Avainsana-arkisto: terveys

MINKÄLAINEN ON HYVÄ VALMENTAJA?

Ja mistä sä maksat?

Oon mielenkiinnolla seurannut sivusta keskustelua ja tarinoita personal trainereista ja valmentajista. Oon kuullut niin älyttömiä kauhutarinoita, jotka saa mut miettimään minne katosi maalaisjärki? Jos maksaa itsensä kipeäksi ohjauksesta, jonka aikana alkaa voimaan huonommin, ei saa valmentajaa kiinni tai ohjelmia ei päivitetä kuten kuuluisi – mikä saa ihmisen jäämään?

Oletuksena on, että hyvä valmentaja maksaa – ei välttämättä ole alansa kallein, mutta ei todellakaan edullisin. Miksi? Koska valmentajan työ ei ole 9-17 toimistoduunia. Se on ympärivuorokautista läsnäoloa, valmiudessa oloa. Siitä kuuluukin maksaa. Halvemmalla saat valmentajan, joka tekee katoamistemppuja – ei ilmesty sovittuihin tapaamisiin, kiertelee vastauksia tai jättää vastaamatta kokonaan.

On sääli, että ahneet ja ajattelemattomat valmentajat jättävät paskan maun suuhun ja pilaavat muiden maineen. Mielestäni, jokaisen tällaisen ihmisen nimi pitäisi jakaa muiden tietoon – ihan vain siksi, ettei kukaan muu lankeaisi heidän temppuihinsa.

Olen itse ollut valmennettavana viimeiset kolme vuotta. Siihen on kulunut tuhansia, hyvin sijoitettuja euroja. Uskon vakaasti jokaisen omaan terveyteen satsatun euron maksavan itsensä hyvillä koroilla takaisin – opin ravinnosta, itsestäni, kehostani ja pidän siitä huolta, näin säästän tulevaisuuden lääkärilaskuista. Ja sen takia en minä, eikä miehenikään, ole valittanut maksetuista laskuista. En ole valittanut laskuista, mutta olen välillä miettinyt mitä vastinetta rahalleni saan.

IMG-20150813-WA0108

Liukuhihna on liukuhihna ja tuntuu, että olen itsekin ollut osa sitä. Vain pieni hiutale leijumassa pyörteissä muiden hiutaleiden seassa. En ole katkera, olen ollut nuori, sinisilmäinen ja ymmärtämätön. Kun valmentaja kysyy hieman suunnitellun kisadieetin alkua, kisaatko sittenkin keväällä vai syksyllä, pitäisi tuntosarvien nousta pystyyn. Mitä täällä tapahtuu? Kun ruokavaliosta löytyy kerta toisen jälkeen maitotuotteita, vaikka et niitä syö, pitäisi havahtua ajattelemaan. Kun kuulet, että samat ohjelmat kiertävät valmennettavalta toiselle, pitäisi ymmärtää, että sinulle ei anneta sitä, mistä maksat.

Hyvä valmentaja tietää omat rajansa. Ymmärtää, kuinka monta valmennettavaa hänellä voi samaan aikaan olla ilman, että narut menevät solmuun ja mielessä pyörivät vain hätäuloskäynnit. Hän kuuntelee ja on tavoitettavissa, eikä vastaa viesteihin monia päiviä lähetyksen jälkeen. Viesteihin ja kysymyksiin saadut ammattimaiset ja kärsivälliset vastaukset rohkaisevat jatkamaan kyselyä.

Huonoa valmennussuhdetta ei kuitenkaan voi automaattisesti laittaa valmentajan syyksi, vaikka nopeasti niin tehdäänkin. It’s a two way street. Luottamussuhde syntyy, kun molemmat osapuolet ovat rehellisiä, avoimia ja aktiivisia. Oletko syönyt ohi sovitun ruokavalion? Kerro siitä. Onko treenejä jäänyt tekemättä? Kerro siitä. Tuntuuko jokin kohta huonolta? Kerro siitä. Sinä saat mitä pyydät, joten kommunikoi ilman muureja.

ValmentajaSI on sinua varten.

Tällä hetkellä saan juuri sitä mitä haluan: läsnäolevan, välittävän ja keskittyvän valmentajan. Treeniohjelmat tehdään minun toiveiden mukaisesti, ruokaohjelmat sisältävät vain niitä ruoka-aineita, joita haluan syödä. Olen oppinut kommunikoimaan, kertomaan siitä viime viikkoisesta kun joka päivä söin jotain herkkua. Puhumattakaan siitä hätäisestä irtokarkkipussista, jonka piti antaa energiaa ja piristää lamaantunutta.

Valittaessa valmentajaa etsi palautteita hänestä. Tarkkaile, tarkasta ja kysele. Älä tyydy, mutta älä odota epärealistisia tuloksia. Jos kohtaat valmentajan, joka kertoo sinulle suoraan ettei kisaunelmaasi pysty toteuttamaan alle vuodessa tai ettei tiukka bikinikunto tule kuukauden pikadieetillä ja jos hän vielä perustelee nämä järkevästi – pidä hänestä kiinni. Hän arvostaa terveyttäsi ja miettii parastasi.

Parhaassa tapauksessa löydät vierellesi ihmisen, jonka tukemana jokainen elämän osa-alueesi paranee. Valmentaja on nimittäin muutakin kuin musterivit paperilla. Hän on henkinen tuki, jonka avulla kohtaat haasteet selkä suorassa, arvostat itseäsi enemmän ja näin parannat elämäsi jokaista osa-aluetta.

xxo,
Janina

KOMMENTOI TÄSTÄ

Avainsanat: , , , ,

Elon mausteita

Kävimme Isänpäivänä vierailulla mummoni luona. Sitä ilon ja naurun määrää kun saavuimme paikanpäälle. Olen viettänyt isovanhempieni kanssa useat kesä- ja talvilomat, joten on sanomattakin selvää että olemme erittäin läheisiä.

Muistan jokaisella vierailukerrallani tuijottaneeni keittiönseinältä löytyvää taulua. Lueskellut sanoja, niitä ymmärtämättä. En voinutkaan nuorempana ymmärtää mitä elon mausteita olisivat saunaillat ja kyyneleet? Tälläkin kerralla toimin samoin kuin ennenkin, otin kengät eteisessä pois ja astelin keittiöön. Tuo taulu roikkuu keittiön oviaukon vasemmalla puolen ja saa katseeni kiinnittymään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luin sanat muutamaan otteeseen ja nyt ymmärrän, miten paljon kukin näistä mausteista merkitsee sopassa, jota elämäksi kutsutaan. Rakkautta, huolia, terveyttä, leikkimieltä, onnea, luottamusta, kyyneleitä, elämäniloa, sisua, päivänpaistetta, ystäviä, saunailtoja, vastoinkäymisiä ja tavoitteita. Meidän jokaisen sopassa on erinlainen sekoitus näitä mausteita – ne tekevät meistä ainutlaatuisia.

Välillä tuntuu, että elämä iskee vastenkasvoja tavalla, jolla chilikokkare yllättää ruuan seasta. Se pistää irvistämään, laittaa kyyneleet valumaan ja tekisi mieli vain huutaa. Pakokeinoa ei tunnu löytyvän, kunnes rauhoitut ja hengittelet. Huomaat, että polttamisen tunne alkaa lieventyä ja pian se jo katoaa. Viime viikolla koin paljon ahdistusta kasaantuvista asioista, tuntui että pääni ei pysy mukana ja halusin vain lomalle. Ajatukseni olivat jo seuraavassa päivässä, jolloin olisin 14 tuntia opintojeni ja töideni parissa – ainoastaan, putkeen. Aamukahdeksasta iltakymmeneen, kuulostaako tutulta?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aamun valjetessa mieleni oli rauhallinen. Olin nukkunut yöni lyhyesti, mutta sikeästi. Elämä ei kaatunutkaan niskaan vaan nauroin läpi päivän, näin ihmisiä joita olin kaivannut ja salaa näppäilin luennolla blogia. Huonot päivät kestävät vain hetken, niin chilin polttokin.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

Tarkoitus on elää

Elämäni rytmi muuttui huhtikuussa, Bodyfitness -kilpailuiden jälkeen. Loppuvuosi sekä koko kevät olivat olleet hektisiä. Tiesin pintaraapaisun verran siitä mihin ryhdyin. Olen kunnianhimoinen, harvoin peräännyn päätöksen teon jälkeen. Olen myös utelias (isolla U:lla), joka kokeilee ja haluaa tietää kokoajan lisää.

Kilpailupäätös oli juuri sitä. Rakastin kuntosalilla treenaamista, nautin siitä täysin rinnoin. Halusin kehittyä sekä haastaa itseäni. En ymmärtänyt ennen, kuin vasta kuukausia dieetin loppumisen jälkeen, kuinka paljon se oikeasti vaati. Kuinka paljon se oikeasti otti, antoi ja opetti. Niin minulle kuin miehellenikin. (Olen toivonut mieheltäni kirjoitusta hänen ajatuksistaan. Ja sellainen on tulossa! Onko teillä asioita, joista olisitte kiinnostuneita kuulemaan?)

Haluan elämältä spontaaniutta, sitä jonka suurin osa meistä tuntuu hukanneen. Kisadieetti ei sitä ymmärrettävästi tarjoa. Sen tiesin, mutta en osannut odottaa sen vaikutusta itseeni. Kilpailukauden jäädessä taakse, löysin itseni ahdingosta. Olisin halunnut pakata laukun, ostaa lentolipun ja poistua maasta – yksin. Halusin vapautta. Halusin itselleni aikaa.

Elämässä harvoin tulee tilannetta, jossa voisi vain ottaa ja lähteä – juuri nyt. En minäkään päässyt, mutta sydämmellisten ystävieni avulla tuntui että vuorokausiini tuli enemmän tunteja. Treenasin normaalisti ja kävin töissä täyspäiväisesti, silti olin milloin Hangossa, milloin Porvoossa ja Tampereella. Kesässäni ei tuntunut olevan rajoja. Ja se tuntui hyvältä.

Treenit kulkivat, mutta ruokaa sovelsin. Sovelsin paljon. Ilman stressiä. Se oli itselleni tärkein havahtuminen, olla stressaamatta. Kilpakausi oli takana, joten nyt oli mahdollisuus, tarkoitus ja vapaus unohtaa vaaka. Se antoi mahdollisuuden astetta avarampaan elämiseen. Olen sanonut enemmän kyllä ja miettinyt vähemmän mitä jos. 

Mennyt kesä oli elämäni parhain. Niin tunnun sanovan joka vuosi – mutta voisiko parempaa tilannetta olla. Vaikka kesä oli täynnä naurua, hyviä muistoja ja tarinoita, joita ei tahdo vielä itsekään ymmärtää, ei se ollut pelkästään ruusuilla tanssimista. Kilpakausi oli jättänyt jälkensä ajatuksiini.

IMG_9972Niitä ajatuksia tulen käsittelemään tulevissa postauksissa.

xxo,
Janina

PS. Eikö ollutkin jo aika päivittää banneria, mitä pidätte uudesta?

Avainsanat: , , , , , , , , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: