Avainsana-arkisto: reverse dieetti

Ruokasota

Elänkö syödäkseni vai syönkö elääkseni?

Kisadieetin jälkeen elin syödäkseni – aika ei todellakaan kultaa muistoja tässä asiassa. Viime viikolla kerroin teille loppuvuodestani, jonka päätin pitää herkuttomana – löytääkseni ruokailuihini hieman enemmän järkeä ja saadakseni takaisin aktiivisen, sporttisen olotilan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä kisojen jälkeen oikein tapahtui? Odottelimme lavan takana tietoa eliminaatiokierroksen tuloksista. Saadessani tiedon jatkosta putoamisesta nappasin empimättä vesipullon. Janoon oli ehtinyt tottua, mutta silti se oli ensimmäisenä mielessä. Vesipullo tyhjenikin heittämällä. Nyt pitäisi syödä, nyt on se hetki! ajattelin ja kaivoin Questbarin laukustani – tän on pakko olla hyvää! Ei, ei vain ollutkaan. Olin myös pakannut pienen suklaapatukan mukaan, nappasin palasen – ehh, inhottavaa. Hetkeen ei tuntunut mikään maistuvan, join vain vettä. Koitin syödä äidiltä toivomaani lohta ja perunamuussia, ei sekään oikein uponnut. Suklaapatukka katosi kuitenkin suihini jutellessani paikalle saapuneiden läheisteni kanssa. Lähtiessämme Kulttuuritalolta syömisen himo alkoi hiipimään ajatuksiini. Kotiin päästessämme napsin sieltä täältä, söin jopa kakun koristeita! Hah.

Muutama päivä kisojen jälkeen oli holtitonta, ensimmäisinä päivänä söin koska voin. Croisantteja ja Nutellaa, juustokakkua, raakasuklaata, taisi olla irtokarkkeja ja jäätelöä. Ei tarvitse kauaa ihmetellä mistä olen pelastusrenkaani saanut. Sain onneksi kiinni ateriarytmistä, mutta silti herkkuja lipsahti aterioiden perään. Seuraavat muutamat viikot pystyin pitämään arkipäivät suhteellisen puhtaina. Sen jälkeen elämäni tuntui olevan yhtä Hunger Gamessiä. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkasimme mieheni kanssa hermolomalle Amsterdamiin, josta paluun oli tarkoitus toimia itselleni arjen starttaajana. Treenit kulkivat, mutta aamulenkit unohtuivat. Aerobiseni tippui kertaheitolla nollaan. Ruokavalio näytti jääkaapin ovessa vakuuttavalta, todellisuus oli toista. Valkoviini on yksi heikkouksistani, lasillinenhan ei tapa. Ei edes pullollinen? Jäätelö ei lihota, se vahvistaa luustoa.. ja minähän en ole lihonut vaan luuni ovat vahvistuneet! Vitsi. Syöminen oli vaan niin siistiä ja maha pohjaton. Ei tarvinnut edes olla nälkä, koska aina voi vähän ottaa. Tuntui, että olin unohtanut oppimastani kaiken. Tiedostin, mutta en tehnyt.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tapauksessani niin totta. Nainen, joka oppii elämässään kaiken kantapään kautta. Sellainen olen ollut aina ja ennustan olevani loppuelämänikin. Olen sättinyt itseäni tekosista paljon, miksi heitit kaiken tekemäsi kovan duunin hukkaan! Luuletteko että se on auttanut? Ei. En voi edes sanoa katuvani valintojani, sillä yhtäkään valkoviinilasillista tai yöllistä suklaanpalaa en vaihtaisi.

Tunnen palautuneeni henkisesti kisoista vasta nyt. Olen valmis aloittamaan uuden luvun elämässäni. Se tulee olemaan täynnä puhdasta ruokaa. Yritän keskittyä syömään sesonkien mukaisesti – maukkaita, tuoreampia ja halvempia raaka-aineita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kärsivällisyyttä jokaiselle syksyn kisaajalle. Jäitä hattuun, pysykää vahvoina!

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

Herkuton loppuvuosi

Kisadieetin aikana puhuimme mieheni kanssa siitä, kuinka tulisin ensimmäistä kertaa olemaan kesäkunnossa – tikissä. Olin muistojeni mukaan 2000-luvun puolivälissä vitsaillut ystävieni kanssa siitä kuinka kerkeäisimme kesäkuntoon 2015 – olihan siihen vajaat 10 vuotta. Kuinkas sitten kävikään?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei hirveän hyvin. Minulla oli siihen kaikki mahdollisuudet, joiden annoin livetä sormieni lävitse. Jokainen meistä tiedostaa teorian: aineenvaihdunta on hidastunut, kaloreita nostetaan maltilla, jatka aamulenkkejä! Harvoin kerrotaan suoraan ja rehellisesti, kuinka päin persettä reverse dieetti on mennyt. Kuinka se kaikki on peilistä näkyvän höttösen hahmon tekosia. Elämä tuntui vievän mukanaan enkä vikissyt, vaan heittäydyin mukaan. Annoin Kesä-Jannin viedä.

Olin kisojen jälkeen todella motivoitunut palaamaan takaisin koviin treeneihin, uusi ohjelmani oli nappisuoritus valmentajaltani. Ruokavaliokin oli varmasti nappi. Minulle vain jäi ”vähän rennompi” ote ja seurasin sitä 20 on – 80 off. Täydellinen vastakohta sille, minkä tiesin tuovan itselleni hyvän olon ja tasapainon. Treeneistä pidin kiinni, kunnes noin puolitoista kuukautta sitten painoin stoppia. Olin elämäni solmussa, treenipainot tuntuivat kaksi kertaa painavemmilta, lihakset olivat kipeinä. En usko treeninkään enää menneen perille. Päätin pitää salilta lomaa, koska keho selvästi kaipasi jotain muuta kuin pystypunnerrusta.

Yritin pitää tasapainon tekemisessä, mutta en ymmärtänyt kuinka eri tavalla keho kisadieetin jälkeen toimii. Ylimääräistä on tullut, aivan liikaa. Hävettävä määrä. Katsoessani alas, näen mahani. Välillä peilistä tuntuu katsovan raskaana oleva. On kuulkaa pullat uunissa. Ei ne onnelliset pullat – vaikka onnellinen olenkin. Oloni on todella ristiriitainen, sillä mennyt kesä oli täynnä iloa, naurua ja sellaisia muistoja, joita ei haluaisi unohtaa. Nyt talven kynnyksellä sitä on hieman erilainen olotila niistä viinilasillisista ja jäätelöpalloista. Olisiko kuitenkaan pitänyt, mietin. Halusin, tein ja nyt kannan vastuun.

Loppuvuosi tulee olemaan itselleni herkuton. Maanantaista lähtien treenit löytyvät merkattuina kalenteristani. Valmistaudun marraskuussa alkaviin uusiin kuvoihin, viimeistään silloin on allekirjoittanut ryhdissä.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , ,
%d bloggers like this: