Luomu, intohimo, makrot, pahe, rajoitukset, viherjauhe, hortoilu, nautinto, eines, vääryys, kiusaus, vegaani, maidoton, gluteeniton, sokeriton, -tontonton!
Oletteko huomanneet kuinka ruoasta on valjastettu sotaväline? Eri tahoja löytyy yhtä kirjava valikoima kuin maailmasta uskontoja. Ruoan uskomuksista on alettu riitelemään yhtälailla kuin uskonnoista, aina se toinen on väärässä.
Ruokatottumuksien nostaminen yleiseksi puheenaiheeksi on mielestäni positiivinen muutos. Näen siinä pelkästään positiivisia mahdollisuuksia. Pystymme mahdollisesti vaikuttamaan tulevien sukupolvien ajatusmaailmoihin ruoasta sekä sen suoranaisista vaikutuksista jaksamiseen ja hyvään oloon.
Ruokavalioita on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin. Olemme jokainen erilaisia, siksi myös jokainen meistä syö eri tavoin. Ja se on täysin ok.
Kun olet löytänyt oman hyvän olon lähteesi – sanotaan vaikka – maidottomasta ruokavaliosta, on luonnollista haluta kertoa muille kokemuksistasi. Kertoa kuinka olotilasi on muuttunut, ruoansulatuksesi ja vireystasojesi parantuneen. Siihenhän meidän kannattaisikin tähdätä, rikkomaan vanha se kel onni on, se onnen kätkeköön -sananlasku. Jokaisen olisi vain hyvä pitää oma mieli avoinna toisenkin osapuolen kuunteluun, sillä se oma tapa ei ole ainoa oikea. Jos toisella on hyvä olo ilman maitoa, toinen saattaa nauttia rahkasta, raejuustosta ja jäätelöstä ilman ongelmia. Sen on oltava täysin ok. Se, että Pirkko syö pastaa, juo maitoa ja käyttää sokeria ei ole keneltäkään meistä pois.
Avoin mieli = avoin, rehellinen ja opettavainen keskustelu. Vaikka ruokailutottumukset ovat tällä hetkellä tapetilla, niistä ei osata puhua. Eri tahot piikittelevät toisiaan ja kiistelevät keskenään hukaten asian punaisen langan – ihmisten hyvinvoinnin. Miksi aikuiset ihmiset; liikunta-alan ammattilaiset, professorit ja lääkärit riitelevät keskenään? Käyttävät kallista aikaansa päättömään väittelyyn? Eikö juuri ammattilaisen tulisi ymmärtää jokaisen ihmisen olevan yksilöllinen? Ihmiset valitsevat ”leirejä” ja tahoja keiden mielipiteen takana seisovat – he puolustavat valitsemaansa tapaa hamaan loppuun asti. ”Minä olen oikeassa, sinä väärässä.”
Ei ole olemassa täysin oikeaa ja väärää. Maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin moni luulee, uskoo tai toivoo. Uskallan väittää, että jokainen meistä on yhtä mieltä siitä, että ruokavaliolla on suora vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Vai kuinka? Mielestäni kenelläkään meillä ei ole valtuuksia päättää toisen puolesta. Me emme tiedä kuinka toinen voi ellemme ole valmiita kuuntelemaan häntä ja hänen valintojaan. Emme voi sanella kuinka toisen tulisi syödä, mutta voimme tarjota hänelle tietoa erilaisista vaihtoehdoista ja omista kokemuksistamme.
Minuunkin on kohdistunut ennakkoluuloja. Kaivaessani eväspurkit laukustani leimaudun suoraan ”fitnessruoan” syöjäksi. Ja jos ette jo tienneet, fitnessruoka on myös automaationa pahaa sillä sehän ei ole muutakuin maustamatonta kanaa, riisiä ja parsaa. Unohtamatta sitä yhtä kulausta oliiviöljyä! Tämä on vitsi.
Jokainen meistä voi uskoa mihin jumalaan (lue: ruokavalioon) vaan, mutta se ei tee kenestäkään sen erikoisempaa tai parempaa kuin kukaan muu meistä maan päällä kävelevistä. Kaupoissa on valinnanvaraa sitä varten, että mahdollisimman moni olisi tyytyväinen. Meillä kaikilla on mahdollisuus valita ostoskärryymme lempiaineksiamme. Joten jos emme kykene keskustelemaan toisen uskonnon (lue: ruokavalio) edustajan kanssa ilman, että otamme puolustuskannan eikö meidän kannattaisi keskittyä vain itseemme – siinähän me olemme jo melkoisen hyviä.
Kiitos Herra ruoasta.
xxo,
Janina
Heräsikö ajatuksia? JÄTÄ KOMMENTTI.
Janina Michaela Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa. Ei muuta kuin seuraamaan. ;)
JANINA MICHAELA 