Aloitin pikkusiskoni kanssa lihattoman lokakuun sunnuntaina, lokakuun ensimmäisenä päivänä. Alustavasti olimme sopineet, että jätämme punaisen lihan syömättä kanan ollessa ok. Näiden muutaman päivän aikana olen tullut siihen tulokseen, että jätän kanankin syömättä. Muutaman päivän aikana lautaselleni on päätynyt niin juustoja kuin nyhtökauraakin. On muuten mainittava, että nyhtökauran kausimaku inkivääri on aivan luvattoman hyvää. Y A M ! Minä tykkään, mieheni ei välitä siitä niinkään sillä hän rakastaa isoja makuja.
Rehellisesti sanottuna en osaa vastata otsikon kysymykseen – osaatko sinä? Pystyn pohtimaan tempauksen plussia ja miinuksia, mutta oikeaa vastausta en osaa sanoa. Oman mielipiteeni vain. Haluan uskoa siitä olevan hyötyä ja apua.
Olen esimerkiksi pohtinut nautakarjan ja riistan eroa. Ymmärrän, että ruuaksi kasvatetuilla eläimillä ei pääsääntöisesti ole mahtavat oltavat; tilaa on vähän, kohtelu on luokatonta ja kaikki asiat tehdään ihmisen tarpeet edellä. On siis täysin ymmärrettävää jättää eettisistä syistä nämä ruokavaliosta. Miten on riistan laita? Esimerkiksi hirvi, joka on Suomen syödyin riistaeläin, elää metsissä onnellista ja vapaata elämää – jos nyt riista-aitoja teiden ympärillä ei lasketa. Onko hirven lihan syöminen hyväksyttävämpää? Onhan ihminen metsästänyt vuosisatoja. Huomioithan, että en tiedä asiasta juurikaan vaan nämä ovat minun pohdintojani sekä haluan keskustella, kuulla teidän mielipiteitänne ja oppia asiasta.
Lihaton lokakuu -kampanja alkoi vuonna 2013 kun henkilö haastoi toisen lihattomaan kuukauteen. Pienestä heitosta on syntynyt iso ja palkittu kampanja ja jo se on positiivista. Se antaa ainakin itselleni inspiraatiota siitä, että minunkin teoillani ja sanoillani on merkitystä. Se, että olen viimeiset päivät kertonut kaikille Before the flood -dokumentin havainnoistani voi ehkä ärsyttää osaa, mutta myös istuttaa ajatuksia heidän alitajuntaansa. Itselleni yksi silmiä avaavimmista faktoista oli lihatuotannon käyttämä veden määrä, mikä on aivan järjetön! “Tilastojen mukaan suomalainen söi vuonna 2012 keskimäärin 78 kiloa lihaa, jonka tuotantoon kuluu 550 000 litraa vettä. Keskiverto suomalainen säästäisi kuukauden lihattomalla ruokavaliolla 6,5 kiloa lihaa ja 45 000 vettä.” Sen lisäksi siis, että lihan tuotannossa “tuhlataan” vettä monien kehitysmaiden tarpeiden verran niin se on myös hyvin tehotonta maan käyttöä.
Olen tullut elämässäni siihen tilanteeseen, että minulla on enemmän varaa valita sekä jaksamista ottaa asioista selvää. Miehelleni jo puhuin tuulienergiaan vaihtamisesta ja haluaisin ehdottaa vanhemmilleni aurinkopaneeleita mökille – Helsingin keskustaan niitä tuskin saa. Olen myös alkanut kierrättämään paljon laajemmin kuin ennen. Ennen kaikki taloutemme roskat menivät samaan pussiin – kyllä. Nyt lajittelemme niin paperit, kartongit, lasit, metallit, biojätteet + muut. Olen siitä muutoksesta ylpeä.
All this said, mokasin jo lokakuun neljäntenä päivänä – eilen. Työpalaveri venyi pitkäksi ja minulle tuli hoppu omiin menoihini. Olin suunnitellut jo hakevani kantapaikastani, Tortilla Housesta, ruokaa ja kun pääsin sinne tapahtui seuraava. ”Pork salaatti, kaikilla täytteillä, mukaan. Kiitos.” Nälkäisenä nappasin ruokani ja lähin pikakävelyllä kohti treffauspaikkaa. Sinne päästyäni, siskoni tokaisi, eikö possu ole lihaa? Jos saisin tähän sisällytettyä facepalm-emojin, tekisin sen. Ei hitto, että ihmisestä voi tuntua tyhmältä.
Elämä onneksi jatkuu ja elämäntapamuutoksia tehdessä tulee takapakkeja. Muistan varmasti tästä lähtien hieman paremmin keskittyä hetkeen, jossa olen. Rauhoittua päätöksiin, joita olen tekemässä.
Lihaton lokakuu, mitä ajatuksia se sinussa herättää?
xxo,
Janina
Ps. Jos et vielä lukenut tätä tekstiä, niin tee se nyt.
JANINA MICHAELA 