Sen kuulee, sen näkee ja sen tuntee – antamisen ilon.
Kun isäni perjantai-iltana soitti innostuksissaan tiesin onnistuneeni. Oikeasti uskoin siihen jo ensi ajatuksestani lähtien, mutta en odottanut reaktion olevan noinkin vahva.
Tarina alkaa jo lapsuusvuosistani vanhempieni lempimusiikin raikuessa asuntomme huoneissa. Kolmesta cowboysta (J.Karjalainen) Autioon taloon (Dingo) ja italialaisiin sointuihin (Ramazotti & Bocelli) – osaan ne biisit ulkoa edelleen. Andrea Bocelli on minun silmissäni ollut isälleni suurien tunteiden lähettiläs. Hänen äänensä iskeytyy syvälle ja liikuttaa, vaikka laulujen sanat jäävät pimentoon.
Nähdessäni Bocellin tulevan jäähallikeikalle Helsinkiin, mun oli pakko toimia. Pimpom, lippujen hinnat järkyttivät, mutta oli tullut minun aikani antaa takaisin. Tiedän olevani isäni tytär. Ei väliä onko pieni vai suuri asia, tunteet ovat voimakkaita. Ne tunnetaan vahvoina ja näytetään suorina – niin hyvässä kuin pahassakin. Olen saanut suurta rakkautta, pettämätöntä tukea, joka tulee ilmi usein kun olen isojen päätösten edessä. ”Muista, Museokatu seisoo aina takanasi” on yksi isäni eniten toistamista lauseista.
Tuo perjantainen puhelu sai silmäni vetistymään (no ne tunteet!). Olin kuvaamattoman onnellinen. Tunsin puhelimen välityksellä kuinka syvästi konsertti oli isääni koskettanut. Päässäni toistui rivitanssi ja jesjesjes -huudot.
Kuulemme näistä tarinoista enenemissä määrin, kiitos sosiaalisen median. Mitä jos sinusta tulisikin lukijan sijasta osa tarinaa? Huomioisit kanssakulkijasi pitämällä ovea auki, kiittäisit pitkää päivää ajavaa bussikuskia, tarjoaisit apua tuntemattomalle tai tekisit hyvän tahdon eleen läheisellesi?
Aina ei tarvitse odottaa, että on itse ”velkaa” yhden avun annon tai ilahduttamisen. Minulla on ystävä, joka antaa ympärilleen rajattomasti. Kun hän ei itse voi treenata, hän ostaa kaverilleen paikan hyväntekeväisyystreeneistä. Kun hän on ylpeä lähimmäisestään, hän näyttää sen esimerkiksi palkitsemalla heidät laskuvarjohypyllä. Kun hänet tapaa ensimmäistä kertaa, hän saattaa kehua pakaroitasi (been there, done that). Kun hän lukee Facebookista, että jollain ei ole varaa ruokaan, hän lähtee kauppaan ja vie raaka-aineita paikan päälle. Mitä tahansa hän tekeekään, hän tekee sen pyyteettömästi. Hän laittaa hyvän liikkeelle ja pitää sen kiertämässä.
Tehdään mekin niin.
xxo,
Janina
Blogini löytyy nykyään myös blogit.fi -sivustolta sekä jo tutuista Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa.
Kuvat: 
JANINA MICHAELA 