuu, että kroppani olisi kehittynyt viimeisten päivien aikana enemmän kuin monen kevätkuukauden aikana. 

IMG_3329

Haluan elää hetkessä. Tehdä juuri niitä asioita, jotka tuntuvat sillä hetkellä hyvältä. Oli se sitten tanssia keskellä tukkua tai itkeä jäähyväisten takia silmät sumeaksi.

xxo,
Janina

PS. Olen luonut reissaamiselleni oman tägin, jonka alle tägään kaikki postaukset: Fit Times travels. Sama hashtag (#fittimestravels) löytyy myös instagramin puolelta, jossa voitte seurata matkaani tiiviimmin @msbottom. 

Avainsanat: , , , ,
%d bloggers like this: